Siis kirjaimelllisesti pikku mustat pääsivät tutustumaan tähän ihmisen tuottamaan tuotokseen metsälenkillä. Siis en voi ymmärtää miksi jätöksiä ei voisi hieman peittää. Molemmat siis maistoivat satsin sitä ihteään, yök! Molempien "suu pestiin saippualla" sitten kotona. Sani saikin siitä sitten kivat vatsanpurut, että peräpäästä vain vetenä lensi. Yhden maton jouduin pesemään.
Siivouspäivänä tyhjensin keskuspölynimurin ja jätin muovipussin hetkeksi ulos. No nikkari ja näppärä olivat ottaneet aktivointipussin käyttöönsä. Molemmat olivat ihan pöllyssä. Niin ja olihan sitä karvapalloja sitten maisteltu. Niitä sitten pukkasi Moun päästä jos toisestakin. Että on meillä näitä paska juttuja tälle viikolle ollut ihan riittämiin.
Mokkula pokkula keksii aina jotain kivaa, en nimittäin usko että Sanille tulisi edes mieleenkään... Tosin jos jotain luvatonta löytyy Sani lähtee sieltä kehoituksella kyllä pois, mutta kun selkäsi käännät niin eiköhän se ole jo kirmannut takaisin apajalle. Molempien ilme on kieltäessä sellainen jurnottava, että mamma pilas kaiken. Mutta iloisella äänellä kehujen kanssa molemmat lähtevät iloisesti mukaan.
Edelleen lenkeillä löydetään varmasti kaikki raadot. Ällöttävää kaivaa koiran kitusista jotakin elukan osia. Tosin täytyy olla tyytyväinen että mielellään luovuttavat saaliin minulle.
Koskapa täälläkin ollaan nautittu vesisateesta on ojassa jälleen vettä, jotta siinä voi käydä uimassa. No suotakoon näillä tämä pieni ilo.
Meidän takametsään on pukannut taasen marjastajia ja sienestäjiä. Melkein takapihalle tulevat. Pikku mustien polulla sattui joku onneton olemaan, jonka Mou sitten bongasi. Hirmu haukku ja sitten molemmat ryntäsi sinne. No tyyppi nosti kädet ilmaan ja sai toiset hyppimään. Siinä vaiheessa tehosi jo minunkin käsky tulla takaisin. Huusin kyllä että pentuja ovat, mutta tyyppi ei sanonut mitään. Ei ole kyllä toista kertaa puskasta yllättänyt.
Perussettiä ollaan tehty ja yksinkertaisesti on pakkokin tehdä, sillä heti jos jäää päivä tai jopa kaksi väliin niin johan alkaa Sanin käytöksessä näkyä, Moksis on niin kiltti ja "helppo".
Eilen illalla käytiin jäljellä. Sani meni tyylilleen uskollisesti rauhallisesti ja varmasti. Mouta sen sijaan piti JARRUTTAA. Eikä se syönyt kuin muutaman namin. Voin sanoa, että vähän turhautti jäljen jälkeen, kun minä laitoin joka askeleelle namin. Jäljen pituus molemmilla noin 60 metriä. Moun kohdalla minulla on pienoinen aavistus siitä, miksi jotkut uroksen omistajat käyttävät hanskoja jäljellä. Nyt muistin rauhallisen aloituksen johon olen tosi tyytyväinen. Olen kyllä jälkeenkin, sillä, vaikka vauhtia olikin jäljellä pysyttiin hienosti. Vielä minulla olisi siinä 10 jälkeä jäljellä, jotta voisin alkaa vähentää nameja. Ehkä pitää kysyä neuvoja viisaammilta mitä pitäisi tehdä...
Toisaalta on tässä se mielenkiintoinen juttu, että on kaksi täysin erilaista reenattavaa. Kyllä näin kesän ajan on hyvin saanut kaksi pentua reenatuksi. Moukin on saanut samat reenit kuin sisko-Sani, sillä ei luonto olisi antanut minulle periksi jättää toista reenaamatta. Nyt kun työt huomenna alkavat niin alun jälkeen varmaan alkaa huomaamaan mihin aika viikolla riittää. Onneksi molemmilla on oma pentukurssi.
Sanikin aloitti pentukurssin. Hieman enemmän saatiin tehdyksi kuin Moun kurssilla. Meillä oli myös tötteröiden kiertämistä. Sani ei haukkunut ollenkaan ja hyvin jaksoi keskittyä tekemään hommia. Lopuksi rentoutuminen ei ollut mikään temppu eikä mikään vaan niin pikku musta kellotti maha kohti taivasta ;)
Eihän siinä mennyt kuin viisi vuotta tai yksitoista jos Ninosta aika lasketaan, kun minä vihdoin älysin miten loistava juttu pilli on lenkillä. Siis kaikki neljä tulee pillillä luokse. Pikku mustat osaa jopa pilli pysäytyksenkin :)
Sitten meidän reenaamisesta yleensäkin tai tästä perussetistä. Meillä ei ole käskysanoja juuri missään. Harjoitellaan lähinnä "liikeratoja". "Täällä" tai koiran nimi toimii luoksetulossa. "Ei" on ei tai vahvistettuna perkeleellä. Silloin minä murisen ja on tullut tehtyä jotain eri pönttöä.
Mouta on pistänyt jokin elukka tai sitten nokkoset on polttaneet mahaan juuri siihen kohtaan missä ei ole karvoja. Näppylää on aikas paljon. En kyllä muualta koiraa niitä löytänyt. Tarkkaillaan tilannetta.
Pikku mustien hammaskalusto on vinhaa vauhtia vauhtumassa. Kulmureita ei ole kummaltakaan lähtenyt. Enkä ole yhtään hammasta muistoksi saanut :( Moulla yksi etuhammas heiluu mutta ei ole vielä lähtenyt, luulen että juuet happanee enne kuin se tippuu mihinkään.
Sani ja Mou ovat aika samankokoisia ja luulen että meidän pienimmäksi jää Sissy. Kohta ne ovat emänsä kokoisia. Moulla on aivan jättisuuret tassut, mutta toivottavasti koirasta ei tule jättisuurta...
Mutta nyt lähdetään pilkkomaan pinaattilettuja palasiksi ja Mouksis lähtee pentukurssille.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
maanantai 8. elokuuta 2011
Onks tää nyt sitten perussettiä vai tokoa...
Perussetti kuulostaa kivemmalta ja ei niin vakavalta. Pikku mustillakin on paperilla mitä nyt tehdään ja harjoitellaan.
Sanilla sujuu hienosti eteen tuleminen, toki tässä on vielä käsi apuna. Kiertäminen perusasentopaikalle vaatii minulta jonkin verran akrobaattisia taitoja ;) Mutta kyllä se oikea paikka sitten löytyy. Kännökset sujuvat myös täyskäännös sekä oikealle käännös. Vasemmalle käännöksessä on havaittavissa pienoista edistymistä. Hömpsötellen maahan menoja. Tämä varmaan voisi olla nopeampi, mutta tässä vaiheessa se on mielestäni hyvällä mallilla. Ei se missään nimessä hidas ole. Askelseuraamisessa oikea paikka pysyy yllättävän hyvin. Kaukojen vaihdoissa töpöt pysyvät hyvin paikallaan. Käsiavuilla ja namien voimalla mennään. Missään ei ole vielä käskyjä mukana, koska ekana harjoitellaan liikkeet kuntoon ja otetaan vasta sitten sanallliset käskyt käyttöön. Näyttelyposeeraus sujuu myös namin avulla. Pitäisköhän meidän harjoitella hihnassa juoksemista...?
Moullakin on hyvässä mallissa eteen tuleminen. Kaikki missä oikeasta paikasta on kyse on hieman poukkoilua namin perässä. Ei sillä etteikö toinen olisi innokas, mutta hieman malttamaton toinen kyllä on. Maahan meno Moulla on hanskassa tai tassussa. Noutaminen, kantaminen ja luovutus huomattavasti pidemmällä kuin Sanilla. Mou onkin erikoistunut tähän raatojen etsimiseen lenkillä. Harvoin meillä on lenkkiä etteikö joku elukan pätkä roiku Moksiksen suusta. Näyttelyposeerauksessa Mou kuitenkin malttaa olla. Toki koira heiluttaa häntää tai toisin päin ja mutkallahan se on koko ajan, vaikka tassut ovat paikallaan.
Mou aloittikin sitten eilen pentukurssin. Alussa piti hieman haukahdella muutamalle koiralle, mutta ei sen enempää. Pääasia oli että nähtiin monenmoista hännän heiluttajaa niin isoja kuin pieniäkin. Aiheita oliva tällä kertaa kontakti koiran istuessa ja mukana kulkiessa. Jess! Zip! Hyvä! Taitava! sana yhdistäminen oikea aikaiseen tekemiseen ja tylsät tauot, jonka aikana ei tapahdu mitään sekä lopussa rauhoittuminen. Todella hyvin Mou jaksoi keskittyä tekemiseen, sillä se tuijotti minua suurimman osan ajasta.
Molempien kanssa voisi tällä viikolla ottaa tehokuurin noudon eri juttuja sekä tehdä sen riistaruudun, josta "löydetään" raatoja...
Sanilla sujuu hienosti eteen tuleminen, toki tässä on vielä käsi apuna. Kiertäminen perusasentopaikalle vaatii minulta jonkin verran akrobaattisia taitoja ;) Mutta kyllä se oikea paikka sitten löytyy. Kännökset sujuvat myös täyskäännös sekä oikealle käännös. Vasemmalle käännöksessä on havaittavissa pienoista edistymistä. Hömpsötellen maahan menoja. Tämä varmaan voisi olla nopeampi, mutta tässä vaiheessa se on mielestäni hyvällä mallilla. Ei se missään nimessä hidas ole. Askelseuraamisessa oikea paikka pysyy yllättävän hyvin. Kaukojen vaihdoissa töpöt pysyvät hyvin paikallaan. Käsiavuilla ja namien voimalla mennään. Missään ei ole vielä käskyjä mukana, koska ekana harjoitellaan liikkeet kuntoon ja otetaan vasta sitten sanallliset käskyt käyttöön. Näyttelyposeeraus sujuu myös namin avulla. Pitäisköhän meidän harjoitella hihnassa juoksemista...?
Moullakin on hyvässä mallissa eteen tuleminen. Kaikki missä oikeasta paikasta on kyse on hieman poukkoilua namin perässä. Ei sillä etteikö toinen olisi innokas, mutta hieman malttamaton toinen kyllä on. Maahan meno Moulla on hanskassa tai tassussa. Noutaminen, kantaminen ja luovutus huomattavasti pidemmällä kuin Sanilla. Mou onkin erikoistunut tähän raatojen etsimiseen lenkillä. Harvoin meillä on lenkkiä etteikö joku elukan pätkä roiku Moksiksen suusta. Näyttelyposeerauksessa Mou kuitenkin malttaa olla. Toki koira heiluttaa häntää tai toisin päin ja mutkallahan se on koko ajan, vaikka tassut ovat paikallaan.
Mou aloittikin sitten eilen pentukurssin. Alussa piti hieman haukahdella muutamalle koiralle, mutta ei sen enempää. Pääasia oli että nähtiin monenmoista hännän heiluttajaa niin isoja kuin pieniäkin. Aiheita oliva tällä kertaa kontakti koiran istuessa ja mukana kulkiessa. Jess! Zip! Hyvä! Taitava! sana yhdistäminen oikea aikaiseen tekemiseen ja tylsät tauot, jonka aikana ei tapahdu mitään sekä lopussa rauhoittuminen. Todella hyvin Mou jaksoi keskittyä tekemiseen, sillä se tuijotti minua suurimman osan ajasta.
Molempien kanssa voisi tällä viikolla ottaa tehokuurin noudon eri juttuja sekä tehdä sen riistaruudun, josta "löydetään" raatoja...
perjantai 5. elokuuta 2011
Tokoa...
Pikku mustatkin olivat mukana Leppävirralla ja saivat oman "tuntinsa" joka oli 15 minuuttia, mutta paljon siinäkin ajassa saatiin aikaiseksi. Ensiksi pääsi reenimään Sani, oka otti hieman Mouta päähän. Näytettiin meidän askelseuraamista, joka on hyvässä mallissa. Sitten otettin käännös oikealle ja täyskäännös, joissa paikka pysyy hyvin oikein, mutta ongelmallinen on vasemmalle käännös jossa käännyin ja väännyin, vaikka mihin asentoon koiran katsoessa mitä ihmettä teen. Sanilla oli niin painava peppu, ettei se meinannut millään nousta nurmelta. Mutta lopuksi se onnistui. Näitä harjoituksia jatkamme kotona.
Luoksetulossa avustaja piti koirasta kiinni ja minä vain kutsuin koiraa. Hauskalta näyttää videolta, jossa koiruuden jalat elävät omaan elämäänsä ja vievät koiraa vauhdilla eteen päin. Luoksetuloa ihan lyhyeltä matkalta ja eteen istuminen. Nyt opetan koiran kiertämään perusasentoon, joka on ehkä järkevintä ottaen huomioon koiran koon.
Näytettiin mahhan meno vauhdista sivulla sekä hömpsötellen. Tästä sain kehuja että olen opettanut hyvällä tekniikalla koirat maihin. Tässä tuli ilmi että naksutin olisi aikas hyvä apu keino. Pitää miettiä mitä sen kanssa teen...Maahan menoa jatketaan hömpsötellen.
Sitten tehtiin kaukoja, jonka ideana oli opettaa istu, maahan ja seiso liikkeet sen avulla. Ist-maahan-istu tämä sujuu hyvin namin avulla. Seiso-maahan-seiso meni myös, josta olin aikas yllättynyt. Hissi liikkeenä, ettei tassut liiku mihinkään. Seiso-istu-seiso liike oli vaikein. Tämän päivän trendin mukaisesti takajalat pysyvät paikallaan ja etupää liikkuu. Pikkuisen takajalalla otettiin askelta mutta saatiin asennon vaihdot tehtyä.
Riikka sanoikin, että Sanista näkee miten se haluaa tehdä töitä minun kanssa. Meidän treenipaikka oli frisbeeradalla, eikä pentua haitannut vaikka frisbee parin metrin päässä kilahti verkkoon. Eikä se kiinnittänyt vieraisiin ihmisiin huomiota. Treenasimme ihan Vesileppiksen vieressä joten häiriötä oli koo reenien ajan tasaisesti.
Mou, Moksis, Mokkula-mies onkin sitten ihan toisen tyyppinen treenattava kuin sisko-Sani. Moksiksella olisi tulevaisuus myös puhtaanapitolaitoksella. Reenaamisen lisäksi löydettiin linnun sulka, tunnarikapula, rakennushuopaa, käytiin tyrkkimässä muutamaa merkkiä ja tutkittiin Riikan kassi, josta löytyi nameja, moikattiin Seija. Tämä koira kerkiää havannoimaan sata asiaa sekunnissa. Mutta kyllä se tekee hommiakin ;) Sanoisinko että vilkas...
Moun askelseuraamisesta ei oikein tullut mitään se on niin kaukana istumassa, joten kotiläksynä ympyrässä kulkeminen ja oikean asennon pitäminen ja sitten muutama hitaampi askel ja istumaan. Vasta kun nämä pelittävät tulevat käännökset mukaan.
Maahan meno sai jälleen kehuja (niin vauhdista kuin hömpsötellen) ja kuulumma näyttävämpi maahan meno on tulossa kuin siskollaan koska "rojahtaa" maahan.
Luoksetulossa tuli hienosti eteen istumaan. Lyhyeltä matkalta se myös onnistuu oikeaan paikkaan istuminen.
Kaukoista hyvin onnistuvat istu-maahan-istu. Istumasta seisomaan vei jonkin toiston ja lähinnä koira esitti kuinka voin virua näääääiiiiin pitkäksi. Lopulta takajalat olivat ihan suorina :DD Maasta-seisomaan ei ollut ihan niin hankala, mutta näitäkin reenataan.
Siis reeeni-intoa tuli ihan roppakaupalla ja mikä parasta en ole ihan pöllösti penneleitä opettanut. Näitä reenitään ja lisäksi otetaan noutoa ja näyttelyseisomista niin onhan siinä jo aikas hyvä reenisuunnitelma.
Eilen sitten vaan oltiin ja käytiin pienellä lenkillä. Illalla minä olin Annin kanssa kuuntelemassa pentukurssin teoriaa, joka oli mielestäni hyvä ja jotain uuttakin tietoa sieltä tuli laumakäyttäytymisen puolelta. Sunnuntaina onkin ensimmäinen reenikerta katsotaan nyt kumpi lähtee mukaan. Molemmille pennuille on varattu oma paikka toinen torstaille ja toinen sunnuntaille. Sieltä lähden lähinnä hakemaan sitä, että pennut saavat nähdä erikokoisia ja erilaisia koiria.
