Elikkäs tähän pitäisi sitten pläjäyttää kuukauden satsi...
No aloitetaan tuosta roolien vaihdosta siis Moun jäljestys on välistä yhtä kouhotusta, mutta jäljestää se kaikesta huolimatta. Mutta laitappa Mou etsimään ukkoja metsästä niin tyyppi istuu hiljaa ja tarkkaavaisena vieressä ja kaulapannasta voi pitää kiinni yhdellä sormella. Päästä koira irti niin sinne se sinkoo kuin tykin suusta. Entäpä Sani sitten jäljellä niin varma ja rauhallinen Sani muuttuu ukkometsässä rimpuilevaksi, pakittavaksi, piipittäväksi koiraksi, joka lähtee varmasti ja lujaa kun päästää pannasta irti. Ihan vaan muutama kerta ollaan tehty niin että hippaukko menee pentujen nähden 20-30 metrin päähän ja tuo sitten namien avulla pennelin takaisin.
Jäljellä Sani on varma kuin kallio, se ei jätä jälkeä, eikä poistu sieltä, se ajaa jälkeä kuin juna kiskoillaan hitaasti ja varmasti perille asti. Mou taas siksakkaa jäljen päällä, nuuhkaisee välillä ilmasta, puhaltaa poskareita ja kouhottaa eteen päin. Jäljellä Moun kanssa lisätään matkaa ja kylvetään edelleen niitä nameja vaikka se ei syö niistä kuin murto-osan. Sanille myös matkan pituuden lisäämistä. Lisäksi mutkaa, jotta saadaan vaihtelua ainaiseen suoraan. (Vaikka kuka sitä nyt ihan suoraan osaisi kulkea...?)
Perussettiä, pro lenkkiä yksin mamman kanssa sekä ostarilla hengailua, metsässä irti juoksentelua sekä paljon luoksetuloja niin pillillä kuin sanallisesti. Lisäksi harrastan piiloutumista. Tosin Sissy ja Nino seisovat yleensä minun vieressä ja yleensä paljastavat piilopaikan...Koetetaan kasvattaa penneleistä kunnon koirakansalaisia.
Pennelit pitäisi ennen lumien tuloa testata mejän osalta, jotta tietäisi mitä sen lajin suhteen sitten tekisi...siis muutakin kuin tuomaroisi ;)
Kiikalan penturehveillä tokon osalta tehtiin paljon samoja juttuja joita muutoinkin teen pentujen kanssa. Nomen puolella tuli sitten niitä vinkkejä kuinka pennun kanssa lähdetään tekemään noutojuttuja. Nome koulutus on kyllä kuvattu, mutta se ei tule tänne julkiseen jakoon.
Sissyn kanssa hakua ja jälkeä. Reenikaverin mielestä Sissy alkaisi haussa olla maaston osalta koekunnossa. Jäljellä pitää opetella vielä jana. Tottis onkin sitten vaiheessa. Tai ei siinä muuta ole kuin ne hirmu korkeet esteet: hyppy ja A. Esineruudussa pitää muistuttaa että esinettä pidetään suussa niin kauan kunnes on lupa siitä irrottaa.
Pääsääntöisesti kepit nousevat aina kaikki, ihan ykköskertoja on ollut että yksi keppi jää nostamatta. Kevyesti menee alokasluokan jälki, ainakin pellolla. Haussa yliheitto harjoitukset nostavat selvästi koiran virettä ja vauhtia löytyy parin vaihteen verran lisää. Mikä parasta, jos ukko pinkoo vielä vähän karkuun, niin Sissyn jalat lentävät sinne tänne kuin pennulla. Mitä tästä seuraa kun on niin mukava katsoa koiraa, jolla on niin hauskaa...En sitten muista liikkua ollenkaan keskilinjalla.
Sissyn kanssa on sitten hieman humpsuteltu eli otettu vähämmen virallista tokoa :) ja kipaistiinhan me eilen Maaningalla MH-kuvauksessa, joka olikin varsin mielennkiintoinen. Anni toimi videokuvaajana, joten todistusaineistoa tästä reissusta on.
Kuten varmaan nokkelimmat blogin lukijat ovat kuvista päätelleet niin koira lukumäärä tässä huushollissa on viisi. Mou on mamman poika eikä siitä mihinkään pääse :) Kuten tässä eräänä päivänä lenkillä ollessa Ninon, Sissyn, Sanin ja Moun väistin metsän puolelle latu-uralla lenkkeilevää pariskuntaa. Pariskunnan jo ohittaessa meidät kääntyi nainen katsomaan taakse päin ja sanoi ihmetellen miehelleen: "NELJÄ koiraa..." Johon oli pakko sanoa takaisin:"...niin ja VIIDES kotona!"
Eihän tässä muuta, mutta nyt täytyy olla viisaampi ja keskittyä aluksi penneleiden kanssa muutamaan lajiin, eikä surffata, joka lajissa niin kuin Sissyn kanssa. Mutta siitähän nämä lättyset ovat niiiiiin ihania, että niiden kanssa voi harrastaa mitä vain.
Tässä lähiaikoina onkin peiliin katsomisen paikka: Mitä, Missä ja Milloin sekä Kenen Kanssa......?
