Kai myö jottai tehhään...

Niinpä niin jottainpa hyvinnii...Pari viikkoa sitten meillä oli vähän niin kuin illan alku hämärän reenit. Penneliinoille tuulilähdöt. Mou "törmäsi" ekaan ukkoon jolle piti sanoa että "PUH!" Toinen menikin ilman äänitehosteita. Sani teki vastaavasti oppikirjaesimerkin kuinka olematonta tuulta käytetään hyväksi. Se nimittäin ei mennytkään tuulen mukan vaan nappasi hajun ja suunnisti suoraan ukolle, kerran ja toisenkin. Molemmat osasivat käyttää tuulta hienosti apuna eikä kumpikaan lähtenyt kouhoilemaan omiaan tuulen mukana.

Mutta pitäähän se yksi kouho joka reenistä löytää ja tällä kertaa se oli meidän Sissy...No tulipahan todettua ettei sitä kannata laittaa samalle alueelle kuin missä pennut ovat olleet. Siellä se vaan painatteli pitkin ja poikin menemään. Otettiin sitten uusi alue niin johan alkoi onnistua. Sissy näki kun ukko meni metsään. Sissylle on tullut jokin uusi vaihde yliheittojen myötä lajia kohtaan. Se lähtee näytölle kuin tykin suusta. Tosin on ihana katsoa kun toinen on niin innoissaan tekemään hommia. Kun vaan saisi tuota maalimieskäyttäytymistä hieman hiottua...Riippuen ukosta Sissy saattaa tökötä kuonolla, lipaista pari kertaa ennen kuin se tulee rullan kanssa takaisin. Niin pennutkin kuuluvat tähän porsaskerhoon, ne on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellisia löytäessään ukon metsästä. Mun tehtävänä on nyt talven aikana opettaa ne syömään namit nätisti maassa ollen. Onneksi Suomen talvi on tunnetusti pitkä ;)

Viime viikonloppu oli tollainen tehoreeni viikonloppu. Pennut olivat molempina päivinä jäljellä ja hienosti meni molemmilla kerroilla. Lauantain jäljet olivat molemmilla isossa supassa. Mokkeli-Pokkelin kanssa mentiin alamäki takakenossa sammaleet lentäen, siis mie jarrutin ja kovasti jarrutinkin, mutta jäljeltä ei poistuttu, vaikka kiviriippa perässä painoikin. Sani vastoin aloitti niin, ettei liinaa tarvinnut pitää kuin kahden sormen päällä. No loppua kohden otin kyllä liinasti ihan kiinni. Sunnuntain jälki oli sammalikossa varvikossa ja taas mentiin ehkä vähän hillitymmin kuitenkin...

Sissyllä oli lauantaina janareeni kalanruotokuviolla, joka sujui kohtalaisesti. Osa janoista meni niin kuin pitikin, yhteen lähti takajäljelle. Viimeisen jananmerkin kävi nykäisemästä puusta ihan kuin olisi sanonut: "Mitä sinä näitä tyhmiä merkkejä tänne laitat. Kyllä minä tiedän mihin suuntaan jälki menee!" Mutta seuraavan kerran tehdään uudestaan janareeni niin saadaan se muhimaan ensi kesää varten ja avot ensi kesänä muhittuaan talven yli on koira koevalmis :)

Sunnuntaina tein Sissylle esineruutu piston parilla esineellä ja se sujui vanhalla muistilla mallikelpoisesti. Vahvistin esineen pitämistä pidä käskyllä ettei Sissy sitä räkäisisi kengilleni. Sissy sai etsittäväkseen kaksi ukkoa. Ensimmäinen haamuna ja toinen sokkona. Kumpikin sujui hyvin, paitsi että Heliä piti kuonolla tökötä ihan varmuuden vuoksi, että onhan se hengissä ;)

Penneleillä oli haamu-ukko äänellä joka oli uusi ja erilainen. Molemmat lähtivät hyvin, mutta kouhottivat aluksi ennen kuin ukko löytyi, mutta kivaa oli.

Sitten ollaan tehty sisällä kalsari-tokoa kaikilla kolmella. Olkkarin nukkamatolla opetan Sissyä pikkuruutua silmällä pitäen. On sieltä matolta euro, jos toinenkin löytynyt...

Täällä oli lunta ja oli ihana lenkkeillä "valoisassa", mutta ei ole enää. Täällä on vain märkää ja ankeaa ja rapaista ja kuraista ja hiekkaista ja ja...

Niin ja Sissy juoksee jo toista viikkoa tänään on 11. päivä. Nino on viettänyt pari päivää mummolassa. Ihan vaan sen vuoksi, että pappakerhon nuorin jäsen alkoi minust aolla jo väsynyt siihen, että pitää olla skarppina koko ajan, nuuskia kaikki paikat missä Sissy oli ollut. Mutta eihän Ninon tarvitse kuin vähän vilkaista Sissyä päin niin jo käsilaukusta napsahtaa. Sitten varmaan herää kysymys että missä Mou on. Mou on kotona, koska minun lellipentu (kasvattajan sanoja lainatakseni)ei asian päälle vielä ymmärrä. Pari kertaa on nuuhkaissut kun äippä on mennyt ohi, mutta ei muuta. Tosin koirien kohdalla tehdään viikonloppuna vaihto Nino ja Sissyn kanssa.

