Valokuvapläjäys pääsiäisviikolta!

"Kaksin aina kaunihimpi"




"Lakanat ihan rutussa"




"Mun sänky!"




"Äitinsä poika :) "




"Kivasti kerroksittain"




"Nalleni mun"




"Uni"




"Tunnelma tiivistyy"




"Unikaveri"




"Ruokailua kokonaisvaltaisesti"




"Kuviomuodostelma"




"Napa kohti kattoa!"

Ei vapaa-ajan vietto ongelmia...

Pääsiäisloma tuli ja meni. Penneliinojen kanssa puuhailtiin seuraavaa:
- Aloitettiin toinen ja kolmas ruokailu. Ruoka uppoaa porukkaan kaikki mitä lautaselle laitetaan. Sissy putsaa sitten loput röpöt lattialta tai ruokailuliinalta.
- Aloitettiin ulkoilut. Osa on pihalla kuin kotonaan, mutta muutamaa jänskättää. Nyt enää yhtä poikaa, mutta "häkissä" viihtyy tämä yksikin. Kompostikehikko oli yksinään liian pieni, mutta tein siitä hieman isomman...Tänään käyty jo kolmesti pihalle tekemässä tarpeet. Pyykkikori vaan alkaa käydä pieneksi, joten täytyy hankkia äidiltä isompi lainaksi.
- Pennut protestoivat laatikossa oloa, joten olen kehittänyt kikka kolmosen portiksi niin, että Sissy pääsee molempiin suuntiin mutta pennut eivät. Tosin joudun tätäkin hieman muuttamaan, mutta testataan ensi yönä onko hyvä. Viime yönä oli taasen hieman levotonta. Raahauduin kolmen aikaan katsomaan mikä hätänä...Otin laatikosta kakkapaperit pois ja johon tuli hiljaista....
- Pennut tekevät tarpeensa tosi hyvin ulos ja sisälläkin tulee lähes kaikki paperille.
- Toinen matokuuri meni niin pennuille kuin Sissyllekin. Pojat madotin jo ensimmäisellä kierroksella.
- Toinen tytöistä kiiperi syliini ja nuoli naamaani. Samainen penneli seuraa minua pihalla...
- Mo on kova jätkä, joka käy haastamassa porukkaa...Rohkea ja itsevarma kaveri. Roikkuu Sissyn korvissa ja häntä karvoissa.
- Molemmat tytöt leikkivät kivasti Sissyn kanssa. Samoin pari urosta. Muutama on vielä vähän jähmeitä. taitavat olla niitä hitaasti lämpeäviä.
- Pennelit painattavat pitkin pihaa. On maisteltu niin multaa kuin kuivunutta ruohoa. Ei ne mitään kimpassa tekijöitä ole vaan jokainen painattaa omaan suuntaansa. Nino juoksuttaa välistä pentuja :)
- Sissy leikittää ja syöttää pentuja ulkonakin.
- Sissy käy vain pikaisesti ruokkimassa pennut ja lähtee sitten pois.
- Pennelit olivat sitä mieltä tänään, että päikkärit pihalla olisivat poikaa.
- kamerassakin on kuvia vaikka kuinka paljon, kun vielä saisi niitä laitettua tänne. Samoin meidän hovikuvaaja Seija otti vinon pinon kuvia :)

Meillä asustaa penneliinoja :)

Pendoliinot, kun ovat näitä nopeita junia, niin sen vuoksi pennuista tuli penneliinoja, jotka vauhdilla painattavat eteen päin ja silloin tällöin pysähtyvät...

Hurjasti pennut kasvaa ja ruoka maistuu. Nyt pääsiäisen kunniaksi olemme ottaneet ohjelmistoon toisen ruokailun. Aamuisin syödään piimää ja nappuloita. Joka ruualla laitan vähän enemmän ruokaa, kun kaikki menee mitä laitetaan. Sissy hoitaa näppärästi puhdistamisen, joten minulle ei jää kuin ympäristön siivoaminen. Ruokailun myötä osalla on kakkakin kiinteytynyt, sillä ruikulilla ei ole enää ollut kukaan.

