Leiripläjäyksen viimeinen osa

Mitä sitten tuli leirillä tehtyä...Se, että ilmat olivat viileät oli vain plussaa, sillä itikat eivät kiusanneet ollenkaan, eikä juuri muutkaan öttiäiset. Minusta leirillä oli mukavan leppoisa ilmapiiri. Ihmiset aidosti kannustivat toisiaan ja olivat kiinnostuneita miten muillakin menee kuin itsellä. Osattiin iloita niin omasta kuin toisenkin onnistuneesta suorituksesta. Kouluttajat olivat kaikki, joiden kanssa olimme tekemisissä osaavia ja hyvin rakentavaa palautetta antavia.

Sissyn kanssa minähän menin suurin toivein nome juttuja tekemään, sillä olihan se kotonakin ja omissa reeneissä hienosti varista ottanut. No palautus tuli hyvin nopeaan maan pinnalle. Siitä oli todella ällöä, että vaakkua olisi pitänyt kantaa. Joo voi sitä hieman haistella mutta kantaa, ottaa suuhun, yök! No se siitä sitten, riista jutut Sissyn kanssa saa jäädä. Se mitä tehdään tehdään dameilla. Damiruudusta damit nousivatkin kivasti ja koiran tempo pysyi samanlaisena koko ajan. Tämä meni Sissyn kanssa hyvin. Minulle tuli mietittäväksi millä käskyllä ja millaisella käsi merkillä laitan koiran hakuun, markkeeraukseen ja linjaan...

Vepessä käytiin myöskin pyörähtämässä. Siinä tehtiin vientiä. Se onnistui damilla ja poijulla. Tosin veneestä sitä kutsuttiin. Poijusta koira itse vaihtoi otteen köydestä itse poijuun, mutta tämä ei kuulumma haittaa. Esineen viennissä, esine kyllä tipahtaa ennen kuin avustaja siitä saa otteen. Tähän tuli vinkiksi koiran uittaminen veneen kanssa ja esine otetaan vasta siinä vaiheessa, kun se joutuu sitä tyrkyttämään.Toisena otettin hukkuva. Hyvin lähti, mutta jäi sitten pyörimään hukkuvan kanssa. Avut rannalta sitten auttoivat oikean suunnan löytämiseeen. Tästä tulikin mieleen, että jos koettaisin niin että Sissy on yksin veneessä, kuinka homma pelittäisi sitten... Kolmantena liikkeenä oman veneen hinaus, joka sujui kuin oppikirjasta.

Tokossakin käytiin tekemässä ruutua. Laukalla menee, mutta ravilla tulee. Tähän tuli vinkiksi kaksi palloa. Liikkeen valmistelut ovat tärkeitä ja koiraa kannattaa kehua, kun se paikallistaa ruudun. Tennari ruudussa otettiin toistoja.

Käväisi Sissy vielä Annin kanssa agissakin. Olin katsomassa. Annin silmän välttäessä, Sissy oli sitä mieltä että nyt lähdetään. Muuten teki kivasti töitä, mutta selkää sille ei voi kääntää ;)

Tehotipat saivat tehokuurin taipparijuttuja ja pääsivät tutustumaan vepeen sekä Sani tokoon Annin kanssa

Vepessä Anni oli rannalla ja minä veneessä koiran kanssa. Pienen arpomisen jälkeen Sani loiskautti veteen ja ui rantaan. Moksiksen kanssa testattiin ekana hyppääkö koira ollenkaan ja hyppäsihn se. Hyppäsi myös veneestä ja ui rantaan.

Anni kävi myös Sanin kanssa tokossa, jossa he tekivät paikalla oloa istuen ja luoksetuloja. Hienosti näytti yhteistyö sujuvan. Anni on myös kotona reenannut Sania ja Mouta sekä pitänyt naapuruston kavereilleen näyttelykoulutusta. Näin se taitaa tytärestä polvi parantua ;)

Taipparijuttujen kohdalla olin alkuviikon perusteella sitä mieltä, että katsotaan nyt mitä Mou tekee ja Sanin kohdalla odotin, että kyllä se toimii. No roolithan menivät ihan uusiksi, sillä Moks osoitti ihan uskomattomia kykyjä. Ottaen huomioon, ettei reenattu olla juuri ollenkaan...Sani osoitti olevansa äitinsä tyttö. Samanlaisia "oireita" kuin Sissylläkin silloin aikoinaan. Sani käy kovemmilla kierroksilla kuin Mou eikä sitä tarvitse hetsata. Mokkelia taasen voi eikä sen kierrokset siitä liikaa kasva. Mou tekee tasaisen varmaa työtä.