Lopuksi vielä muutama sananen Mousta. Minulta kysellään tietyn väliajoin onko Mou vielä mukana kuvioissa tai raaskinko sitä enää myydä... Mitä enemmän aikaa menee, sitä korkeammalle nousee kynnys myydä se jollekin. Myöskin ostajan kriteerit ovat tällä hetkellä aika korkeat, eivätkä ne ainakaan laske. Omistajalla tulee olla jonkinlainen harrastustausta. Sohvakoiraksi sitä en missään nimessä myy, siinä menee hyvä koira ja hyvä pohjatyö hukkaan. Moussa on potentiaalia, jota en halua hukkaan heittää. Moun kannalta varmaan parasta olisi sellainen koti, jossa sillä olisi koirakaveri, sillä laumassahan se on kasvanut. Loputtomiin asti Mou ei kuitenkaan myynnissä ole...
Luoksetulossa avustaja piti koirasta kiinni ja minä vain kutsuin koiraa. Hauskalta näyttää videolta, jossa koiruuden jalat elävät omaan elämäänsä ja vievät koiraa vauhdilla eteen päin. Luoksetuloa ihan lyhyeltä matkalta ja eteen istuminen. Nyt opetan koiran kiertämään perusasentoon, joka on ehkä järkevintä ottaen huomioon koiran koon.
Näytettiin mahhan meno vauhdista sivulla sekä hömpsötellen. Tästä sain kehuja että olen opettanut hyvällä tekniikalla koirat maihin. Tässä tuli ilmi että naksutin olisi aikas hyvä apu keino. Pitää miettiä mitä sen kanssa teen...Maahan menoa jatketaan hömpsötellen.
Sitten tehtiin kaukoja, jonka ideana oli opettaa istu, maahan ja seiso liikkeet sen avulla. Ist-maahan-istu tämä sujuu hyvin namin avulla. Seiso-maahan-seiso meni myös, josta olin aikas yllättynyt. Hissi liikkeenä, ettei tassut liiku mihinkään. Seiso-istu-seiso liike oli vaikein. Tämän päivän trendin mukaisesti takajalat pysyvät paikallaan ja etupää liikkuu. Pikkuisen takajalalla otettiin askelta mutta saatiin asennon vaihdot tehtyä.
Riikka sanoikin, että Sanista näkee miten se haluaa tehdä töitä minun kanssa. Meidän treenipaikka oli frisbeeradalla, eikä pentua haitannut vaikka frisbee parin metrin päässä kilahti verkkoon. Eikä se kiinnittänyt vieraisiin ihmisiin huomiota. Treenasimme ihan Vesileppiksen vieressä joten häiriötä oli koo reenien ajan tasaisesti.
Mou, Moksis, Mokkula-mies onkin sitten ihan toisen tyyppinen treenattava kuin sisko-Sani. Moksiksella olisi tulevaisuus myös puhtaanapitolaitoksella. Reenaamisen lisäksi löydettiin linnun sulka, tunnarikapula, rakennushuopaa, käytiin tyrkkimässä muutamaa merkkiä ja tutkittiin Riikan kassi, josta löytyi nameja, moikattiin Seija. Tämä koira kerkiää havannoimaan sata asiaa sekunnissa. Mutta kyllä se tekee hommiakin ;) Sanoisinko että vilkas...
Moun askelseuraamisesta ei oikein tullut mitään se on niin kaukana istumassa, joten kotiläksynä ympyrässä kulkeminen ja oikean asennon pitäminen ja sitten muutama hitaampi askel ja istumaan. Vasta kun nämä pelittävät tulevat käännökset mukaan.
Maahan meno sai jälleen kehuja (niin vauhdista kuin hömpsötellen) ja kuulumma näyttävämpi maahan meno on tulossa kuin siskollaan koska "rojahtaa" maahan.
Luoksetulossa tuli hienosti eteen istumaan. Lyhyeltä matkalta se myös onnistuu oikeaan paikkaan istuminen.
Kaukoista hyvin onnistuvat istu-maahan-istu. Istumasta seisomaan vei jonkin toiston ja lähinnä koira esitti kuinka voin virua näääääiiiiin pitkäksi. Lopulta takajalat olivat ihan suorina :DD Maasta-seisomaan ei ollut ihan niin hankala, mutta näitäkin reenataan.
Siis reeeni-intoa tuli ihan roppakaupalla ja mikä parasta en ole ihan pöllösti penneleitä opettanut. Näitä reenitään ja lisäksi otetaan noutoa ja näyttelyseisomista niin onhan siinä jo aikas hyvä reenisuunnitelma.