Sissykin on ruvennut leikittämään pentuja. Pojat on vähän jähmeempiä, mutta tytöt lähtevät heti mukaan. "Tappelujakin" meillä on täyttä päätä. Huvittavaa, että ne rähisevät toisilleen. Pieni tyttö laittoi "Mo"-Mohikaanin ruotuun. Siis nimi "Mo" tulee Beethoven elokuvasta, jossa yhdellä koiralla oli mohikaani. Kyseisellä pennulla on niskassa pyörre, joten siitä nimi tulee.

Pojilla on suorastaan kisa kuka pääsee nurkkaan nukkumaan. Parasta oli, että yksi päivä nurkassa nukkui kaksi poikaa päällekkäin :D

Sylikoiria nämä eivät ole, vaan maailmaan on paljon kivempi tutustua itse. Toki nämä voivat sylissä viivähtää, mutta sitten on jälleen mentävä tutkimaan jotain mielenkiintoista.

Kun itse on kotona, niin pennut saavat olla huoneessa vapaasti. Eilen illalla oli aikamoinen protesti siitä, että laitoin pennut laatikkoon yöksi.

Nyt odottelen, että tulisi lämmintä, jotta päästäisiin pihalle. Tosin osa pihasta on vielä lumessa ja piha on vielä raapimatta ja kakat keräämättä.

Tänä aamuna pennelit sitten tulivat itse portista ulos. Oli hauskan näköistä kun porukka vyöryi kohti pappakerhoa. Kyllä cockeri-poikiin tuli vauhtia, kun halusivat alta pois. Ninonkin kiinnostus pentuja kohtaan hiipui siihen. Ninosta on turvallista, jos saa itse käydä katsomassa, mutta ylläri hyökkäys oli liikaa....Pakoon!!!!

Osa käy tekemässä pissit paperille, mutta tästä en tiedä onko se aina sattumaa vai tarkoituksen mukaista.

Kaikilla on pienet naskalihampaan puhjenneet ja en muistanutkaan miten terävät ne voivat olla.

Viime yö meni ilman yösyöttöä ja ruokailu, jihuu!!! Siis pentulaatikosta ei kuulunut koko yönä mitään. Siis sen jälkeen, kun protesti laatikkoon joutumisesta oli loppunut. Vajaaseen puoli kuuteen nukuttiin ja sitten tultiin alas. Seitsemän tunnin yhtenäinen yöuni oli tosi luksusta. Nukuinhan minä eilen päikkäritkin, kyllä tämä sen verran raskasta on.

Kokonaisvaltaista syöntiä

videopläjäys

Tässäpä olisi linkki. Jos joku viisas osaisi kertoa miten tuon linkin saisi aktiiviseksi...


http://www.youtube.com/watch?v=hAxddMnRLOw

Villi vaalipäivä!

"Raunioilla"





"Hei meitä kuvataan!"





"Pääsiskö täältä..."





"Sitä ei voi ylittää... Sitä ei voi alittaa... Täytyy mennä sen läpi."





"Nukuttaa"





"Mahduinhan mä tänne ihan kokonaan"





"Uutisten lukua"





"Pieni apulainen"

Ei näitä pidättele mikään...

Siis joo-o, nää on ihan mielettömiä penneleitä. Aamulla alas tullessani oli yksi penneli yli laidan. Virpomisreissun jälkeen oli viisi yli laidan. Pennut kyllä kaikki tutkivat ympäristöä, kun se laajenee laatikosta koko huoneeseen. Eihän ne tule edes pehmustalle nukkumaan, jos saavat itse valita. Siellä ne ovat ympäri ämpäri pitkin huonetta.

Se oli hännän tyvi kaveri, joka ensimmäisenä laidan yli kiipesi. Samainen kaveri on jo aikaisemmin roikkunut pyykkikorin reunalla. Tämä kaveri osoittaa olevansa "hullun rohkea".

Pieni tyttö meni hienosti pyykkikorin ja kirjahyllyn välistä. Pakitti vielä takaisin. Sama neitonen raahasi itsensä kokoista pehmolelua ja antoi sille lopuksi "tapporavistuksen". Huippu tyyppi. Rohkea ja itsevarma.

Iso tyttö on se, jolla on yleensä eniten asiaa ;)

Eipä ollut yllätys, että Mantti-poika tunki itsensä kirjahyllyn ja nappulalaatikon väliin. Siellä vissiin oli kivan tiivis tunnelma...

