perjantai 3. tammikuuta 2014

Uutta vuotta 2014 ja vanhan 2013 muisteloa...

Eipä ole juurikaan tullut blogia päivitettyä, mutta tässä tämä "normaali tavoitteet vs. mitä tuli tehtyä".

Mitäs tänä vuonna 2013:

Kaikille terveyttä ja pitkää ikää. 

Nino sa viettää eläkepäiviä ja toimia perheenmaskottina. Kyllä sekin reenaa jos muut reenaa. Noutojutut on edelleen niin pop! Tyttöjen juoksujen ajaksi Nino pääsee mummolaan hoitoon, jossa se ei viihdy, jos joutuu olemaan yksin.

Sissyn kohdalla pitäisi arpoa itsensä sinne PK-puolen kokeeseen. WT unohdetaan samoin taidetaan tehdä vepelle. Vepe otetaan sitten eläkepäivien iloksi. Tokossa jatketaan samaan malliin. Toisekseen on pakko tehdä valintoja lajien suhteen eli Sissyn kohdalla ne ovat PK haku ja jälki sekä toko.

Pennejen kohdalla taipparit ja mejä ja siinä sivussa tokoilla. Sitten tilaisuuden tullen PK juttuja. Joo täähän kuulostaa just samanlaiselta kuin Sissynkin kanssa. Kaikki lajit on mukavia ja mistään ei haluis luopua. NO Siperia opettaa. Sanin kanssa vielä tuohon päälle näytelmät ja agi...

MH-kuvaukseen olisi kiva päästä pennejen kanssa. Luonnetestissä käydään sitten vanhempana.

Lisäksi jatkakoon kaikki sohvan lämmittimenä oloa sekä päivittäisinä minun lenkittäjinä. Viihdyttäkäämme toinen toisiamme.

No tälläisiä haaveita oli vuosi sitten...

Nino on iältään eläkeläinen, mutta muutoin se kyllä porskuttaa nuorempien matkassa. Aikaisin aamulla ei ole kiva lähteä lenkille, mutta kunhan moottori käynnistyy niin siellä se perässä jumpsuttaa näin talvella taikaviitta päällään (BOT-loimi). Jos muut reenaa niin pappakin reenaa ;) Kuulo on selvästi heikentynyt ja viittomat ovat käytössä, koska äänenkäyttö on jossain määrin turhaa. Ei valaistulla alueella Niilo the Mahtikirsu on edukseen. Se jäljestää, jos ja kun se jää jälkeen muista. Siitä ei tarvitse olla huolissaan, että se menisi risteyksestä toiseen suuntaan kuin muut. Kävihän Nino Joensuun näytelmissä pyörähtämässä EH-arvoisesti. Ninon kanssa mennään jos ei päivä ja viikko kerrallaan niin kuukausi kerrallaan. 

Sissyn kohdalla PK-uran haaveilu loppui ontumiseen. Syksyllä olin jo varma, että Sissy joudutaan leikkaamaan ja melkein kaivoin takapihalle kuopan. Oli se vaan niin kamalaa katsottavaa. Kahdesti laitettiin kortisoonia ja syötiin särkylääkkeitä. Lisäksi käytiin hierojalla ja siellä laitettiin laseria. Sissy lenkkeili Ninon kanssa ja teki aktivointijuttuja. Pennet kävivät sitten omalla kimppalenkillä. Nyt varmaan herää kysymys kuinka tämä onnistui? Homma onnistui hyvin, koska oli sairauslomalla. (Kelan mielestä olin omalla lomalla ja täysin työkykyinen...) Sissyn kanssa on tehty pääasiassa damijuttuja ja toko on ollut todella siellä jossain taustalla. Kesäleirillä vepeiltiin ja vientiä lukuunottamatta muut liikkeet olisivat 10 suorituksia. Kyllä damin vienti onnistuisi, mutta ne muut...Humppa aksassa käytiin keväällä ja syksylläkin oli tarkoitus mennä, mutta ontuminen sotki kaiken. Kerran käytiin aksassa vvv-radalla (vauvat, vanhukset ja vammaiset), joka koostuu pelkistä putkista. Kyllä mamma-koira tykitti ja lujaa ja lisäksi oli hienosti ohjattavissa. Tosin otti varaslähdön, mutta mitä pienistä.

Pennejen kohdalla taipparit eivät olleet ajankohtaiset minun saamattomuuden takia. Sairausloman aikana pennet kehittyivät huimaa vauhtia. Mikä teho onkaan säännöllisellä ja aktiivisella reenaamisella. OHO! Vepe näyttäisi olevan molemmille varsin mieluisa laji. veneestä hypätään mielellään ja hukkuva pelastetaan. Venettäkin hieman hinattiin, mutta vienti...Viennissä ei onnistu, jos olemme perheenä mukana eli apuohjaajan tulee olla joku vieras, sitten toimii. Mejää harjoiteltiin ja pennet tekivät HARJOITUKSISSA niin kuin pitää eli koe menikin sitten jotenkin muutoin. Sissy ja Ninohan ovat reeneissä menneet aina tai sillä paniikkijäljellä ennen koetta ihan päin prinkkalaa ja loistaneet sitten kokeessa. Sanilla takana kolme koetta 1x avo 1, 1 x avo 3 ja 1 x avo 0. Moulla kaksi koetta 1 x avo 1 ja täysillä pisteillä ekassa kokeessa ja 1 x avo 0, joka olikin sitten hirven metsästystä, metsäkanalintujen jälkien jäljestystä ja...No olen nyt hyväksynyt sen, että minulla on kaksi METSÄSTYSKOIRAA, jotka voivat olla kiinnostuneimpia enemmän jostain muusta kuin verijäljestä. Kirvestä ei kuitenkaan vielä kaivoon heitetä, vaan kyllä me vielä yritetään...Sani hoiti tämän näyttelypuolen Annin kanssa. Suurimmat saavutukset Viron sertti ja Cacib sekä Suomessa neljä SA:ta ja kaksi vara-serttiä. Yhteensä kävimme Suomessa seitsemässä näyttelyssä. Tätä en olisi uskonut itsestäni, että minä menisin ulkomaille koiranäyttelyyn, mutta nyt on tämäkin päivä nähty. Sani aksaili Annin ja minun kanssa. Olisi Sanissa sitä potentiaalia, mutta ohjaajassa siis minussa ei ole. MH-kuvauksessa kävivät molemmat, joista Moun kohdalla kuvaus oli ikimuistoinen. En olisi arvannut, että koira voi noinkin toimia :D Valitettavasti vain Sanin kuvauksesta on video.

Toistemme viihdytys ja minun ulkoilutus täyttyivät varsin hyvin.

Mitäs tälle vuodelle 2014...Jos toivoisi kaikille terveyttä niin kaksi kuin nelijalkaisille. Kaikki muu mikä tulee olisi bonusta, silä mikään muu ei ole varmaa kuin epävarmuus. Haaveita toki on, mutta ne eivät ole julkaisukelpoisia 8)