Pätevät mustat :)

Tässä taas pläjäys...Viikko sitten testasin pennuilla kuinka sujuu verijälki. Jäljellä pituutta noin 100 metriä ja ikää vajaa tunti. Kaatona hieman jhmeä hirven sorkka. Moulla tippui häntä ja jokunen sentti korkaudesta kun alkumakaus oli niiiin jännittävä, mutta siitä sitä sitten päästiin eteen päin. Välistä Mou tarvitsi tukea ja kannustusta, mutta sorkalle päästiin. Se kiinnosti ihan mukavasti, että olisi siitä sen 2-3 pistettä saanut. Minulta olisi saanut ehkä kaksi ;)

Sani esittikin sitten ihan toisenlaisen jäljestyksen. Alkumakauksella rupesi häntä heilumaan puolelta toiselle. Kivaa, tuntui koira sanovan. Jäljesti oma-aloitteisesti metrin tarkastuksia jäljen sivulle muutamia. Kääntyi kerran katsomaan minua, mutta jatkoi matkaa. Tultiin sorkalle joka kiinnosti. Nolemmat nuuhkivat ja jäivät sorkan luo, osoittivat sen selvästi.

No osaahan ne jäljestää, niin tossua kuin vertakin.

Sissylle oli samalla reissulla noin sadan metrin keppijälki kuudella kepillä. Viimeisen keppin alla ei kuitenkaan ollut purkkia. Kaikki kepit nousivat ja parasta oli etten ihan joka kepin paikkaa muistanut, mutta onneksi koira löysi mitä olin matkalle pudotellut.

Lisäksi samaiseen viikonloppuun kuului hakua kaikille. Sissylle kolme yliheittoa siirtyvällä maalimiehellä umpitiheään metsään ääniavulla. Ihanaa miten koira oikein syttyy tästä hommasta.

Viikon aikana Sissylle sitten hieman tokoa. Maasta-seisomaan toimii lähietäisyydeltä, jihuu! Kyllä pitää yrittää kasata ne muutkin osaset, jotta, ehkä, jos, vaikka, mahdollisesti pääsisi kokeeseenkin joskus...

Pennelit myöskin pikkureeneillä ja yksityislenkeillä. Pimeä on vaan niin jännittävä että parasta haukkua kaikki liikkuva...tai ainakin Mou ajattelee näin. Mutta nämäkin sujuvat kun on kunnon eväät mukana.

Pennelit olivatkin viikonloppuna ihan privaattikeikalla Sani lauantaina ja Mou sunnuntaina. Sissy ei ollut uskoa todeksi kun joutui jäämään mummolaan, eikä päässyt mukaan. Tämä oli minusta varsin hyvä pentujen kannalta, että oltiin vain kaksin liikkeellä.

Kaksi päivää rauniokoirakurssilla ja olipas lystiä...jatkokurssia odotellessa. Lauantaina Sani pääsi "kävelylle" raunioille. Tiilikasoilla mentiin kivasti, mutta pellille koiruus ei olisi halunnut tulla ollenkaan. No se mentiin sitten hihnassa vaikka muutoin koira olikin irti. Lisäksi kaltevat pinnat hieman mietityttivät, mutta matalan esteen yli mentiin tuosta vaan. Tämän jälkeen hengailtiin kaapelikelojen ympärillä, josta Sani selvästi merkkasi yhden. No siellä olikin sitten maaliMIES. Sitten käveltiin vielä lankkua pitkin kaapelikelan päälle, josta kora nostettiin alas. Tämä sujui ilman ongelmia. Pennuilla vaan on vielä tässä vaiheessa se, että lähdetään hajun mukana menemään, ei vielä osata, että vaihtamalla suuntaa löytää määränpään. Mutta voi sitä riemua ja hännän ja pyllyn pyörimistä, kun ukko löytyi. Toisena reeninä tutustuttiin ketteryysesteisiin. metalliputkeen ei menty, lankulla käveltiin hienosti ja puolen metrin lapellaan olevat tikapuut menivät namin voimalla. Pöydälle Sani piti nostaa...

