...koirien kanssa pyyhki hyvin, mutta muuten...En tiedä mikä sai minut vilkaisemaan auton alle, mutta sehän tiputti jotain, sellaista mustaa ja tasaisesti. No ei tarvitse olla ydinfyysikko, että tietää sen olevan öljyä, mutta mistä se tippui olikin arvoitus. No sehän tuli vaihdelaatikosta, joten mahdollisuudet siihen, että kone leikkaa kiinni olivat erittäin hyvät. Minähän ajelin autolla Jamikselle ja poiskin sieltä. Pienen soittelukierroksen jälkeen sain autolle ajan ensi tiistaiksi. Auton kävin jo viemässä huoltamon pihalle, sillä arvelin, jos se valuu koko viikonlopun yli, se ei liiku tiistaina mihinkään. Kuten minua valistettiin nyt on kysymys VAIN satasista ja kiinni leikanneessa koneessa on kysymys tuhansista. No katsotaan millainen remontti sieltä on tulossa. Eihän tuon autonkaan arvo ole enää juuri mitään...Jottei rahan meno olisi tässä, totesi serkkuni, että mulla on ihan sakkorenkaat. Ei kuulumma kannata sateella paljon jarrutella, just joo. Että se niistä tulevista lomarahoista, huoh!
Lapseni oli löytänyt meidän tieltä yli ajetun kyyn. No se ei ole mikään uutinen, sillä joka vuosi joku tästä läheltä näkee kyyn, joka sitten pääsee hengestään. Sitten sirullinen pankkikorttini alkaa vetää viimeisiää, koskapa herjasi eilen kahdessa paikassa. Tosi noloa, kun taakse on jo kertynyt jonoa.
Luontoihmeen tapasimme Jamiskan metsälenkillä keskellä umpimetsää. Mokkeli ajoi kissan puuhun. Kyllä siinä joutui pari kertaa tiirailemaan, että kissako se todella on. Muut koirat eivät tätä hoksanneet, mutta Mokkeli kyllä. Moksiksen juoksumatkat, kun ylettävät hieman laajemmalle kuin muiden. Autolle tultaessa, tiellä seisoi ukkeli, joka ei sanonut mitään, tuijotti vain. Joku lintubongari se oli varustuksesta päätellen. Onneksi sain tehotipat kiinni, ennen kuin olisivat menneet ukon haukkumaan. Inhoan noita tyyppejä, jotka tuijottavat eivätkä sano mitään, vaikka selvästi näkee, että niillä on jotain hampaankolossa.
Samainen reeniohjelma tehotipoilla kuin aikaisemminkin eli tavallinen dami ja kanidami. Sanin palautukset käteen ja Moun metrin päähän. Sani sai kuljettaa damin autolle asti hihnassa. Sissyn kanssa kakkosmarkkeerauksia, joista yhdessä piti etsiä damia ihan kunnolla. Huonous on että etsittävä alue saattaa laajeta liikaakin. Pääasiassa pysyy pienellä alueella, jolle dami on tippunut. Nino teki ykkösiä. Ihanaa miten pieni mies tekee tohkeissaan töitä. Illalla sama kierros pihassa tehotipoilla pelkällä damilla. Paskishätä yllätti Sanin joten ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Paikalla olo hienosti samoin luoksetulo. Talon ympärillä damin kantamista ja Sanin kanss ota-anna reeniä. Ninon kanssa noutoja. Sissyn kanssa metalli hyppynouto, joka sujui piiiiitkän tauon jälkeen kokeenomaisesti. Ruutua pallon kanssa, niin että pallo on ruudussa. Takaisin tulo vauhtiin kahden pallon peli. Onnistuu, mutta pallo ei vaihdu ja suuhun ei mahdu kahta. Lopuksi ämpärin kanssa kiertämistä ja sika revitystä pallon perään. On ihan sama sanooko kierrä vai merkki, niin saman kuuloisia ne ovat.
Kuvittelin viettäväni reeniviikonlopun metsässä, mutta pitää muuttaa hieman suunnitelmaa missä ja mitä reenataan. On mulla auto käytössä, sellainen teini-Toyota, joka oli just puunattu myyntiä varten, joten kaksi jalkaiset pääsevät liikkeelle, mutta nelijalkaiset eivät. Ilmastointikin siinä toimii, kun rullaa ikkunat auki....Toyotasta puuttuu vain megabasso takapenkilta sekä vunderbaum ja huoranopat roikkumasta peilistä.
Lapseni HALUSI pestä koirat, joten meiltä löytyy neljä puhdasta koiraa. Anni pesi eilen kaksi ja tänä aamuna loput kaksi. Kyllä mulla on tehokas tyttö ;)
Joo minun piti kirjoittaa edellinen leiripläläys reeneistä, mutta se tulikin Open Showsta. Onhan sekin reeniä...Kirjoitan kyllä reeneistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti