Eiliset reenit kun tänään ei keritty...

Nyt on kauhia hoppu, joten jos vain ihan pikaisesti...

Nino on nyt vajaan viikon oksennellut herättyään, joten soitto tohtorille oli paikallaan. Sydämessä ja keuhkoissa ei mitään, eikä verikokeissa joten Niilo-pappa todettiin terveeksi. Oksentelun arveltiin johtuvan närästyksestä, johon saatiin resepti. Se odottaa vielä hakemista kun en ehtinyt...Ninolle myös kennelyskä rokote niin kuin Sissyllekin.

Pennet sai vuosikasrokotteen ja Moulta kuunneltiin sydän. Mitään sivuääniä ei kuultu. Mutta Mokkelin "tuomio" oli että vehkeet lähtee, kun ei siitä jalostuskoiraksi ole. Nyt vain pitää miettiä sopiva rakonen milloin, sillä samoilla nukutuksilla on tarkoitus kuvata myös molempien lonkat, polvet ja kyynärät. Reilusti ennen Mikkelin näyttelyä kuitenkin. 

Koiruuksien painot olivat: Nino 13,1 kg on oikeasti koiruus aikas hyvässä kunnossa ;) Sissy 25,7 kg, Sani 26,4 kg ja Moksis 30,0 kg. Pennet ovat hoikkia, mutta eivät liian laihoja. Lääkärireissun lisäksi kaikki on tänään myös trimmattu, joten varsin tehokas olen ollut.

Mutta eiliset reenit. Pennuilla oli kanidami, dami ja varis ja vieläpä tässä järjestyksessä. Sanille kelpasi kaikki, tosin varis ei tullut käteen asti vaan varpaille. Mokkellilla oli taas jotain parempia tuoksuja metsässä. Kyllä vähän kantoi kaikkea, mutta mielenkiinto oli jossain muualla. Reeniä ennen oltiin käyty lenkillä ja siellä paineltiin takatukka suorana. On se vaan uskomatonta, miten joku voi juosta lujaa ja paljon. Eipä kait ole ihme, jos meillä syödään ekstra energyä. Kyllä kulutus on melkoista.

Sissy keisarinna teki hakuruudun, jota oli katsomassan, kun heittelin sinne pari damia, kanidamin ja variksen. Kaikki tuli käteen, jopa vaakku. Väliin heittelin palkaksi paukkunoutoja. Toisena reeninä kelloharjoitus samat jutut  kohdissa 3,6,9 ja 12 ja kaikki suoraviivaisesti käteen asti. Hihkuin ja hypin siis Sissy toi variksen, jihuu! Siis ei sitä ole riista kovinkaan napannut, mutta nyt pelittää ja hienosti.

Illalla Sissyn kanssa hakuharkkoihin, joista ekakulma pimeänä rinteessä olevan ukon luo. No problem. Toinen kulma meni ihan persiilleen. Ei uponnu tarpeeksi syvälle ja uusinta lähetykset lähinnä häiritsivät koiraa. Saatiin lopulta koitenkin tehtyä. Kolmas oli haamuhippa, joten, joten kuten saatiin asiaa hieman paikatuksi.

En tiedä mitä tekisin kun, nyt tuo nomekin alkoi poltella...Katsotaan jos olisin loppuviikon jälkeen viisaampi...

Ei ole huonoja kelejä....

...on vain huonoja varusteita. Vesisade sitten alkoi, kun lähdettiin reenaamaan. Aluksi se vain tihuutteli, mutta sitten sitä tuli sellaisena tasaisena, ei kuitenkaan kaato sateena. Koskapa kyseessä oli hakuharkat niin juoksentelua sopivasti niin omien kanssa kuin maalimiehenä muillekin pysyo lämpimänä.

