Haastebongauksia toisten blogeista..

Seuraavat jutut on muokattu kahdesta eri haasteesta, valitsin sieltä kivoimmat kysymykset.

Miten valitsit koirasi rodun?

Cockerin valinnassa painoivat silloin koiran koko alle 50 cm ja koira joka olisi sopivan kokoinen kerrostaloon. Flattia harkitsin noin neljä vuotta, sillä koira tulo karsiutui useamman kerran mm. narttu jäi tyhjäksi, ei ollut sopivaa pentua, oma elämän tilanne...

Haluaisitko kasvattaa koiria?

No tämähän on jo nähty ja koettu ja lopuksi todettu että minusta ei ole kasvattajaksi ;)

Millainen on unelmakoirasi?

Riippuen näkökannasta, jokainen omistamani koira on ollut jollain tavalla unelmien koirani. Eppu opetti paljon niin koiran kanssa olemisesta kuin koiran lukutaidosta. Nino on MEJÄ-koira, isolla kirjoitettuna. Sissy on kuin ajatus, aina valmiina. Sani on formula ja Moulla on oma erityinen paikkansa minun sydämessä <3 se on vaan niin ....Jos kaikista koirista ottaisi ne parhaat palat niin oltaisiin lähellä täydellisyyttä, mutta täydellistä koiraahan ei ole olemassa....

Millaista koiraa et voisi kuvitella ottavasi?

Koiraa, jolle minä en merkitsisi mitään.

Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?

Eroahdistus on varmaan ollut suurin murheenkryyni. Toinen koira tuli taloon ajatuksella, etteihän se voi mitään pahojaan tehdä kun ei sillä ole mallia toisesta koirasta. Just joo, tämän ajatuksen olen haudannut ja varsin syvälle....Nino askarteli yksin ollessaan kaikkea pientä ja joskus vähän isompaakin. Sitten tuli makkinoille DAP ja se pelasti!

Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?

Sissyhän on keisarinna, tarvitseeko sitä sen enempää selitellä...? Mokkis on äijä-mies joka piereskelee ja röyhtäilee. Sani on tarkkailija, filosofi. Nino energinen ja liikunnallinen eläkeläinen.

Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?

Onnistumiset koiran kanssa ovat hienoja hetkijä. Flow-tunne on ihan huikea! Myös ne kaikki ihmiset joita harrastuksen varrella on tavannut ja joistakin on saanut ystäviä.

Miten päädyit harrastamaan niitä lajeja mitä harrastat?

Mejä: Koikkalaisen Petri johdatti aikoinaan tämän lajin saloihin ja sille tiellä sitä sitten jäätiin. PoKSin toiminnan kautta tulivat tutuksi toko, agi, ja flyball, joista toko on edelleen minulla kuvioissa ja Annilla agi. Riistan kanssa on tullut pelailtua taippareiden verran. PK-puoli oli mielessä pitkään mutta aina oli jotain sen kanssa päälekkäin. Sitten pari vuotta sitten Seijan houkuttelemana taisin kurssille mennä ja ne lajit ovat vieneet mukanaan. Vepeen päädyttiin Sissyn kanssa aikoinaan alkeiskurssin kautta. Se on lajina jäänyt vähemmälle. Katsotaan milloin jatketaan. Näyttelyjä harrastaa lähinnä Anni Sanin kanssa. Minä tyydyn vain kuskin hommiin. Se on tullut varsin selväksi, että flatista on moneksi, mutta mitään järkeä ei ole harrastaa montaa lajia kerralla. Järkevää on keskittyä muutamaan asiaan kerrallaan.

Ensimmäinen menestyminen jossakin lajissa - mitä siitä hetkestä muistat?