Mou: Hakuruudussa oli dameja. Tämä sujui varsin mallikkaasti ja damit nousivat sieltä hienosti, jossakin vaiheessa Tarja antoi hieman apuja. Minun äänenkäyttöni aiheutti alussa hieman sanomista. Tämä auttoi myöskin koiraa, minun pitäessä suuni kiinni. Damit tulivat käteen asti. Mokkelin eka hakuruutu :)

Vesityöskentelyssä oli dami ja lokki ja rannalla käytiin parina päivänä. Eikä me olla lokkia haettu... Uintityyli on varsin sulavaa eikä räpiköintiä tapahdu damille menossa. Omat varpaat rantaviivalla, niin tuotavat tavarat tulevat käteen, muutaman metrin kantaakin, mutta sitten pitää ravistaa. Myös elävät lokit kirkuivat ja tekivät syöksyjä veteen. Esittipä joku tirppana myös haavoittunuttakin. Niin Mou kun Sanikin saivat toimia ns. varmoina noutajina, kun joku toinen jätti noutamatta.

Sen verran paistoi aurinko, että markkeerauksissa seurana oli myös öttiäisiä. Riistan sai valita ja me otettiin vaakku. Olisi tarjolla ollut korppi ja fasaanikin. Markkeerauksessa ei ohjaaja ihan nähnyt mitä koira vaakun luona tekee, mutta sitä varten oli avustaja, joka linnun heitti. Lisäksi koira ei nähnyt ohjaajaa, jolloin se joutui itse ratkaisemaan kuinka toimii. Hyvin Mou paikallisti linnun, joutui hieman pyörimään ennen kuin lintu löytyi. Paketoi sitä jonkin aikaa ja toi käteen asti. Useamman kerran.

Hyvin menneiden reenien ansiosta ennen jäljelle menoa, uskoni tähän koiraan oli kasvanut niin suureksi, että kouluttajalle sanoin, että luotan koiraani. En edes kehdannut tunnustaa, ettei me tälläistä ole tehty. On toki ajettu tossujälkeä. Jälkiura oli kaikilla sama ja avustaja kävi aina viemässä kanin paikalleen. No mitä teki Mou? Ajoi avustajan jälkeä kanille ja mietiskeli tovin ja sitten toi kovin ylpeänä kanin mammalle. Kani oli aivan karmeassa kunnossa, mutta Moks toi sen. Tämän jälkeen olin lopulta vakuuttunut, että minulla on koira, jossa on potentiaalia nomekoiraksi.

Sanin hakuruudussa oli myös dameja, mutta vaikka haku käynnistyi ei ollut oikein lamppu syttynyt mitä tässä oikeesti pitää tehdä. Maahikas kyllä löytyi, muttei damit. Tai kyllähän niitä löytyi muttei ne sieltä mihinkään nousseet. Tai nousihan ne kun koiraa hieman hetsattiin ja potkittiin dameja ja mukana kulkien. Hetsatut damit tulivat käteenkin asti.

Ykkönen vaakulla aiheutti enemmän vaakun heittäjälle töitä. Hyvin molemmat markkeerasivat ja tekivät töitä, että vaakku löytyi. Sania sai hieman  houkutella ennen kuin vaakku sieltä tuli.

Jälki sujui hyvin siihen asti, kun päästiin kanille. Kani ei sieltä koiran mukana tullut, vaan avustajan mukana. Kyllä Sani sitä kani oli siellä haistellut ja yrittänyt paketoidda, mutta vain yrittänyt...

Vesitöissä Sani pääsi loistamaan, sillä niin vedestä tulivat dami kuin lokkikin, johon ei tätä ennen ollut tutustuttu kuin syksyllä penturehveillä. Tosin Sani teki niin, että meni veteen heittäjän kautta, mutta kun koira vaihdettiin minun oikealle puolelle se meni suoraan veteen. Voi että miten vähästä asiat voikaan olla aina kiinni.

Kaiken kaikkiaan leiri oli varsin ajatuksia herättävä. Viimeinkin heräsin lopullisesti ajatukseen, että valintoja on koirien lajien suhteen on tehtävä. Kaikki eivät voi saada kaikkea....

Ensimmäisistä reeneistä on videoitakin, mutten niitä uskalla julkaista, jostain syystä.... ;)