Iso poika on sellainen lössykkä vähään tyytyväinen, ei hötkyile syyttä suotta.

Pieni-poika on vaan niin <3 Johtuu varmasti pitkälti siitä, että se on se minun ensimmäinen pentu. Ensimmäinen pentu, joka katsoi minua silmiin. Tomera kaveri.

Sitten kun kaikki saivat villinä ja vapaana painattaa ympäri huonetta, niin johan nopeimmat olivat koittamasta portin alta ja portin pinnojen välistä. Sitten neljän kimppa rupesi nukkumaan portin viereen. Kun erehdyin avaamaan portin, oli hännän tyvi poika jo menossa portin toisella puolella...

Kaikille maistuu hyvin jauheliha ja huomenna tutustutaan mössöruokaan...

Voih, valinta tulee ehkä olemaan vaikea tai sitten ei...

"Kuvasaastetta"

Siis meillähän ei saa tarpeeksi ruokaa, joten mullasta saa kasvuvoimaa...

Jauhelihaa....

Se oli eilen sitten penneleiden avaus kiinteän ruuan suhteen. Osa sylki jauhelihan pois, mutta osalle se maistui. Kaikille maistui toisella kierroksella, kun ekaksi oli tankattu maitoa. Pikku-poika se oli aikas metka. Minulla oli jauhelihapussi sylissä niin, penneli tuli ja veti suoraan pussista jauhelihaa. Sillä tämä ruokahomma oli ihan selvä juttu.

Kynnetkin on toiseen kertaan leikattu. Osalta saa napsia tuosta vaan mutta muutama pistää hiean hanttiin. Onhan se kiva, kun on luonnetta...

Pahimmasta vatsataudista on toistaiseksi selvitty. Tosin on osalla maha vielä löysällä, mutta ei sellaisessa kunnossa kuin alkuviikosta.

Vauhtia alkaa olla niinä pieninä hetkinä, jolloin pennelit ovat hereillä. Kaikki hoippuvat neljällä jalalla vauhdilla eteen päin. Huuto ja mekastus on melkoinen, kun vaihdan alustat, sillä silloin reviiri laajenee koko huoneeksi.

Painot ovat 1800-1300 gramman välillä. Kaikilla nousee, myös mahatautiset ottavat kiinni menetettyjä grammoja. Tai eihän kenenkään paino ole tippunut missään vaiheessa, mutta samana se on saattanut olla.

Nimetkin on pienkaisille keksitty:

Pojat:
Flatkiss Excellent Edelfelt
Flatkiss Explosion Edison
Flatkiss Extreme Enckell
Flatkiss Expert Einstain

Tytöt:
Flatkiss Efficient Elizabeth
Flatkiss Empress Evangeline

Katsotaan nyt vielä onko jokainen "nimensä arvoinen", mutta uskon että nimet pysyvät juuri sillä tietyllä koiralla. Poikien kohdalla oli helppo keksiä, siellä ne nyt ovat: suurmiehet :) Tyttöjen kohdalla oli sitten vaikeampaa, kun ei nuita suurnaisia joka oksalla istu. No onhan Elizabeth suurnainen, mutta Evangeline kuulosti muutoin kauniilta Annin korvissa...Tokihan voi lukijat arvailuja heittää mikä nimi millekin pennelille tulisi...

Minullahan oli jo nimiä ennen syntymää, syntymän jälkeen ja niin se vain kävi, että nimet muotoituivat vähitellen. Alkuperäisistä ei ole jäjellä kuin keisarinna.

Annihan haluaisi pitää kaikki koirat... mutta itse olen hieman odottavaisella kannalla, sillä uskon, että se joku sieltä kertoo, että minä olen sinun koirasi <3

Voihan....

Joo-o on tässä mennyt useampi päivä etten ole mitään saanut kirjoitetuksi. Mutta meillä on pennuilla ollut vatsat löysällä ja jokunen on oksentanutkin. Siinäpä sitä on riittänyt huvia pyykinpesun ja pennun pesun kanssa.

