Jep-jep aika menee vauhdilla ja hyvä jos perässä ehtii pysyä. työ on imaissut ihan kympillä ja kaikenmoista hommaa on ollut. Niin että täällä eletään kuin pellossa... tai suossa ;) Mitään ihmeellistä ei meille kuulu ja mitään ihmeitä ei olla tehty. Ihan vain jotain pienen pientä lenkillä. Pieksämäellä pyörähdettiin kuukausi sitten Sani tais olla PN-3 ja Nino sai eh. Kaikki koirat olivat mukana ja parhaimman shown veti The Muuli. Sitä kirjaimellisesti vitutti, vaikkei tarvinut kehässä edes käydä. Se esitti kyllä tosi bitsin rooli Oscarin arvoisesti elokuvassa Kärttyinen narttu. Muutoin reissu meni ihan jees tai seuraavalla viikolla koski päähän mut sehän on ihan normaalia.
Lähinnä jotain oikeeta kerrottavaa on viime viikonlopun jälkikurssista, joka valitettavaasti vetäjän henkilökohtaisen syyn takia jäi vain yhden päivän kurssiksi. Mutta sitäkin paremmaksi. Aamupäivän jäljet tehtiin pellolle, jossa edellisenä yönä oli peuhannut karhu jos parikin. Pelto oli perjantaina puitu. Tämän reenin olikin tarkoitus olla "shokkihoitoa" ja sitä se olikin. En tiedä voiko jäljestämisestä puhua kummankaan pennun kohdalla, mutta kyllä me edettiin. Mutta oli se aikamoista tarkistelua ja pälyilyä ja kouhotusta. Parasta oli ettei kummallekaan mennyt pupu pöksyyn vaan toimintakyky pelasi koko ajan. Jopa Moks söi nameja jäljeltä. Lopussa Moks osoitti olevansa suuri karhun jäljestäjä ja niinhän se jäljesti karhun jälkeä...Molemmat kyllä löytivät loppupalkalle kaikesta huolimatta.
Iltapäivällä olikin sitten molempien jäljet noin 300 metriä vanhassa sammalpohjaisessa kuusimetsässä, jossa oli pieniä korkeuseroja. Rauhan kautta jäljelle ja Moks tuo mamman tissiposki istui aivan oma-aloitteisti sivulle ja odotti lupaa lähtöön. Molemmat tekivät aivan elämänsä jäljen, jonka flown ansiost leijailin vielä sunnuntainakin. Molemmat vetivät kulmat tarkasti. Kulmissa oli Kulman jälkeen muutama namu palkaksi.
Kurssin vetäjä oli eri vaikuttunut pennejen taitoihin. Moulla on suurempi moottori tehdä töitä ja se painaa läpi harmaan kiven, mutta ohjaaja on sen verran fiksu, että saa vauhdin jarrattua sopivaksi. Sani on taas harkitsevaisempi. Se pikkaisen tarkistaa, nuuhkaisee sivusta, mutta pitää tämänkin vauhtia hieman jarrata. Kuin oppikirjasta. Kehoitettiin ottamaan kepit mukaan...
Pääsi mamma-koirakin keppiä nostelemaan. Vauhtia on myös tälläkin, jota pitää jarruttaa. Kahdeksasta kepistä yksi jäi maahan. Jälki oli aika tuore ja vinkiksi saatiinkiin, että keppijäljen on hyvä antaa vanheta 1-2 tuntia.
Koskapa olin orientoitunut menemään metsään myös sunnuntaina niin kaikki tekivät kovan maan jäljen. Sissyn kohdalla meni ekana "metsään" Sillä oli kiire jäljelle ja liina nykäisi sitä, eikä se meinannut lähteä siitä mihinkään. Meni kuitenkin. Paikkausjälki siinä tuli joku fifin käyttäjä, jolle Sissyn piti vuh! sanoa. Pääasia että pääsin palkkaamaan. Mokkeli ei ymmärtänyt lainkaan, että tiellä jäljestetään, oli vain menossa metsään koko ajan. No paikkojälki taas. Jälki kulku pehmeällä hiekalla osin havunneulojen ja muutaman sammalmättään yli. Tämä menikin paljon paremmin ja koira sai palkan. Sitten vuorossa Sani. Sani piippasi alussa koska olisi halunnut mennä metsään, mutta kun totesi ettei sinne päässyt ajoi kovan maan jäljen. Olipas opettavainen keikka. Mokkelin kanssa meinas hermo mennä...Mutta on mulla tuvan täydeltä JÄLKIkoiria :)
