No Sissyn kanssa päätettiin syysloma hakuilun merkeissä. Ensiksi kouluttajalle piti näyttää ns. normireeni. Ekalle haamu-ukolle Sissy meni hyvin ja ilmaisukin sujui passelisti. Toinen oli pimeä ja sittenhän ilo irtosi. Juostiin sinne ja tänne, alueella ja alueen ulkopuolella. No päästiin me ukollekin asti, kun tarpeeksi läheltä lähetettiin. Viimeinen oli hippahöpö, johon on kiva lopettaa, mutta ei siinä koira mitään opi. Koira laitetaan pimeelle ja ukko ponkaisee kuin aropupu liikkeelle ennen koiraa. Tää on Sissystä aivan huippu siistii, varsinkin kun ukko onkin Seija ;)
Toisella kierroksella etu-ukot haamulla niin, että näytettiin käännettiin koira pois ja lähetittiin se matkaan. Hyvin pelitti. Kolmas pimeä ja sinnehän se viipotti intopinkeenä rullan hakuun. Neljäs ukko taas haamuna ja sekin meni kuin Strömsöössä. Kylläpä oli pätevä eläin ;)
Seuraavana päivänä ylämäkimaasto. Etu-ukot haamuina. Nyt näytettiin molemmat ja vasta sen jälkeen koira matkaan. Menipäs hyvin. Kolmas ja neljäs ukko samalla tavalla ja hienosti meni. Hippahöpö olikin sitten hieman eri paikassa kuin luulin, joten se meni hieman etsimiseksi, mutta ei se mitään.
Koiralla oli ainakin hauskaa. No, joo oli ohjaajallakin ainakin ajoittain ;)
Käytiinhän me muutois tokoilemassa syyslomaviikolla. Tunsi reenanneensa, kun pyöritti koko sirkuksen läpi. Ihailtavaa on pennejen keskittyminen. Ei niitä kiinnosta toiset koirat, eivätkä katsojat. Niistä on vain niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kivaa tehdä mamman kanssa töitä.
Anni ja Sani läpäisivät agin hallittavuustestin, joten parivaljakko pääsee kruisailee hallille vikon päästä :) Kyllä äippä taas jännitti ihan kamalasti. Kyllä tuo katsojan rooli on ihan kauhein. Näyttelyssä osaan olla jo suht coolisti, mutta tää tilanne oli paha. En ollutkaan hallissa, kun ajattelin, että jos Sani sattuisi vaikka lähtemään minun luokse, mutta eihän se tule. Se napitti niin Annia ja teki mitä Anni käski. On ne vaan niin ihunoita <3
Niin ja me siis minä ja lillulalluriinit päästiin nuorten koirien tokoryhmään, joten sekin reenaaminen pitää "aloittaa" vähän toisella meiningillä kuin tähän asti.
Tämän päivän paras uutinen on kuitenkin pennejen verijäljet. Eli Moun tämän kesän toinen ja Sanin tämän kesän kolmas. Ikää jäljillä 19 tuntia, pituutta vajaa 600 metriä, mallia jakkara. Jäljen tekijöille valtavan suuri kiitos kuin myös tämän päivän oppaalle.
Mou nuuhki makauksen tarkkaan ja näin alkoi hieman jännittävä jäljestys. Puun juurakko oli hieman pelottava, mutta hajuvana veti sen verran puoleensa, joten matka jatkui perskarvat pörhöllä. Muutama kannustuksen sanakin tarvittiin aluksi. Sitten kuitenkin koira rentoutui ja itsevarmuus kasvoi. Enää ei tarvinnut jännittää, vaan pystyi kekittymään töihin täysillä. Ensimmäinen makaus merkataan oppikirjamaisesti pysähtyen. Siitä matka jatkuu veriuralla seuraavalle osuudelle. Toinen makaus nuuhkitaan ympäriinsä, muttei pysähdytä. Kulma jälleen tarkasti. Kaadolle tullaan suoraan, jota jäädään nuuhkimaan ja nuolemaan. Jäljen päällä kulkevaa jäljetystä, josta ei paria metriä kauammaksi poiketa kuin muutama kerta. Moulla nenä lähes koko matkan maassa
Sitten olikin siskolikan vuoro. Alkumakaukselle tultiin syöksyllä ja se nuuhkittiin tarkkaan ennen jäljelle lähtöä. Pientä tarkistusta jäljen sivuille koko matkan, ei kuitenkann liinan mittaa enempää. Makaukset pysähtyen ja niitä akivaen ja maistellen. Mäntymetsästä kuusimetsään meno hieman mietitytti, sillä puustossa oli selvä raja, mutta pienellä tarkistuksella siitäkin selvittiin. Kulmat tarkasti. Kaadosta sai hajun jo hyvän matkaa ennen loppua. Kaadolle jää ja nuolee ja maistelee sorkkaa. Sani käyttää enemmän maa- ja ilmavainua hyväkseen.
Summa summarun.kyllä näillä suorituksilla olisi ykkönen irronnut kokeessa molemmille. Ensi kesää siis odotetaan innolla....