Moksis-Poksis pääsi ekana metsään. Tai se johtui lähinnä siitä, että herra istui tapansa mukaan jo takapenkillä valmius asemissa. Ikkunat ovat sisäpuolelta niin limaskot, ettei muita aurinkosuojia tarvita. Pesen ne sitten, kun ajamaan ei pysty limojen haitatessa näkyvyyttä. Koskapa Mokkeli pystyy havainnoimaan sata ja yksi asiaa sekunnissa, pystyy se havaitsemaan haaamu-ukonkin metsässä. Näinhän tapahtui. Ekalle ukolle lähtiessä se sanoi: vuh! ja sammal lentäen syöksyi matkaan. Toisella ukolle tultaessa se vastaavasti sanoi: vuh! Nätisti (?) söi molempien maalimiesten luona nameja maassa ollen.

Sani osoitti olevansa blompi, sillä ekalle ukolle se yritti päästä jäljen avulla. Tein useamman yrityksen mutta ääni ja haamu sai herneen kohdalleen ja niin päästiin ukon luo namien syöntiin. Toisen ukon kohdalla herneet olivat oikeassa rivissä ja sinne päästiin pelkän haamun voimin. Sanikin syö maassa nameja. 

Sissylle oli myös etu-ukot joista toiselle piti laittaa uudestaan, kun koira ei uponnut tarpeeksi syvälle, mutta toinen meni niin kuin pitikin. Ainut että kohmeiset sormeni eivät saaneet rullasta kiinni, vaan se tippui maahan. Minun moka täysin. Viimeinen ukko, oli se paras ukko, joka pinkaisi vauhtiin Sissyn lähestyessä. Tämä saa koiraan vielä ekstra vaihteen päälle. Viimeinen ukko oli suora palkka, kaksi muuta näytön kanssa.

Sissy meni sitten illaksi vielä Annin kanssa liitelemään. Tosin Sissy oli sitä mieltä, että mua ei nyt huvittais ja löi pari kertaa jarrut päälle. Lähti sitten kuitenkin.

Ilmassa on juhannustaikaa...

....se on kassillinen dameja. Koskapa vietimme juhannuksen mökillä piti tilaisuudesta ottaa vaarin ja pakata autoon myös damit. Eilen Sissy reenesi linjaa/ eteen menoa. Muistin virkistykseksi käytiin viemässä yhdessä kolme damia linjaa, joista viimeinen oli vajaan 100 metrin päässä. Hippulat vinkuen kaikki damit käytiin hakemassa ja luovuttamassa käteen. Toisen kierroksen tein niin, että jätin koiran istumaan ja vein ensimmäisen ja viimeisen damin. Hyvin toi molemmat eikä edes pysähtynyt kakkos damipaikan kohdalla. Ettei tämä olisi ollut pelkkää suoran juoksemista tehtiin väliin aina eteen menoa niin ettei koira nähnyt mihin damin heitin. No pääasiassa heiton eteen osui aina jokin puu, niinpä heitoista ei tullut kovinkaan pitkiä, mutta pääasia oli, että koira eteni suoraviivaisesti damille. Lopuksi tein neljän damin hakuruudun niin että liikuttiin Sissyn kanssa eteen päin ja viskelin siinä matkalla dameja. Taas paineltiin vauhdikkaalla tukka takana ja elämä edessä tyylillä. Olipa aikas huippufiilikset. Lopuksi Sissy päätti että tehdään vielä muutamia markkeerauksia veteen. Lopuksi kun annan Sissyn kantaa viimeisen damin takaisin mökille. Siinä vaiheessa, kun pääsin mökille mamma oli järvessä damin kanssa odottamassa. Ei ollut kummoisia heittoja mutta mikä parasta dami pysyi vahvistuskäskyn avulla suussa ja vasta sitten ravisteltiin. Jihuu!

Seuraavana Sani, jolle tein hippapalloja. Sitten vaihdoin toisen pallon damiksi. Joo-o ei voisi vähempää kiinnostaa. Seuraavaksi kehiin kanidami. Vietiin yhdessä dami ja sitten käveltiin vähän matkaa pois ja laitoin koiran hakemaan. Tai ei sitä mitenkään tarvinnut laittaa vaan sehän on intopinkeenä menossa. Näin tehtiin useamman kerran aina matkaa hieman pidentäen. Kanit tulivat käteen asti. Koskapa dami jäi vähän minua vähän vaivaamaan, niin koitettiin mitä tapahtuu kun damin viskaa veteen. No mitä tapahtui: Nouto, palautus ja luovutus!

Mokkelia vei vähän nenu eilen. Dami ei kiinnostanut. Mutta kanidami tuli pari kertaa hienosti samalla tavalla kuin Sanillakin. Sitten koiruuden päässä risteili aivan liian monta hernettä, joten unohtui koko dami mihin se oli jätetty. Yhdessä käytiin se hakemassa. Veteen viskattu dami oli taasen kamalan hirveä mörkö, jolle oli parempi haukkua. "Hurjat" aallot laittoivat vielä damin tulemaan kohti, joten voi apua! Kyllä uroksen omistaminen on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mukavaa. Toista se on tehdä noiden narttujen kanssa.

Mutta niin kuin eräässä elokuvassa sanotaan huomenna on uusi päivä...Sissyn linja tehtiin niin että laitoin koiran istumaan ja vein kolme damia. Tämä sujui ilman mitään kommervenkkejä. Samoin kun väliin heittämäni damit. Osumatarkkuuteni oli aivan yhtä upea ellei parempikin kuin eilen. Lopuksi Anni vei viimeisen damin paikalleen. Sitten Anni heitteli muutamia ykkösiä ja sitten laitoin koiran hakemaan Annin viemän damin. Hienosti Sissy painatteli aikaisempien haju- ja muistipaikkojen ohi. Hakuruudun neljä damia viskeli Anni, muutoin samalla systeemillä kuin eilen. Viimeinen dami eli se joka heitettiin ekaksi teetti mammalle hieman töitä ja siinä joutui juoksentelemaan ristiin rastiin. Otin koiran pois harhailemasta ja lähetin uudelleen, jolloin dami löytyi. Rannalla samalla tavalla kuin eilen paitsi Anni heitteli dameja. Damit tulivat käteen asti, jess!

Sanille kanidamia niin että Anni kävi viemässä damin ja matkaa pidennettiin kolme kertaa. Hienosti onnistui. Sama onnistui myös tavallisella damilla niin maalla kuin vedessäkin. Kaikki nuo samat mitä Sani teki onnistui myös Moulla ja se varmasti kuului hihkuin sen verran kovaa. Tosin toistoja oli pikkaisen vähemmän, kun älysin lopettaa. Olipas aika huippu fiilis tuollaisten reenien jälkeen. 

Toki Niilo-mieskin sai hieman pelata pallopeliä tyyliin pallo sulle, palkka mulle ;) Nino jäikin vanhempieni iloksi mökille, koska meillä on huomenna reenit ja pienen miehen mieli ei kestä yksin jäämistä :(

Toivottavasti kyseessä ei ole vain juhannustaikaa vaan taika pysyy, kun se on saatu esille kaivetuksi. Kyllä flatti on vaan niin uskomaton rotu, joka kanssa voi tehdä mitä vain ja varsinkin kun koiran saa hurautettua johonkin, on vain taivas  rajana... <3

pallopeliä...

Siis enhän mie toissapäivänä enää jaksanut hippastelle. Oli muutes aika märkä olo, kun metsästä kotia pääsin. Tehtiin pizzaa ja katsottiin elokuvaa.

Eilen ja tänään on leikitty palloilla ja lenkkeilty. Pennuille pelkkää pallopeliä ja Sissylle sekaan eilen kaukoja ja istumista ja tänään kaukoja ja seisomista. Kaukoen suhteen olen varsin luottavaisella mielin. Sani pelaa hienosti palloa. Tänään jäin kyykkyyn odottamaan tuoko pallon minulle asti ja toihan se montakin kertaa. Lussopallon vingutus on kyllä ihan pop! Mokkeli pelasi hienosti eilen kahden pallon peliä niin kuin oppikirjassa on ohjeet mutta tänään sitten homma herpaantui pari kertaa. Eilen pystyi käymään välillä paskalla ja jakamaan mutta tänään ei olllut mokkelin päivä. Eilen Sanin kanssa kävelytitä meni lapukka. Pallo suussa Sani sanoi: "Vuh!" ja jatkoi hommia minun kanssa. Ei sillä käynyt edes mielessäkään, että olisi toisen koiran perään lähtenyt. Eri tyytyväinen olen miten homma pysyi lapasessa.

jäljellä...tai jossain siellä päin...