Eilen sitten vaan oltiin ja käytiin pienellä lenkillä. Illalla minä olin Annin kanssa kuuntelemassa pentukurssin teoriaa, joka oli mielestäni hyvä ja jotain uuttakin tietoa sieltä tuli laumakäyttäytymisen puolelta. Sunnuntaina onkin ensimmäinen reenikerta katsotaan nyt kumpi lähtee mukaan. Molemmille pennuille on varattu oma paikka toinen torstaille ja toinen sunnuntaille. Sieltä lähden lähinnä hakemaan sitä, että pennut saavat nähdä erikokoisia ja erilaisia koiria.
Lopuksi vielä muutama sananen Mousta. Minulta kysellään tietyn väliajoin onko Mou vielä mukana kuvioissa tai raaskinko sitä enää myydä... Mitä enemmän aikaa menee, sitä korkeammalle nousee kynnys myydä se jollekin. Myöskin ostajan kriteerit ovat tällä hetkellä aika korkeat, eivätkä ne ainakaan laske. Omistajalla tulee olla jonkinlainen harrastustausta. Sohvakoiraksi sitä en missään nimessä myy, siinä menee hyvä koira ja hyvä pohjatyö hukkaan. Moussa on potentiaalia, jota en halua hukkaan heittää. Moun kannalta varmaan parasta olisi sellainen koti, jossa sillä olisi koirakaveri, sillä laumassahan se on kasvanut. Loputtomiin asti Mou ei kuitenkaan myynnissä ole...
tiistai 2. elokuuta 2011
Jäljellä...
Myös pikku mustilla oli paluu arkeen ja reeneihin. Maanantaina kävimme kunnon metsälenkillä umpimetsässä. Moun saaliina oli oravan raato (yäk!) ja pikku lintu, jonka tajusin olevan elävä, kun Mou sen luovutti. Sen jälkeen Sani nappasi sen itselleen. Moulla onkin mieletön kyky löytää kaikki raadot metsästä. Olisiko tämä hyvä ennen ajatellen tulevaa nome uraa...?
Pingeröt olivatkin pellolla pitkästä aikaa. Sani meni vieraan tekemän jäljen ja Mou minun tekemän. Minun tulisi muistaa olla Moun kanssa lähdössä rauhallisempi. Mou ei syö läheskään kaikkia nameja. Sanin sen sijaan voi laittaa hommiin suoraan autosta ja penneli vaan ajaa tarkasti ja rauhallisesti jälkeä. Matkaa pitäisi myös näillä lisätä. Molempien jälki meni hienosti, mitäpä siihen sanomaan. Sani ei häiriinny vaikka keskustelisin jonkun kanssa.
Extreme kaveri teki Houdinit ja karkasi auton ikkunasta. Mutta toinen olisi vain tullut tekemään lisää hommia...
Tänään todella tajusin sen että ne ovat vasta neljä kuukautta vanhoja. Onkohan minulla vielä mopo käsissä reenaamisen suhteen...?
Tänään olikin sitten lepopäivä. Tehtiin vain pieni setti edessä istumista ja eteen tuloa, sivulla istumista, askel seuraamista ja sivulla maahan menoa sekä katsekontaktia. Ja yllätys yllätys näyttelyseisomista ;)
Pingeröt olivatkin pellolla pitkästä aikaa. Sani meni vieraan tekemän jäljen ja Mou minun tekemän. Minun tulisi muistaa olla Moun kanssa lähdössä rauhallisempi. Mou ei syö läheskään kaikkia nameja. Sanin sen sijaan voi laittaa hommiin suoraan autosta ja penneli vaan ajaa tarkasti ja rauhallisesti jälkeä. Matkaa pitäisi myös näillä lisätä. Molempien jälki meni hienosti, mitäpä siihen sanomaan. Sani ei häiriinny vaikka keskustelisin jonkun kanssa.
Extreme kaveri teki Houdinit ja karkasi auton ikkunasta. Mutta toinen olisi vain tullut tekemään lisää hommia...
Tänään todella tajusin sen että ne ovat vasta neljä kuukautta vanhoja. Onkohan minulla vielä mopo käsissä reenaamisen suhteen...?
Tänään olikin sitten lepopäivä. Tehtiin vain pieni setti edessä istumista ja eteen tuloa, sivulla istumista, askel seuraamista ja sivulla maahan menoa sekä katsekontaktia. Ja yllätys yllätys näyttelyseisomista ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)