Seuraava harjoitus oli tuuliharjoitus, jossa yksi maalimies meni piiloon ja tuulta apuna käyttäen lähdettiin sitä etsimään. Toinen maalimiehistä oli betoniputkien sisällä, jossa oli vain pieni reikä sivussa josta hajua tuli. Tämän koira merkkasi selvästi kiersi putken ympäri. Tosin lähti sitten jatkamaan matkaa, mutta vetäjän mielestä merkkaus eri selvä. Hajun sain etenpää. Toinen maalimiehistä lasikuitukaaren alla laajassa supassa. Tämän hajun tuuli toi supan toiselle reunalle, jossa koira merkkasi selvästi. Siinä pyörittiin tovi. Löytyihän maalimies lopulta, kun tehtiin pistoja tuulen alapuolella niin että koiruus sai varmistuksia missä ukko on. Oli se vaan niin hienoa katsoa kun nenä nousee ja lamppu alkaa hehkua. Viimeinen reeni oli roskisreeni eli kaksi kierrosta tehtiin kyseistä harjoitusta, jossa oli neljä roskista kumollaan ja koiran piti ilmaista missä roskiksessa ukko on. Ensimmäinen löytyi kivasti ja toisen ollessa piilossa kävi Sani haistamassa myös ensimmäisen ukon paikan. Vetäjä sanoi että koirasta näki että täällä on ollut muttei enää ole. Itse en osaa katsoa niitä pieniä vivahteita koirasta, selkeä merkit kyllä tunnistan, mutta joutunee opettelemaan tuota koiran lukutaitoa vielä jonkin verran...

Lopuksi Sani sai vielä juosennella Rapsun ja Viirun kanssa. Hiemna meillä oli väsynyttä tyttöä tämän jälkeen, enkä nyt puhu itsestäni :)

Yö sujuikin sitten rattoisasti juoksennellessa avaamaan ovea parin tunnin välein...Ketkä aina pihalla kävivätkään on jonkin sortin sumun peitossa. Kivaa oli myöskin olla äidin ruuilla koko viikonloppu.

Sunnuntaina oli sitten Moun vuoro. Lähdin sen verran aikaisemmin, että kerkisin käydä tekemässä saman kävelyn kuin Sanin kanssa. Mou porskutti kuin vanha tekijä niin tiilikasoilla, peltien päällä kuin kaltevilla pinnoilla. Lankkua pitkin ylös ja mamman sylissä sieltä pois. Olin positiivisesti yllättynyt miten ketterästi ja vaivattomasti tämä sujui. Lisäksi ehdittiin ottaa yksi tuulilähtö metsässä. Hienosti teki töitä ja ukko löytyi.

Varsinaiset harjoitukset olivat sitten raunioilla jossa yksi ukko oli kerrallaan piilossa ensimmäinen betoniputkessa, jota Mou lopuksi haisteli ulkoa päin ja sitten siirsi nenänsä sisäpuolelle ja näin ukko löytyi. Tässä vaiheessa lähdetään hajun mukana menemään, eikä siis lähdetä hajua vastaan. Merkkaukset varsin selkeät. Toinen ukko sellaisessa yksiseinä avoin kopperossa. Taas haju vei koiraa kauemmaksi, mutta todella selkeät merkkauset. Sitten Mou oli varma että täällä se on ja rupesi viereisen kopperon vieressä piippaamaan. Kopeilla matkallisesti eroa pari metriä. Voi että sitä riemua ukon löydyttäessä.

Toinen harjoitus oli tunkeutumisharjoitus maan alle bunkkeriin. Suuaukon esteenä oli jätesäkki ja sitten seuraavissa laitettiin autonkumeja esteeksi vähän ja vähän enemmän. Ukko pakeni koiran nähden namipurkkia heilutellen. Luulin ettei Mou moiseen mene mutta niin se vain rimpuili itsensä irti pannasta ja ampui ukon perään. Eivätkä esteen sitä hidastaneet. Siellä Mou olisi kaimani kanssa hengaillut vaikka kuinka kauan.

Loppuhuipentumana oli "oikea" tilanne jossa raunioihin oli jäänyt yksi ihminen. Raunioilla hemgailli samaan aikaan häiriö ihmisiä, jotka potkiva tiiliä, kisisyttivät ja kolisuttivat peltejä, potkivat renkaita sekä keskellä raunioita oli noutio, josta tuli paljon savua. Mou sai kehuja liikumisesta se oli kuulumma varmaa ja rauhallista. Siellä Mou poika työskenteli tiilikasojen ja peltien päällä. Ensimmäinen merkkaus kaltevien pintojen toiselta puolelta, josta sitten siirryttiin kasan päälle, jossa koira selvästi työskenteli hajun parissa jonka oli äskettäin saanut ja löytyihän se ukko. Ensimmäiset häiriöhenkilöt käytiin haistelemassa, mutta sitten meidän reenikaveri Seijakin muuttui merkitsemättömäksi MOun työskentelyn kannalta. Tämä siis kuultu Seijalta. Tosin sain nähdä miten maalimiehen luona oleva häiriöhenkilö ei kiinnostanut Mouta. Vetäjältä tuli kehut ettei koiruus olisi tuon paremmin pystynyt tekemään. Loistosuoritus koiralta joka toista kertaa on raunioilla.

Sani oli oma tasaisen varma itsensä ja Mou oli jotain aivan huippua. Tosin olisi kiva ollut nähdä miten Sani samassa tilanteessa toimisi, mutta keväälle olevat kuulumma suunniteleet jatkoa joten sinne me mennään ihan varmasti tai vaikka uusinta tutustumiskurssille. Sissykin voisi osalistua...Kaiken kaikkiaan aivan huippu kiva viikonloppu! Kiitos kaikille mukana olleille.