perjantai 25. helmikuuta 2011
Fiksu Smart!
Niin, että ihan tännekin tiedoksi, että Smart the king, Sissyn sulho kävi hakemassa Kannuksesta tokon avo ykkösen. Team Joensuu onnittelee ;)
maanantai 21. helmikuuta 2011
Nyt on lupa syödä!
Niin kävimme tänään ultrassa ja mitäpä siellä näkyi...Neljä penneliä näin minäkin, mutta Martina sanoi että arvio on 6-8 pentua.
Siis huomasinhan minä viikonloppuna Sissyn riippurinnat, mutta näin vainoharhaisena fanaatikkona, en siitä uskaltanut minnekkään huudella.
Sissy otti kirjaimellisesti Chrissen luvan saa syödä nyt enemmän ja kolmesti päivässä. Siis tuo koirahan söisi varmaan niin paljon, että halkeaisi. Tänään Eppu olli jälleen tarjoillut Sissylle herkkuaterian käytävänmatolle. Maton lapseni oli sitten heittänyt pihalle. Helmikakkaa tikistellään kovasti, mutta josko tästä olisi apua, että ruokaa saa enemmän...Tiedä häntä.
Äityismekko on kiskaistu kunnolla päälle. Sissy kyllä lenkkeilee, mutta olisi kääntymässä, joka risteyksessä kohti kotia. Tällä menolla tuo eläin ei viimeisinä viikkoina mene ulos kuin kantamalla...
Tänä aamuna Sissy esitti aarian "päästäkää mut sisälle". Koskapa oli jälleen pakkasta reilu - 30 astetta kipaisimme takametsän leikkikentän ympäri. Puolessa välissä Sissy sai tennispallon ja sitten mentiin, hippulat vinkuen kotiovelle. Ihmettelin, että mikä huuto on oikein pihalla? Olin vajaa 100 metriä Sissyä jäljessä, niin siellähän tuo huuti oven takana, että ovi auki ja heti! Oli raaskinut luopua tennispallostaan...Tosin eihän sitä olisi voinut pallo suussa huutaakkaan ;)
Siis huomasinhan minä viikonloppuna Sissyn riippurinnat, mutta näin vainoharhaisena fanaatikkona, en siitä uskaltanut minnekkään huudella.
Sissy otti kirjaimellisesti Chrissen luvan saa syödä nyt enemmän ja kolmesti päivässä. Siis tuo koirahan söisi varmaan niin paljon, että halkeaisi. Tänään Eppu olli jälleen tarjoillut Sissylle herkkuaterian käytävänmatolle. Maton lapseni oli sitten heittänyt pihalle. Helmikakkaa tikistellään kovasti, mutta josko tästä olisi apua, että ruokaa saa enemmän...Tiedä häntä.
Äityismekko on kiskaistu kunnolla päälle. Sissy kyllä lenkkeilee, mutta olisi kääntymässä, joka risteyksessä kohti kotia. Tällä menolla tuo eläin ei viimeisinä viikkoina mene ulos kuin kantamalla...
Tänä aamuna Sissy esitti aarian "päästäkää mut sisälle". Koskapa oli jälleen pakkasta reilu - 30 astetta kipaisimme takametsän leikkikentän ympäri. Puolessa välissä Sissy sai tennispallon ja sitten mentiin, hippulat vinkuen kotiovelle. Ihmettelin, että mikä huuto on oikein pihalla? Olin vajaa 100 metriä Sissyä jäljessä, niin siellähän tuo huuti oven takana, että ovi auki ja heti! Oli raaskinut luopua tennispallostaan...Tosin eihän sitä olisi voinut pallo suussa huutaakkaan ;)
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Pehmustettua kakkaa...
Tämä varmaan kuuluisi tuohon edellisen otsikon alle, mutta olkoon nyt omanaan. Sissy siis punnertaa tätä nykyä pehmustettua kakkaa. Se repii koirien alustoina olevista entisistä päiväpeitoista vanut pois ja nams ja lurps, ai että miten hyvää. Variaatioina voi tulla myös helminauha kakkaa. Siis mitä tahansa kakkaa, joka jää roikkumaan. Argh! Siis onko kyseessä raskausoire vai turhautumisoire? Onneksi tähän saa vastauksen ja pian. Tosin turhautumistakin voi olla, sillä meillä pakkaslukemat ovat edelleen parissa kymmenessä asteessa lämpimillään. Tälläistä keliä on siis luvassa myös ensi viikoksi.
Sissy piippaa. Se haluaa ruokaa!! WHAT? Mitä ihmettä, ei se ennenkään ole kellosta katsonut milloin pitäis pöperöä saada. Pojat on kyllä katsoneet ja monesti...
Eilen ilahdutettiin vakkari klinikkaa käymällä näyttämässä silmää. Sissy alkoi yhdessa vaiheessa lenkkiä pitämään silmäänsä kiinni ja siristelemään sitä. Siitä tuli hieman veren sekaista rähmää. Eläinlääkäri ei kuitenkaan löytänyt linssistä mitään vaurioita vaan arveli, että jokin tylppä on osunut koiran luomeen. Se kuinka koira on voinut satuttaa luomensa auratulla kävelytiellä, johonkin tylppään, juostessaan pallon perässä, on jo jonkinlainen saavutus. No ei aristanut silmää enää illalla, joten ei tarttenut lunastaa reseptiä.
Sissy piippaa. Se haluaa ruokaa!! WHAT? Mitä ihmettä, ei se ennenkään ole kellosta katsonut milloin pitäis pöperöä saada. Pojat on kyllä katsoneet ja monesti...
Eilen ilahdutettiin vakkari klinikkaa käymällä näyttämässä silmää. Sissy alkoi yhdessa vaiheessa lenkkiä pitämään silmäänsä kiinni ja siristelemään sitä. Siitä tuli hieman veren sekaista rähmää. Eläinlääkäri ei kuitenkaan löytänyt linssistä mitään vaurioita vaan arveli, että jokin tylppä on osunut koiran luomeen. Se kuinka koira on voinut satuttaa luomensa auratulla kävelytiellä, johonkin tylppään, juostessaan pallon perässä, on jo jonkinlainen saavutus. No ei aristanut silmää enää illalla, joten ei tarttenut lunastaa reseptiä.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Vaikka mitä mielitekoja...
Tällä viikolla tapahtunutta:
1) Keittiön pöydällä lautasella on lettuja. Kuuluu rumahdus ja lautanen on siirtynyt pöydältä tuolille. Iso Musta seisoo vieressä, että ihan itse se lautanen siihen hyppäs! Se syöntiinkö jokunen lettunen parempiin suihin on epäselvä. Mutta eihän Sissy ole koskaan varastanut pöydältä.
2) Tämä olikin naamakirjassa myös: Joku koirista oksentaa ja Anni toivoo kovasti, että joku koirista söisi oksennukset, ettei tartteisi siivota. No Iso Musta totetuttaa toiveen. YÖK! Ei meillä ennen ole oksennuksia syöty.
3) Seuraava on arvoitus kuka sen on tehnyt, mutta keittiön pöydälle jäi ruispala- ja paahtoleipäpussi. Kotiin tullessa molemmat pussit oli revitty auki ja molempia leipiä maisteltu. Fiksuna koirana (kuka sitten lienee) oli ruispalat kelvanneet paremmin. Niitä oli muutamat palaset syöty. Muutamia oli vain sipistelty, tuunattu uuteen muotoon. Paahtoleipä oli hauska, sillä näytti, että joku olisi laittanut tassunsa keskelle leipää, joten näin saatiin tehtyä uutta reikäleipä paahtista. Luulin aluksi, että syyllinen olisi Nino, mutta noiden muiden tapahtumien jälkeen en olekaan niin varma.
Siis onhan ihmisilläkin, vaikka mitä ihmeellisiä mielitekoja raskausaikana. Itse inhosin fetajuustoa, jota siis muutoin kyllä syön. Lisäksi tykkäsin imuroida. No tämä ei ole kyllä ollut kuin sen hetken (9 kuukauden) huumaa. Toiset syö sementtiä, pyyhkivät listoja tai muuta "hulluutta", joten kait koirillakin voi olla jotain saman tapaisia juttuja. Toisaalta enhän minä tiedä edes onko Sissy kantavana vai ei vasta kuin reilun viikon päästä. Odottavan aika on pitkä....
1) Keittiön pöydällä lautasella on lettuja. Kuuluu rumahdus ja lautanen on siirtynyt pöydältä tuolille. Iso Musta seisoo vieressä, että ihan itse se lautanen siihen hyppäs! Se syöntiinkö jokunen lettunen parempiin suihin on epäselvä. Mutta eihän Sissy ole koskaan varastanut pöydältä.
2) Tämä olikin naamakirjassa myös: Joku koirista oksentaa ja Anni toivoo kovasti, että joku koirista söisi oksennukset, ettei tartteisi siivota. No Iso Musta totetuttaa toiveen. YÖK! Ei meillä ennen ole oksennuksia syöty.
3) Seuraava on arvoitus kuka sen on tehnyt, mutta keittiön pöydälle jäi ruispala- ja paahtoleipäpussi. Kotiin tullessa molemmat pussit oli revitty auki ja molempia leipiä maisteltu. Fiksuna koirana (kuka sitten lienee) oli ruispalat kelvanneet paremmin. Niitä oli muutamat palaset syöty. Muutamia oli vain sipistelty, tuunattu uuteen muotoon. Paahtoleipä oli hauska, sillä näytti, että joku olisi laittanut tassunsa keskelle leipää, joten näin saatiin tehtyä uutta reikäleipä paahtista. Luulin aluksi, että syyllinen olisi Nino, mutta noiden muiden tapahtumien jälkeen en olekaan niin varma.
Siis onhan ihmisilläkin, vaikka mitä ihmeellisiä mielitekoja raskausaikana. Itse inhosin fetajuustoa, jota siis muutoin kyllä syön. Lisäksi tykkäsin imuroida. No tämä ei ole kyllä ollut kuin sen hetken (9 kuukauden) huumaa. Toiset syö sementtiä, pyyhkivät listoja tai muuta "hulluutta", joten kait koirillakin voi olla jotain saman tapaisia juttuja. Toisaalta enhän minä tiedä edes onko Sissy kantavana vai ei vasta kuin reilun viikon päästä. Odottavan aika on pitkä....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)