Ensimmäisen pennun oksentaessa olin ihan varma että se kuolee käsiin, koskapa se meni hieman veteläksi. No tarkkailuasemissa olin sitten seuraavan yön. No pentu "virkosi" saatuaan puppyboosteria ja seuraavalla syötöllä söikin sitten sitten normaalisti. Painoa mittasin kanssa. No siitä säikähdyksestä selvittyä aloittikin sitten seuraava...Edelleen on pennuilla (ei kaikilla) hieman löysät vatsat. Eläinlääkärin mielestä ne syövät enemmän kuin tarpeeksi...Sissyn tissien määrä kun on kahdeksan niin hyvinhän siitä riittää kuudelle pennulle.

Silmät alkavat olla kaikilla auki. Varsin huvittavia pennut ovat yksikin murisi minulle, kun siirsin sitä, että sain alustat vaihdettua. Äitiinsä ja mummoonsa ovat tulleet ;) Havaittavissa on myös leikin alkeita. Kävely on neljällä jalalla hoipertelemista. Pääasiassa pentulaatikossa on tällä viikolla ollut hiljaista. Alun kiljumisista on päästy. Tämä Mantti-poika on myös varsinainen kiipeilyn mestari, sitä ei pyykkikori pidättele...

Jossain välissä tuntui, että kirjaimellisesti paskan haju seuraa minua töihinkin. Kukaan ei ole kyllä tullut sanomaan, että löyhkäisin. Onneksi työkaverit on koiraihmisiä.

Kyllä olen muutamalle sanonut, ettei tämä ihan täyspäisen hommaa ole. Kuinka ihminen nyt tieten tahtoen itselleen luo ressiä? Saako pidettyä pennut hengissä? No tiedän kyllä, että mitä vain voi tapahtua, vaikka seisoisin vieressä. Jos joku olisi alkuviikosta kysynyt onko meillä milloin seuraavat pennut olisin vastannut ei koskaan...Ihme kyllä vaikka yöunet ovat katkonaisia, olen välttynyt migreeniltä.

Sissy käy ruokkimassa ja huoltamassa pennut, mutta muutoin se ei viihdy pentuhuoneessa. Pikkaisen ollaan aloitettu tennispallon kanssa hauskan pito, ettei mamma varsin tylsisty. Odotan kuin kuuta nousevaa, että lumet sulavat.

Kummilleni olen ikuisesti kiitollisuuden velassa, kun hän on käynyt päivisin antamassa Sissylle ruokaa. Ekana hän oli lomalla ja sitten pari päivää sairauslomalla. Meidän kannalta siis huippujuttu!

UROKSIA VIELÄ VAPAANA!

Yöt pentujen osalta on rauhallisia, mutta Sissy-mamma herättää noin kohden aikaan, kun on NÄLKÄ!!! No siinä ne Ninon kanssa käyvät ekana ulkona ja sitten syövät. Ninokin saa muutaman nappulan. Tänä aamuna en jaksanut viideltä nousta vaan venytin nousemisen puoli kuuteen. Odotan, että rytmi palautuu joskun takaisin.

Viikonlopun kuvasaldoa

"Tahtoo!"




"Mäyräkoira ;)"




"Meillä ei ujostella"




"Ojennus"




"Hyvä paikka"




"Tästä se tulevaisuus alkaa pk/pelastuskoirana ja/ tai agikoirana :) "




"Suunta oikea"




"Matkalla"




"Polvilumpio ei ole mennyt sijoiltaan, vaan penneli on matkalla..."




"Tehtävä suoritettuna!"




"Syrämmiä"

Iiiihunaa!

Voih, penneleiden silmät alkavat aueta. Huomasin sen eilen, kun pieni poika katsoi minua tihru silmillään. Liikkeelle lähtökin taitaa olla vain ajan kysymys. Kaikki koittavat horjuvilla jaloilla pysyä sadasosa sekunnin pystyssä. Sitten tätä laumaa ei pidättele mikään...

Mantti-pieni on hauska heppu, joka yrittää aina tilaisuuden tullen tunkea minun lahkeeseen. Istuessani laatikossa, lahje tarjosi hyvän nukkumapaikan. Mielessä on kyllä vilissyt tuhat tähteä, kun olen kuvitellut 35 kiloisen aikuisen uros flatin tunkevan lahkeeseen ;)

Eilen yksi pennuista pungersi Sissyn päälle. Sieltä sitten peppu valahti laatikon ja Sissyn väliin ja niin se vaan kiipesi sieltä takaisin ja laski mäkeä hännän juureen. Tietenkään ei ollut kameraa käden ulottuvilla...