Ensimmäiset mejäkokeet Ninon kanssa, joissa onnellisen tietämättömänä vain käveli koiran perässä. Tuloshan tuli avo 2 ja avo 3, jonka jälkeen hiljennettiin vauhtia ja sen jälkeen koira teki koeuransa aikana vain yhden hukan ja senkin SM-kokeessa. ( Meiltä löytyy yhden hukan kolmonen ja yliajasta johtuva kakkonen). Sissyn kanssa avo luokan tokokoe, jossa paikalla olo nollaksi. Suorituksen jälkeen menin kysymään, että kuin paljon jäätiin ykkösestä, johon minulle vastattiin ai mistä ykkösestä? Ykkönen tuli 164 pistettä :) Sissyn kanssa huippuhetki mejässä täydet 50 pistettä.

Kuinka pitkälle olet matkustanut koiraharrastuksen vuoksi?

Pitkälle ;)

Miten kuvailisit koiriesi toimintakykyä tai suoritusvarmuutta koetilanteissa?

Kun minä olen varma ja rauhallinen, säilyy niin minun kuin koirienkin toimintakyky. Pieni jännitys on hyvästä. Näyttelykehät ovat ohjaajalle ne kaikista pahimmat. Onneksi ei tartte mennä. Kokeeseenhan mennään vasta sitten, kun koiralla on mahdollisuus ykköstulokseen. Sinne on turha mennä kokeilemaan, joska tänään vaikka onnistuttaisiin.

Miten palkkaat koiriesi onnistumista?

Rapsut, kehut, leikit ja namit. Valioitumisesta ja pm-1 on koirat saaneet juustohampurilaisen ilman mausteita. 

Uros vai narttu?

Alussa olin sitä mieltä, että ehdottomasti uros, ei ole juoksut sotkemassa harrastuksia. Kahden uroksen jälkeen tuli kaksi narttua ja taas uros. Tällä hetkellä olen ehdottomasti nartun kannalla, tai niin ainakin luulen...

Millaisissa tilanteissa olet säikähtänyt koiriesi vuoksi?

Monta vuotta sitten pihalta kuului haukkua ja edellisenä päivänä oli naapurin kanssa ollut puhetta miten paljon on näkynyt kyitä. Tietty eka ajatus oli, että kyyhän siellä pihalla on, kun haukku ei kuulostanut normaalilta. Sehän se siellä kerällä oli, keskellä pihaa. Onneksi sain koirat sisälle, eikä kukaan ollut saanut puremia. Toinen kerta oli, kun viskasin tennispallon maa-ampiaispesään. Onneksi oli ilmat jo viilenneet, joten kovin nopsa liikkeisiä ne ei olleet. Inhottavia, kun kaivautuivat Sissyn ja Ninon turkkiin. Molemmille syötin kyytabletteja ensiavuksi. Mutta tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja Ninon turvonneella kaulalla.
 

Pari koiriesi erikoista tapaa?

Nino käy saunassa, tykkää erityisesti makoilla ylälauteella. Nino tykkää myös nukkua peiton alla. On tykännyt aina. Mollis röyhtäilee, kuten äitinsäkin. Mou osaa avata ovia. Moksiksesta tuli haukkuva koira sen vuoksi, että haukkuu aina mummolan ovella. Tämä vain jalostettiin hakuun sopivaksi. Moks osaa hivuttautumisen taidon, se on jalostanut sen suorastaan taiteeksi. Lähellä, lähempänä, iholla ;) Mou ei hyppää vaan se kiipeää niin sohvalle kuin sängyllekin. Autoon se nostetaan. Sani ja Sissyhän ovat ihan taviksia….

Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen vai onko sinulla/ haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista?

Noutaja ja spanieelo siinäpä ne rotutyypit ovat. En usko, että tulen kasi ryhmästä vaihtamaan muuhun. Noutajana flatti tai joskus mietin kikkuraakin, mutta vain hetken verran. Spanieleista cockeri on kompaktin kokoinen, mutta voisin harkita enkkusprinkkua, fieldiä tai clumppia. Ehkä jopa turboversioitakin cockerista tai sprinkusta.

Tässäpä jollekin miettimistä, jos haluaa kysymyksiä oman koiran kohdalta pohtia.

