Pientä piiperrystä...

Tämä onkin ollut vähän löysäily viikko sillä mitään suuria ei olla tehty. Pientä perussettiä ja mökillä yhdet jäljet molemmille. Jälki kulki vanhassa kuusimetsässä, jossa ei ole aluskasvillisuutta vaan havunneulasi. Oli ainakin jälleen uusi alusta missä jälki meni. Vaikka tuuli rajusti, ei sillä ollut vaikutusta jäljestykseen. Pingeröiden harrastus mökillä lähinnä oli evien ja pyrstön kasvatus. Uskomattoman paljon molemmat uivat niin yksinään kuin yhdessä tehden isompaa ja välistä pienempää lenkkiä. Mou pistää päänsäkin kokonaan veteen ja puhaltelee kuplia. Vähän tehtiin vedestä noutoa ja kuinka ollakaan pyrstö pysyi pinnalla myös damin kanssa, eikä tarvinnut räpiköidä ;) Ajatus oli ottaa kamera mukaan, mutta se olikin vain ajatus...

Tänään peltojäljet molemmille. Aluksi oltiin hakuruudun sotkukoirina ja käytiin vähä kävelemässä ennen jälkiä. Sanille saa olla keli minkalainen vaan niin ei se vaikuta koiran tekemisiin nähtävästi ollenkaan. Mou sen sijaan tarkasteli hajuja jäljen molemmin puolin. Ei se koiran mittaa kauemmaksi poistunut, mutta Moun kanssa saa olla tarkempi ja rauhallisempi lähdössä. Sanin saa tyyliin "tyrkätä" jäljelle ja toinen puksuttaa kuin juna kiskoillaan, mennä jyskyttää...

Huomenna lähdetään karvalasten mummolaan. Toivotaan että aurinko on pilvessä ja ilma olisi viileä...

Pentukurssikin starttaa ensi viikolla ja tokokoulutus myös. Myös pennut lähtevät hakemaan toko-oppia Sissy-mamman kanssa. Mikä pahinta loma alkaa vähitellen olla kalkkiviivoilla. Onneksi ei kuitenkaan ihan vielä...

Luovutan...

Siis sen suhteen, että yritettäisiin päästä lenkki ilman ojassa uimista. Intiaani nimeltään Hän joka tykkää uida ojassa on tietenkin Mou-mies. Onko tuo sitten ihme kun koiruus ui vesikupissakin, että ojan ohi mentäisiin kuivin varpain. Tosin on tässä hieman kehitystäkin, ihan joka kohdassa ei kuitenkaan tarvitse rypeä. Sani ei ihan joka kerta ole menossa mukaan, joka on tosi hyvä juttu. Mousta on tosi kiva painaa nenä veteen ja puhallella kuplia.

Poimuristakin Mou käy, sillä Sissy-mamman keräilygeenit ovat hyvin peritty. Mustikoita syödään suoraan puskasta. Mansikoita meillä ei enää paljoa ole, koskapa ne ovat menneet parempiin suihin. Vatut alkavat vähitellen kypsyä joten eiköhän se ole seuraava etappi. Kasvimaata en jostain syystä laittanut tänä vuonna...

Hauska sattumus oli jokin aikaa sitten, kun rusakko lähti Sissyn nenän edestä. No Sissy paineli perään, mutta pikku mustat eivät koko elukkaa nähneet. Sitten kun saivat hajun nenuun niin molempien häntä pörhistyi. Koominen näky!

Pikku mustien kanssa ollaan tehty perussettiä elikkäs edessä istumista, sivulla istumista, luoksetuloa, jossa tullaan suoraan eteen istumaan, katsekontaktia, askelseuraamista, vauhdista maahan menoa. Noutoa, kantamista, pitämistä ja luovuttamista: siivellä, kanipallolla, kanidamilla, damilla, puu- ja metallinoutokapulalla. Näyttelyseisomista. Uutuutena ruudun alkeita namialustalla.