Kaikkien kynnetkin on nyt ensimmäistä kertaa leikattu. Loppujen lopuksi sain sen helposti tehtyä. Takajalkojen kynnet napsin penneleiden syödessä ja etujalkojen niiden nukkuessa tai pidellessäni niitä sylissä. Iso tyttö ei tykännyt aluksi asiasta ollenkaan.

Pienimpienkin paino on reilut 800 grammaa ja isoimmat huitelevat jo pitkälle toista kiloa.

Niin ja viime yönä oli vain yksi herätys, mii laik! Siis tää homma on ihan oikeesti rankkaa. Vertaisin yksinhuoltaja tilanteeseen. Eli jos et ole itse kokenut, niin et voi oikeasti tietää.

Yöunet on kyllä jääneet hieman vähille, tosin niinhän se on lapsenkin kanssa. Suurena erona on äityisloma. Toki jos olisin "normitöissä" olisin voinut ottaa lomaa. Siis kukapa estäisi lomaa minua ottamasta, mutta eivät nuo palkattomat päivät juuri houkuta. Eihän tätä kestä kuin hetken, joten kyllä sitä jaksaa. Tosin en kyllä ihan heti ottaisi uusinta. Kaikista ideaalisinta olisi, että pennut olisivat loman aikana. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan tällä hetkellä ole...

Pötkö pennelit

No pennelit voivat hyvin. Syövät ja kasvavat. Isoimmat ovat jo rikkoneet maagisen kilon rajan. Kevyimmätkin ovat yli 700 grammaa. Jonkinlainen rytmi on meille löytymässä tai ainakin niin luulin. Viime yönä kävin kerran laittamassa pennelit järjestykseen tissille, kun oli niin kamala huuto. Vaippaihottumasta on selvitty. Luulen, että Sissy on nuollut niin paljon, että iho on siitä sitten ärtynyt. Sinkkivoiteella ja talkilla tästä toistaiseksi selvittiin. Osa pojista oli ihan rentoina kun pyllyä huuhdottiin. Toiset pistivät sitten vähän hanttiin...

Kynnet alkavat olla siinä kunnossa, että edessä on leikkaus operaatio. Isoimmalta pojalta olen jo leikannutkin kynnet eli vielä viidet on jäljellä.

Kyllä se Darwinin laki pätee tuolla pentulaatikossakin. Isot ja vahvemmat jyräävät pienet alta pois. Tosin minä koetan pitää pienten puolia silloin kun olen paikalla.

Sissy ei muutoin laatikossa olekaa kuin imettämässä. Lenkkeillään entiseen malliin määrällisesti, muttei kuitenkaan matkallisesti. toivottavasti nuo lumet sulaisivat nopeasti kokonaan pois. On niin inhan märkää, rapaista ja kuraista.

Aamusin Sissy pistää huulet tötterölleen ja alkaa ulvoa. Ensin ihan pienesti vain, sitten vähitellen volyymiä lisäten, jos palvelusväki ei ole riittävän nopea. No samalla käydään ulkona ja syödään ensimmäisen kerran. Sen jälkeen mennään vielä nukkumaan. Sitten on vuorossa lenkkeilyä ja taas syömistä.

Pentuhuoneesta Sissy haluaa pienen haukahduksen voimalla pois. Sama toimii myös toisin päin Sissyn halutessa pentuhuoneeseen. Systeemi on sama myös, kun ulkoa halutaan sisällä. Fiksu koira sanon minä.

Kuinka minä voin ja jaksan sekä mitä mietin kasvatushommasta näin oman vähäisen kokemuksen kautta onkin sitten jo toisen tarinan paikka. Aiheesta lisää viikonloppuna :)

"Marsut yhes koos"




"Mä olin eka!"




"Mamma kera pesueensa"




"Uni yllättää..."




Ihanat, pinkeät pallomaha marsut <3 Niskamerkkinen tyttö on hieman röyhkeä...




Jollakulla oli tänään ollut hieman tylsää....