Monta yhden hinnalla ;)

Rupesin tässä ihan ajatuksella miettimään mitä saa, kun ottaa flatin tai minun tapauksessa kaksi tai kolme, miten sen nyt sitten laskee :DD

Paimenkoiran...Nämä kaksi mustaa paimentavat toisiaan ja välillä myös äippäänsä. Kyyryssää oleva asento, josta lähdetään ja lujaa. Jos toinen on niin "hölmö" että lähtee karkuun niin ei kun takakinttuun kiinni. Ympäri ämpäri juokseminen ja toisen jahtaaminen on päivittäinen huvi ja jos toinen ei lähde juoksemaan niin mikä jottei voi ihan yksikseenkin painatella menemään ympäri pihaa. Paimennus tapahtuu vain omalla aidatulla pihalla.

Jäniskoira..Pupu parka, joka vahingossa eksyy meidän pihalle saa kyllä kyytiä, kolmen mustan tullessa vauhdilla perässä.

Seisoja...tämä kuuluu ainakin Sanin valikoimiin, tököttää toinen etujalka pystyssä "saalista" tuijottaen eli Mouta.

Karhukoira...Molempien Sanin ja Moun toimintakyky ei lakkaa vaikka  karhu onkin tepastellut siinä missä pitäisi reenata ja Mollis on osoittanut olevansa erinomainen karhun jäljen ajaja.

Lintukoira...Voi miten kaikkiin kolmeen tulee vauhtia lisää, kun päästään linnun hajuille. Vrsinkin nyt kun lunta on maassa ja teerien tepastelut näkyvät selvästi niin johan Pikku Mustia viedään ja niin myös niiden äippääkin.

Viekkukoira...Koiran joka tahtoo osallistua kaikkeen kivaan tekemiseen yhdessä. Oli kyse sitten reenaamisesta, nukkumisesta, tahi vessassa käynnistä. Aina löytyy joku mukaan, yleensä kyllä kaikki. Vuosien varrella olen oppinut tietämään  mm. miltä nakkisämpylän nakista tuntuu vrt. nukkuminen ja käymään vessassa jättäen oven auki. Vieraiden ollessa meillä tämä sääntö ei päde ;) Reenien suhteen kaikki haluavat reenata iästä, kelistä, lajista tai muusta jutusta johtuen. Tärkeintä on että yhdessä tehdään.

Nenäkoira...Hajut nuo koiran elämän suolat. Nenä vie, olipa kyse sitten tossujäljestä, verijäljestä, linnun jäljestä, jäniksen jäljestä, karhun jäljestä ja....

Sienikoira...Pikku Mustathan ovat erikoistuneet  noihin tryffelin arvottomiin sukulaisiin eli maahikkaisiin. Eli ei tähän mitään oikeaa sienikoiraa tarvita :) Ihan itse oppineita ovat molemmat ja ensimmäiset oppilaatkin ovat jo itsenäisesti maahikkaita etsineet. Terveisiä vaan Dinolle ja Polalle. Toivon vaan että ne on maahikkaita kaikki mitä naamaansa pistelevät, etteivät ihan oikeilla ryhveleillä herkuttele...

Perhekoira...Mitä parhain kotikoira. Tykkää muista koirista ja tykkää ihmisistä. Tykkää kun tietää oman paikkansa laumassa. Tykkää kun siitä tykätään.

Vahtikoira... Pihalle ei tietämättä tulla, parempi onkin pysyä aidan ja portin toisella puolella. Sisälle voi päästä niin ettei kukaan reakoi, mutta ensimmäisen sanan jälkeen härdelli on valmis, positiivisessä mielessä. (Tosin kaikki eivät varmaan tästä samoin ajattele.)

"Opaskoira"...Varsinkin Mou tykkää ottaa ranteesta kiinni ja kuljetella "uhriaan" paikasta toiseen. Tätä tapahtuu lähinnä vain silloin, kun tulen kotiin.

Tässä nyt ainakin jotain koiranvirkoja, jotka meidän koirilta löytyy...

Ettäkö momipuolinen koira? Tosin meneehän nuo jotkin koiranvirat hieman päällekkäin, mutta haittaak se? Sitä saa mitä tilaa ja kylkiäisenä vaikka mitä kaupanpäällisiä....