Terveisiä helvetin esikartanoista...

Viikko sitten oltiin penturehveillä Kiikalassa, mutta siitä kerron sitten toisen kerran...Tiesinhän minä että tuhat kilometriä auton mittariin tuo minulle mitä todennäköisesti mahtis päänsäryn. No sitä sai mitä osasi odottaa. Sunnuntaina korkkasin siis ensimmäiset pillerit ja maanantaina jatkoin samaa rataa lisäten coctailiin nenäsuihkeen ja Zen-Zon geelin. Vähän helpotti, muttei särky mennyt kokonaan pois. Tästä päätellen mulla oli hartiat jumissa. Tiistaina oli pakko kammeta lääkäriin, kun alkoi olla nupilla hieman irrallinen olo ja lisäksi vanne kiristi päätaä ja takaraivo tuntui ajoittain halkeavan. No lekuri ei saanut mitään otetta hartioista vaan totesi minulla olevan jännityspäänsäryn, josta kärsii noin 100 % suomalaisista naisista jossain vaiheessa elämäänsä. No jopas lohdutti... Sain sairaslomaa, reseptin ja lähetteen fysioterapiaan. Fyssariin sainkin ajan jo torstaiksi ja apteekista kävin hakemassa parit lääkepurkit. Suurkiitokset Seijalle kuskaamisesta, sillä en uskaltanut lähteä itse ajamaan, olo oli sen verran hutera. Lääkkeet olivatkin varsin mukavia buranaa ja lihas-relaksia. Lääkkeiden vaikutus alkoi sillä, että tunsin oloni varsin veteläksi ja sitten tilttasin sohvalle. Keskiviikkona en enää ottanut mitään.

Tuli tiistai-ilta ja Mou oksenti iltaruuat ja kasan punaista: havunneulaa ja marjoja. Ensiksi iski paniikki, että verta, mutta marjoilla värjättyä oli se kasa. Maha sillä oli ollut jo päivällä sekaisin. Sitten sitä oksentamista riitti pitkin yötä. Tosin tuli vain nestettä. Siinä vaiheessa kun vedetkään eivät pysyneet sisällä tiesin, että olisimme Kivuttoman parkissa kahdeksan aikaan. Sielläpä se keskiviikko aamupäivä sitten rattoisasti meni tipassa. Lisäksi suonensisäinen antibiootti ja oksennuksen estolääke. Kotiin viemisiksi "vatsahaavalääke" ja antibiootit. Siinäpä se olikin iltapäivä kun yritin saada koiraa syömään tai juomaan. Soitinkin ja kysyin mitä pitäisi tehdä. Lopulta kävin ostamassa nutriplus geeliä, jota sain jonkin verran menemään. Lopulta Mou kaivoi geelin kitalaestaan ja sylkäisi sen matolle. Onneksi sille kelpasi illan kahussa sokeri-suolavesi. Anni oli saanut sen syömään hieman kaurapuuroa jauhelihalisukkeella, minun ollessa pitämässä pentukurssin teoriaa. No se olikin vain se yksi kerta kun ruoka maistui. Seuraavana aamuna puuro tekikin jo hyvin kauppansa. Moun olo siis laski vähitellen. Pikkuisen jäi mielen päälle, että varmaan se Sanikin saa moisen taudin... Jos oksentaminen olisi jatkunut olisi otettu röntgenkuva. Pienessä verenkuvassa ei ollut mitään, mutta lämpöä oli hieman 39,8 astetta. Jotta jotain positiivista reissussa oli, lääkäri-täti kehui Moun luustoa vankaksi. Torstaina Mou porskuttikin jo omaan malliinsa.

Siitä se alkoi sitten kaurapuuron keittäminen, joka tällä hetkellä menee tässä taloudessa kirosanasta.

Tuli torstai ja kävimme päivälenkillä. Sani oli hieman vaisu. Ruokaansa se hieman katseli, mutta söi ja olotilan romahdus tuli parissa tunnissa. Sanillakaan ei kestänyt vedet sisällä. Siinä vaiheessa tiesin, että suuntaamme jälleen kohti Kivutonta. Tippaan vaan ja samat lääkkeet kuin Moulle. Sanilla jouduttiin vaihtamaan tippa tassusta toiseen kun neste ei mennytkään mihinkään. Sani oli olemukseltaan huonommassa kunnossa kuin Mou. Kertaus on opintojen äiti niin myös kotiuttamisohjeiden kanssa. Seuraavana yönä (perjantain vastaisena) Sanilla oli selvästi pahaolo, koska se läähätti paljon. Seuraavan aamupäivän käytin juottamiseen ja geelin syöttämiseen. Lopulta Sani teki Mout ja sylkäisi geelin matolle. Kuin napista kääntäen iltapäivällä alkoi ruoka maistua. Mouhun verrattuna Sani on kuin keittolevy, josta virran saa pois päältä ja päälle napista kääntäen.

Isot söivät sitten jotain pöpöjen keräysnappeja, jotta niihin ei tulisi sama tauti. No söihän Sanikin niitä, muttei ne mitään auttaneet. Mou syö edelleen kaurapuuroa, mutta suurin osa on jo omaa ruokaa. Sanin ruoka on enemmän kaurapuuroa useaan kertaan päivässä. Tämän päivän aikana pitää Saninkin ruoka saada nappula voittoiseksi.

Jottei kaikki hauskuus olisi vielä tässä perjantaina Anni valitti mahakipua ja huonoa oloa. Latasin lapseenkin maitohappobakteeria ja kipulääkettä. Olo paranikin iltaa kohden, kunnes tuli yö ja oksentaminen alkoi...

Tänään on siis sunnuntai ja toistaiseksi valtakunnassa kaikki hyvin. Olemme nousseet sieltä maanalaiskerroksista maan pinnalle tai ainakin osin... Olen mietinyt, että taidan ryhtyä käyttämään samoja "vatsahaava-mahahappo" lääkkeitä kuin pennutkin. Ne siis ovat ihmisten lääkkeitä ja voin niitä itsekin syödä, niin lääkäri sanoi.

Siis tähän kaikkeen meni minun sairaslomaviikko, tosin tuntuu, että tarvitsisin uuden sairasloman toipuakseni tuosta edellisestä...

En siis saanut lottovoittoa, vaan voitin kirkkaasti paskin viikko-sarjan ;)

Pingeröt jäljellä 28.8

Tässäpä pennejen tyylinäytteet....

Mou the Moksis


Sani the Sunshine


Siis muutama sananen pentujen jäljestyksestä...Se on ollut aina tälläistä. Imetty varmaan emän maidosta ;)