Siis jos olisin ollut fiksu niin olisin kirjoittanut eilisen jutut eilen, mutta kuten huomaatte en ollut ;) Mutta yritetään tiivistää. Pennuille perussettiä eilen ja Sissylle kaukoja ja Ninolle temppuja. Illalla vielä kaikille pallohippastelua.

Sani on kyllä ihan kypällä mukana palloleikissä. Sen vire on kohonnut jo pihasta lähtiessä nollasta sataan. Sanista on aivan ihana vinguttaa lussopalloja. Mokkelille tein yllärin ja vaihdoin narulelut pomppiviin palloihin. Hyvinhän tuo Mokkelis pallojen perässä pomppi :) Sissylle myös palloja ja väliin kaukoja pelittää varsin kivasti, mutta mitenkä viretilan saa kestämään kokeessa, kun saa koiraa vain hillitysti kehua. Eikä edes jalkojen välistä pujottelu ole enää sallittua. Niilo-Ilmarikin pelaa palloa vain vaihtokauppoja tehden: "Sulle pallo, mulle nami"-tyylillä, mutta pääasia on että koookkerspanieelolla on hauskaa.

Lyhyt analyysi koirista tällä hetkellä: Sissy on herkkä ja tämä vaatiikin minulta varsinaista nuorallatanssijan taitoja. Sissylle täytyy kertoa mitä tehdään, mitä vaaditaan ja onnistumisia pitää saada. Toistoja ja jankkausta on turha tehdä. Oikean viretilan saavuttaminen varsinkin tokossa on vaikeaa. Tai lähinne siinä, että millaisessa vireessä mitäkin liikettä tehdään. Haussa viretila on katossa jo hyvinkin ennen ensimmäistä lähetystä. Jäljelläkin voidaan mennä sata lasissa tai sitten vähemmillä kierroksilla kuin tänään. Mutta Sissyhän viettää masiskuukautta näin juoksujen jälkeen...

Mokkeli-Pokkeli, Mo-Mou, Mou-mään, peräkammarin poika ja mamman tissiposki. Siis urosten aivoitukset, ääh! Se, että voidaan huomioida sata ja yksi asiaa saman aikaisesti tarkoittaa, että voit tehdä sen puolikkaan ehkä yhden asian kerrallaan. Mokkelis menee sellaisella tasaisella sykkeellä koko ajan. Moun elämän tehtävähän on juosta ja lujaa. Tämän koiran myötä minulle on auennet sanonta flateista:"polttaa kynttilää molemmista päistä..."Katsotaan nyt mikä olisi se Moun juttu.

Sani the sunshine, pieni päivänpaiste, San-San. Tämä koira on ollut sellainen, että minulle on tullut tunne, että minua tarkkaillaan. Suhde on muodostunut vähitellen ja olen saanut koiran luottamuksen ja uskollisuuden. Sani tekee kaiken täysillä ja siinä on paljon samaa työskentely intoa kuin Sissysäkin. Se mikä minusta on hyvä, ettei Sani ole niin herkkä. Se kestää vaikka olen "kova". Siis miehän tosi kova olenkin, mutta kuitenkin. Sani virettä ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa hienosäädellä niin kuin Sissyn.

Nino the Niilo-mies, Niilo-Petteri, Nipandersson. Voi, ei tästä koirasta oikeasti uskoisi, että 12-vee synttäri ovat kahden viikon päästä. Ei Ninoa voi sivuttaa jos muut pääsevät hommiin (siis kotona), koska toinen on ihan yhtä sata lasissa mukana. Ninon kanssa keskitytäänki tekemään temppuja joita osataan ja harjoitellaan uusia. Tekemisen palo on samanlainen kuin nuoruusvuosina. Ehkäpä tässä voi sanoa, että ikä on vain numeroita ;)