Puisen noutokapulan Mou nappasi spontaanisti suuhunsa, mutta metalli hieman syletti. Sitä pidetiinkin vain suussa, minun rapsutellessa koiraa. Sanin kanssa harjoiteltiin moelmpien sekä puisen että metallisen noutokapulan pitämistä. Metalli oli yhtä hyvä kuin puinenkin. Molemmat ovat oppineet, etten heti ole suussa olevaa aarretta pois ottamassa. Moulla on nouto paremmin hanskassa. Sanikin kantaa hienosti damia, kun löydettiin sopivan painoinen dami.

Namialusta idea ei ole vielä kummallekaan oikein auennut. Alustalle jätetään nami ja toisella namilla houkutetaan koira mukaan. Sitten annetaan lupa namin hakuun. Yhdessä juostaan ja tuntuu että tämä yhdessä juokseminen on parasta.

Kumpikaan ei päästä minua kovin kauas vaan hyvin pitävät silmällä missä minä menen. Mou kulkee lähempänä kuin Sani, mutta näinhän se on aina ollut.

Eilen tein tuohon vastapäiseen metsäkaistaleeseen pienille jäljet. Yhdestä froligista saa saksien avulla 11-12 palasta. Molempien jäljet kulkivat sammaleessa ja varvikossa. Kummallakaan ei olllut mitään ongelmaa. Jäljestys kävi entistä tarkemmaksi varvikkoon mentäessä. Mouta joutui jopa jarruttamaan. Sanikaan ei jokaista namia syönyt. Mutta ihanaa molemmilla heiluu hännät töitä tehdessä. Yhdessä vaiheessa jostakin pihasta kuului puhetta, jota Sanin piti muutamalla haukulla kommentoida, mutta sitten jatkoi töitä kuin mitään ei olisi ollut.

Tänä aamuna lenkkeiltiin mustalla porukalla, sillä Nino oli eilisetä niin poikki ettei edes huomannut, että lähdettiin. Oli kuitenkin passissa halkolaatikon päällä, kun tultiin. Viime yönä ei käyty pihalla vaan herättiin vajaan kuuden aikoihin ja ruvettiin nukkumaan tai koirat rupesivat kymmenen korvalla. Ajatuksena oli ottaa kamera mukaan, mutta yllättäen se jäi vain pelkäksi ajatukseksi...

Uudestaan...

"Kaupunkiturnee" oli siis torstaina uusintana. Vaikka olin ajoittanut menemisen neljän ruuhka-aikaan oli minusta enemmän porukkaa liikenteessä ruokatunti aikaan. Tosin moottotiajaneuvoliikennettä oli enemmän. Nyt meni jo melkein rutiinilla tämä kävely, ei tarvinnut niin paljoa ihmetellä mitä edellisellä reissulla. Tunnelissa kävelykin meni niin kuin ois aina menty, vaikka ajattelin, että siinä saattaisi jotain jännää olla. Sitten hoksasin kirkon vieressä kasan mäntyjä ja niinpä teimme tarkoituksen mukaisia kiertämisharjoituksia. Melkein noiden mäntyjen takia voisi tuolla käydä uudestaan. Pitänee varmaan seuraavalla kerralla mennä keskustaan asti. Anni on reenaillut kanssa vähän minun tietämättä pennuilla mutta tyttärestä polvi paranee. Aikas kivasti Anni saa Sanin seisomaan ja jos tuota rataa jatkaa minun ei tarvitse edes kehässä juosta. Varmuutta ja hieman rohkeutta lisää niin se on siinä. Samalla tavalla tattiset napottavat minun kuin Anninkin edessä :)

Eilen pingeröt olivat sitten peltojäljellä. Tästä ei ole paljoa sanottavaa: tarkasti, varmasti ja rauhallisesti jäljestää molemmat. Ennen jälkeä käytiin pienellä metsälenkillä partakamujen kanssa. Siellä kaikki mustat pinkoivat pitkin metsiä. No Sissyn tyyliin ei kuulukaan painella pitkin ja poikin ja Ninon piti haistella kaikki jäljet. Voin sanoa, että koiruudet makasivat kyllä kotona kuin lahnat.

