En ole aikoihin kirjoittanut tänne. On ollut tunn,e ettei sanottava olisi ollut ehkä painokelpoista tai sanottavaa olisi ollut, mutta parempi jättää sanomatta...Että olipas selkeästi sanottu ;)
Epun poismenon jälkeen on huomannut miten nopeasti aika kuluu ja kuinka vähän pappa arjessamme loppujen lopuksi oli.
Olenkin tässä pohtinut mikä olisi järkevä, sopiva ja hyvä koiramäärä. Koiria määrällisesti on ollut yhden ja viiden väliltä. Tämä on vain sitten minun näkemykseni, jokainen voi huoletta olla mitä mieltä haluaa...
Aluksi oli vain yksi koira, vähitellen sitä upposi yhä syvemmälle harrastustoimintaan ja huomasi, ettei koiravapaita iltoja ollut enää ollenkaan. Jos ei ollut omaa koiraa kouluttamassa, oli vetämässä jos jonkin sortin koulutusta. Epun kanssa tutuiksi tulivat eniten toko, agility, pelastuskoiratoiminta ja tossujälki. Tutustuttiin myös flyballiin, mutta ei siitä pidemmän päälle ollut. Vähitellen iti ajatus toisesta koirasta. Möllikisoja pidemmälle ei Epun kanssa koskaan edetty. Toko ja pelastuskoiraoiminta säilyivät pisimpään harrastuksina.
Niin tuli taloon toinen koira ja alusta asti oli selvää, että mejää tullaan koiralla kokeilemaan. Eikä se vain kokeiluksi jäänyt ;) Taipparitkin tuli käytyä ja näyttelyissä pari kertaa pyörähdettyä. Pelastuskoiratouhuja tuli jonkin verran tehtyä ja tokoa. Agilityä vähemmän. BH-kokeeseen menin Riitan yllyttymänä. Epulla ja Ninolla oli ikäeroa vähän vajaa kolme vuotta.
Kaksi koiraa, joilla harrastettiin sopi hyvin talouteen, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut. Vähitellen yhdistystoiminta söi kaiken ja sen jälkeen olen osannut pitää järjen kädessä mitä missäkin yhdistyksessä teen vai teenkö niinkuin muut, että otan mitä otettavaa on ja mitään en anna.
Kolmas koira oli unelmani ja rodun vaihto edessä. Sissy tuli taloon Epun ollessa vajaa yhdeksän ja Ninon ollessa vajaa kuusi vuotta. Epun kanssa puuhasteltiin ja Ninon kanssa kisottiin. Koirien ikä ero oli mielestäni sopiva. Noutajan kanssa avautui uusi maailma ja lajivalikoima karkasi käsistä. Mikä onkaan sen hauskempaa kuin harrastaa koiran kanssa, josta kaikki on ihanaa. Huippua, mutta ei missään nimessä järkevää. Järkevää olisi keskittyä pariin kolmeen lajiin. Tai jos huipulle haluaa niin siihen yhteen oikein kunnolla. Sissyn kanss minulla onkin selkeät suunnitelmat mitä nyt tehdään ja mitä jätetään eläkevuosiksi.
Pappojen vanhetessa tuli ajatus siitä neljännestä: ostaako pennun vai pennuttaako Sissyn? Kuten tapana minulla on tapana vatuloida asioita pitkään ja hartaasti. Pennutukseen päädyin. Ajatuksena oli kaksi pappaa ja kaksi reenattavaa koiraa.
Kuitenkin kävi niin, että koiramäärä pentujen lähtiessä omiin koteihinsa jäi viideksi.
Viisi on aivan liikaa. Kaksi pappaa, yksi aktiivisessa iässä oleva ja kaksi junioria. Lenkitysten määrä aamulla ja iltapäivällä tuplat. Illalla kaikille samat. Papoilla ja aluksi junioreilla kolme ruokailua per päivä. Yritit siinä järjestää menosi niin ettei kenenkään tarvitsisi enää työpäivän päätteeksi olla yksin kotona. Näin jälkeen päin ajatellen oli se aika kuluttavaa. Viidestä koirasta neljää kuitenkin reenattiin, sillä Nino-pappakin halusi jotain tehdä. Näin kului kuitenkin lähes vuosi.
Tällä hetkellä koiramäärä on neljä, joista kaikki neljä haluavat reenata. Lenkillä kaikki ovat yhdessä sekä ruokailuja on päivässä kaksi myös Ninolla. Elämä on jollain lailla seestynyttä. Kuitenkin huomaan, että jos on useampia koiria taloudessa, kolme ollut se hyvä määrä, kun ikäero on ollut kaikilla riittävä. Sulaa hulluutta oli jättää kaksi pentua, sen myönnän. Jonkun kerran on tullut mieleen, jos pentuja olisi vain yksi olisi sen taitotaso varmasti korkeampi kuin mitä näillä kahdella nyt on. Kuten aina on kolikolla kaksi puolta...Olen tämän asian kanssa päässyt vähitellen sinuiksi. Onhan tämä kaksikko tarjonnut monta hupaista hetkeä.
Nino kertailee ja reenailee temppuja. Sissyn lajivalikoimasta löytyy PK-haku ja jälki sekä toko. Agia Sissy humpsuttelee yhdessä Annin kanssa. Pentujen kohdalla on edelleen jos suuri niin ainakain pieni kysymysmerkki. Moun kohdalta voin sanoa ettei mejä tule ennen sääntömuutosta kuulumaan valikoimiin, koska näyttelytulosta emme voi saada alapurennan takia.
Odotetaan, että lumet sulavat ja päästään reenaamaan mitä mutta sen aika varmasti näyttää.
Vaikka asia ei olekaan vielä vuosiin ajankohtainen tiedän mikä koiruus minulle seuraavaksi tulee...ja ei sitä en aio paljastaa, voi vain arvailla ;)
Jossain vaiheessa tulen sivuja muokkaamaan niin, että kaikki koiruudet ovat samassa blogissa ja vain yhtä päivitetään.