Mitä tänään tehtiin, siis tiistaina. Eilenhän olin tekemässä spanielien möllijälkiä ja siinä samalla tekaisin penneille myös sadan metrin pätkät. Ikää jäljille tuli 15 tuntia. Alkumakauksella Mokkiksen häntä tippui ja niin alkoi sik-sakmainen jäljestys. Kyllä se eteni, mutta ei se minusta mitenkän varman tuntuista ollut. Kaatokin oli aikas jännä, vaikka kotona sitä haisteltiin ja maisteltiin. Kerrottakoon heti tähän, että Sissyn kanssa en koskaan päässyt sisälle sen jäljestysmaailmaan, kun taas Ninon kanssa se oli selvää pässinlihaa. Sani taas eteni myös sik-sak kuviota tehden, mutta häntä normaalilla paikalla hieman heiluen. Kaadonkin otti ilmavainusta ja kiristi vauhtia. Molempien vauhti oli minusta sopivaa, tosin Sanin kanssa liina oli paikka paikoin kireällä, oho! Että mitä tästä voi päätellä, sitä pitää vielä hetki miettiä. Niin ja tämä oli pennejen toinen verijälki, eka oli silloin viime syksynä.

Sitten kävin tekemässä Sissylle janareenin ja jälkien hapattuessa käytiin lenkillä. Mokkeli se painatteli perävalot vaan vilkkuen polun toiselta puolelta toiselle. Sissylle tein pari kertaa pudotettua esinettä rukkasella. Tässä muistin koiralle kertoa että hei tätä etsitään. Heittelin rukkasta ja sillä leikittiin. Autolle tultaessa Sissy ei ollut normaalissa mielentilassa eli ei pomppinnut, hyppinyt eikä haukkunut, kun otin valjaat esille. No ensimmäisellä vajaa 10 metriä nosti jäljen hienosti mutta meni ohi kepin. Otin takaisin ja keppi nousi. Sama toistui seuraavalla, mutta janalle oli enemmän matkaa. Kolmaskin jälki nousi hienosti, eikä keppiä tästä nostettu, kun otin sen pois. Sitten otin järjen käteen ja tein keppijumppaa ja sitten laitoin koiran etsimään jälkeä olisiko jana ollut 15 metrissä. Ei ongelmia ja keppikin nousi hienosti. Summa summarun minähän se ryssin alun ja tästä hyvästä voisin potkaista itseäni. Olisi pitänyt kertoa tarkemmin mitä tehdään eikä olettaa, että koira muistaa mitä viimeksi on tehty. Autolle menomatkan heittelin keppiä ja palkkasin koiraa joka kepistä. Intona oli tekemässä, joten en usko että sain täysin pilattua koiran tämän päivän reenillä.

Koskapa Niilo-mies ei päässyt aamun reissulle mukaan, se oli kehittänyt itse itselleen tekemistä aktivoimalla roskiksen sisällön pitkin pirttiä. Tosin missä siivossa mökki oli ollut, en pässyt näkemään, sillä Anni oli siivonnut jäljet.

Illalla minulla on vielä luvassa "tuomarointia" möllissä muutaman jäljen verran. Jos sen jälkeen vielä tekis pallohipat niin alkais olla päivän hommat pulkassa.

...ei voi olla totta!...

Joo-o voi se olla :) Myöhän nukuttiin tänään ja pitkään tais aikarauta näyttää 8.20, kun noustiin ylös. Tosin tais se olla aika myöhä 22.45 kun mentiin mukkumaan, mutta kuisteski. Mutta siihen nää unet ei auta, etteikö mua väsyttäis siinä Pikku Kakkosen aikaan. Sohvalla jos olen, niin Nukkumatti vie voiton, eikä miusta ole edes kunnon taistelijaksi...