Tänään vietämme lepopäivää tehdään vaan perussettiä ja otetaan kehiin kanidami ja siipi.

Ehkäpä tähän loppuun sopii oma sovitus kappaleesta...."must on tullu treenihullu"...No meno hieman rauhoittuu, kun työt kuukauden päästä taasen alkavat. Tosin sit aloitetaankin pentukurssi ;)

6-0

Sanista näkee heti, jos joka päivä ei tehdä jotain. Sen verran on hellettä ollut, että päivät ovat menneet pennuilla lähinnä nukkuessa, eivät ne paljoa ole jaksaneet tehdä. Sani kyseenalaistaa minut aikas äkkiä. Mou taas on kiltti poika, jolle ei moinen tulisi edes mieleenkään.

Maanantaina tehtiin perussettiä ja sitten kehissä oli myös siipi ja kanipallo- ja dami. Vaudissa vain pallo Sanille suuhun niin kyllä se kantaa, eikä tämä tuntunut edes vaikealta. Sitten vaan kovasti kehuja ja rapsutuksia ja vasta sitten pallo pois. Sitten taas uudestaan. En antanut koiralle mahdollisuutta paeta pallon kanssa. Siiven kanssa otettiin istuen ota-anna harjoitusta. Sani istuu nätisti siipi suussa eikä pureksi tai mutustele siipeä.

Moulle myös perussettiä. Moun kanssa voi ottaa jo että heittää pallon ja hienosti poika pallon tuo. Taas kehuja ja rapsutuksia ja pallo pois. Uudestaan niin kuin teletapit. Myös Moulle siiven pitämistä. Tämä kävikin hyvin malttiharjoituksesta. Ainut vaan että Mou vaihtaa siiven asentoa suussa melkein koko ajan. Mutta kokonaisuutena pennet tekivät hienosti ja minä maltoin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Molemmilla nimittäin jäi kytö kania kohtaan. Pari kertaa Mou teki damillakin.

No ettei liian helpolla pennut pääsisi niin illan kahussa vielä pienet pätkät jälkeä omalla pihalla. Molemmilla L-kirjaimen muotoiset. Sani meni kuin juna kiskoillaan. Hieman joutui tekemään töitä, kun tein niin, että nurmikolta tullaan hiekalla. Varmisteli jonkun kerran että tännekö tämä todella menee ja sinne meni. Mou taas "vauhdikkaasti" siis Saniin verrattuna. Kulmakin meni ihan kivasti. Sitten istahti ja katsoi minua. Uusi näyttö jäljen suuntaan ja niin päästiin loppuun saakka. Lopuksi vielä kaikille neljälle yhteinen namiruutu.

Myös pingeröt olivat eilen jäljellä mukana. Molemmille tallasin suorat pätkät ja molempien suorissa oli vesistö kohta. Molemmat ajoivat hienosti jäljet, eikä haitannut vaikka jälki meni "vesistön" poikki. Koutsi kehui pentuja ja niiden keskittymyskykyä ja hermorakennetta. Sillä ei haitannut vaikka muut jäljellä olijat turisivat tienvarressa. Jälleen kerran ihmeteltiin miten ne voi olla noin rauhallisia. No voi ne kun ovat äitinsä lapsia. Mikä parasta molemmilla heiluu häntä töitä tehdessä. Nameja viljellään tämä kesä ja vasta sitten 20 jäljen jälkeen alataan niitä vähentää. Niinhän se on kun tekee hyvän pohjatyön ja saa koiran ajamaan tarkasti jälkeä niin sille ei tuota ongelmia tehdä kulmia.

Tänään oltiin sitten "kaupunkikierroksella" eli kävelyllä läheisen ostarin ympäristössä. Nimittäin Sanille on muutamassa päivässä tullut ikävä tapa haukkua ihmisiä. Haukkui se lenkillä paria ekaa, mutta sitten liikennettä oli sen verran ettei se enää koettanutkaan. Ostarin ympäristössä tuli vastaan niin aikuisia kuin lapsiakin; kävellen, juosten, pyöräillen, rollaatorin kanssa, erilaisia autoja, ostoskärryjen kolinaa. Tämä oli tosi hyvä reeni molemmille. Sani kulkee hienosti vasemmalla puolella, mutta Mou haluaisi kulkea ainakin osan matkasta minun edessä...Saatiin aikaan hienoja ohituksia. Tavoite olikin, että matka jatkuisi koko ajan eikkä tarvitsisi jäädä pysähdyksiin. Loppumatkasta Sani meni niin kuin äitinsäkin nätisti sivulla kontaktissa ja palkkana tästä kaikesta oli pinaattilettuja. Parasta oli että malemmat oliva kiinnostuneita ympäristöstä, mutta minä olin kuitenkin se paras juttu matkan varrella, sillä mullahan oli pinaattilettuja. Kummankaan häntä ei ollut pörhöllä. Taidampa toistaa tämän huomenna :)

Viikolla sattunut ja tapahtunut....

Ollaan harjoiteltu hihnassa kulkemista. Meillä päin ei tuota liikennettä vaan ole kovin hurjasti, mutta autoja ei tarvitse enää ihmetellä. Kävelijöitä, pyöräilijöitä ja toisia koiria (niitä ei ole kovinkaan monta tavattu). Lähinnä mennäänn sivuun ja katsotaan kun toinen menee ohi. Samalla syödään namia, jos jännitykseltä muistetaan. Moullakaan ei enää häntä pörhisty leikkikenttää kiertäessä. Tosin teletappeja on siellä ollut vähän tai ei ollenkaan. Pitänee suunnitella menevänsä vähän vilkkaammille seuduille :)

Riistaan ollaan tällä viikolla tutustuttu oikei urakalla. Yhtenä päivänä oli kanidami ja siipi (minkä linnun, niin Maisa osaa tähän vastata...) Pingeröt eivät meinanneet tajuta, että tässä kohden pihaa voi tehdä muutakin kuin jäljestää...No kyllä se nenu sieltä maasta sitten irtosi.

Mou nostaa sponttaanisti riistan ja lähtee tuomaan sitä. Sani on taas jää mieluusti riistan kanssa nypertämään sitä. Sanin kanssa harjoiteltiinkin siiven pitämistä ja luovuttamista. Tämä onnistui hyvin. Variksesta molemmat menivät ihan villiksi. Mou kantoikin varsin ylpeänä vaakkua. Sani taas näykki sitä. Sorkaa molemmat jäivät jätystämään. Joten mejän suhteen kaato kiinnostaa, osoittaa sen pysähtymällä, jääden sille, nuolemalla ja syömällä sitä.

Sani on vähän kuin äitinsä, joutuu vähän tekemään töitä riistan kanssa. Mou taas on tässä vaiheessa riistan suhteen helppo.

Perussettiä molempien kanssa. Luoksetulossa molemmat tulevat suoraan eteen napottamaan :) Lisäksi ollaan muistettu harjoitella seisomista näyttelyitä silmällä pitäen.

Hakureenit sitten peruntuivat ja mentiinkin tekemän jälkeä. Tein molemmille pennuille noin 20 metrin jäljet. Hiekkaa, sammalta, jäkälää pohjana. Muurahaisia oli vähän liikaa ja ne olivat kiinnostuneita myös froliceista. Kumpikaan ei syönyt kaikkia nameja, mutta kumpikin ajoi loisto jäljen. Molempien häntä heilui. Mou meni tosi rauhallisesti, ei kuitenkaan niin rauhallisesti kuin Sani. Molempien jälkien päässä oli purkissa pinaattilettuja. Matkaa voisi pidentää, mutta nameja saa olla vielä joka askeleella tai mulla on aina oikella askeleella ja askeleet ovat lyhyitä. Olisiko namit noin 30 cm päässä toisistaan. Kyllä näistä hienot jälkikoirat tulee ;)

Valitettavasti helteet sotkevat tekemisiä välistä pahastikin. Eilinen vietettiin lähinnä vaan ollen ja nukkuen ja taitaa tästäkin päivästä tulla pitkälti samanlainen...

Perussettiä...

Pingeröt tykkäävät uida paljon niin vesikupissa, taasassa, lasten uima-altaassa kuin järvessäkin, myös suihkussa on eri kiva käydä :) Niin vain laitoin lasten uima-altaan pihalle ihan pentuja varten ;)

Penneleiden kanssa on tehty perussettiä eli kontaktia, katso ja pennethän napittavat. Tässä toimin lähinnä namiautomaattina. Istumista edessä ja perusasennossa. Edessä istumisesta siistymistä perusasentoon. Humpsuttelu maahanmenoa eli juoksentelen takaperin ja mennään yhdessä maihin. Maahan menoa edessä ja sivulla liikkestä. Askelseuraamista. Luoksetuloja erilaisissa paikoissa.

Moulla oli veriarvojen tsekkaus torstaina ja nyt olivat arvot rajojen sisällä. Eli Mou sai ekat rokotukset ja passin. Seuraavat rokotukset ovatkin siten kolmen viikon päästä jolloin mukaan lähtee talon kaikki koirat.

Sanikin oli klinikalla mukana sillä yöllä oli jälleen kakkaa tullut ja paljon. edellisenä iltanahan Sani oksenti, tosin luulin että riehui liikaa. Mutta eroa edelliseen kertaan oli se että koiruus söi ja joi. Tämä oli hyvä merkki. Kakkakin tuli iltapäivään mennessä ihan normaalina. Otin kuitenkin pennun varuilta mukaan. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä ettei tarvita verikoetta.

Pentujen painot olivat Sani 15,3 kg ja Mou 16,3 kg. Mouhan on tosi jätkä ;)

Pennut on kyllä hauskoja. Ei niitä paljon klinikan hälinä haittaa. Kovin kiinnostuneita ovat ympärillä olevista ihmisistä ja toisista koirista. jos joku näyttää vähän jähmeältä niin ainahan sille voi muutaman sana haukahtaa. Sitten jos ei ole mitään mielenkiintoista nämä makaavat ihan potsplojona keskellä lattiaa.

Kuumuudesta johtuen ei ihmeitä olla tehty. Lenkitkin ovat olleet takametsälenkkejä kaikilla. Eilen käytiin sitten neljän koiran voimin uimassa. Mitä pikku mustat tekivät: ne noutivat vedestä, voi ihanuudet.

Tänään aamun kahussa jälkeä tekemään. Sanilla vieraan tekemä ja Moulla minun. Molemmat jäljet suoria reilut 10 metriä. Sanin jäljellä sammalta ja jäkälää. Ihana kun toisella häntä huiskaa töitä tehdessä. Sani on tosi taitava ja tarkka. Se tyttö ei jäljeltä poistu. Moun jäljellä samoin jäkälää, sammalta ja hiekkaa. Moulla on jo kovempi vauhti päällä ja osa nameista jää syömättä. Hienosti myös Mou ajaa jälkeä, tosin tyyli on erilainen kuin siskolla.

Jäljellä sisarusten erot tulevat myös hyvin esiin: Sani on tarkka, syö pari namia lukuunottamatta kaikki namit. Mou taasen pysyy jäljellä mutta tarkastaa vähän sivuja, ei poistu koiran mittaa kauemmaksi. Tällöin jää osa nameista syömättä. Alku on Moulla vähän kouhotusta sitten rauhoittuu. Erilaisuus näkyy myös syödessä. Samaan aikaan annettu purutikku tai näkkärin pala menee Moulla rouskis mouskis ja se meni, mutta Sani-neiti syö hitaasti ja nautiskellen. Veli-poika menee sitten kytikselle ja varastaa siskon herkut. Röyhkeä pieni porsas.

Myös tänään käytiin uimassa. Sissylle heittelin damia ja pennuille kanssa. Kaikki noutivat hienosti. Pennut läträsivät ja polskivat sitten ihan huvikseen ja seurasivat Polan, Dinon, Roccon ja Kasperin touhuja. Rannalla oli kivaa kun ei ollut muita. Tosin ranta on sellainen johon paistaa vasta ilta-aurinko.