Koskapa pihalla oli jälleen aikas tukalat paikat, oli meidän reenailu taas sisätiloissa. Ninon kanssa temppuja. Sissyn kanssa kaukoja ja väliin aina ralleja. Ison kapulan pitämistä ja peruuttamista. Peruuttamisessa tajusin ettei minun tartte ottaa isoja askelia, vaan pienetkin riittää. Tämän oivalluksen myötä homma alkoikin pelittää toisella tapaa. Kaukoissa otin käyttöön niin sanallisen kuin käsimerkinkin. Paikalla olossa hypin Sissyn yli ja esitin että muutama mutteri on hieman löystynyt tai suorastaan pudonnut. Ihmeen hyvin koiralla kesti pokka. Tosin yhdessä vaiheessa nousi istumaan, mutta meni sitten takaisin maahan.

Ryhmärämälle: maahanmenoja ja paikalla oloja. Takapään pyöritystä ja perusasentoja ja niihin siirtymistä. Yritän kovasti ääneen käskyttää ja vähentää avusteita, että jospa se siitä pikku hiljaa...

Sitten kaikille yhteinen paikalla olo niin että nami on etutassujen välissä. Vähän meni säätäessä että kaikki ovat asemissa mutta onnistuttiin.

Ruuan jälkeen jako kahteen ja Sani ja Mou autoon. Anni oli näyttelykoulutuksessa Moun kanssa, kun JH-koulutusta ei ollutkaan. Minä kävin sitten Sanin, Hennan ja Pikin kanssa reenaamassa. Otettiin pallorallia, jonka Sani on hienosti oppinut. Eteen lähetystä ja takapään käyttöä eli siirtymistä perusasentoon. Uutena juttuna merkin kiertoa.

Kotia taas välistä ja uusi namilataus mukaan ja kaikki autoon. Anni ja Sissy taas hallille agiliitämään ja loppu sakki sitten lenkille jamiskalle mustien partasuiden ja Seijan kanssa. Siinä vaiheessa ei vielä saanut juuri nimeksikään. Mutta aluskalsareita myöten olin märkä, kun lenkiltä takaisin autolle päästiin. Ninosta näki, ettei napannut sitten yhtään ja mitä lähemmäksi autoa päästiin sitä vetävämpi Niilo-miehen askel oli. Koiruus otti "hieman" välimatkaa minuun ja muihin mukana olleisiin...

Jostain kumman syystä meillä on varsin hiljaista ja vetämätöntä porukkaa...

On se vaan tämä Suomen kesä tänäkin vuonna varsin ihmeellinen, jos ei sada vettä niin on sitten liian kuuma. Toisekseen oli sitten kumpi keli vaan niin, itikoita on niin maan perkeleesti ettei ulkona voi olla, jos sattuisi olemaan edes suht siedettävä ilma. Vaikka ei sada eikä paista, niin sitten niin seisova ilma, että itikoita on aivan liikaa. Täähän on ihan normi valitusta, mutta itikoiden määrä on jotian potenssiin tsiljoona muihin vuosiin verrattuna.

Lopuksi on se koiran muisti varsin ihmeellinen. Eilen iltapissityksellä sain Sanilta maahikkaan,jonka potkaisin kentän reunalle. Tänä aamuna koira irtosi nätisti hakemaan eilisen herkkupalasensa...Maahikas minkä tänään sain Sanilta oli ihan jättimäinen. En yhtään ihmettele miksi maha saattaa olla sekaisin ja kuulostaa putkistoremontilta. Niin raukat eivät vissiin saa tarpeeksi ruokaa, just joo.Sitä päivää odottaessa, että pikku mustani löytävät niitä oikeita ryhveleitä....

...rauha maassa vai miten se nyt oli...

No niin alkaa olla normitilanne päälle ja Mokkeli on entisellään. Alkoi olla myynti-ilmaoitus lähellä kun aivot olivat valahtaneet jalkoväliin. Eihän se raukka edes nosta jalkaa, eikä sitä kiinnosta narttujen pissit, mutta narttujen tuoksut vetää luppakorvankin korvat kohti taivasta. 

On meillä siivottu ja puunattu ja pyykätty, jotta edes jotakin hajuja olis vähemmän. Tiedä sitten onko siivouksella mitään hyötyä, mutta tulipahan taas siivottua. Lisäksi olen aloittanut tämän loputtoman siivous urakan huone kerrallaan..."pentuhuone" siivottu ja aikaisemmin myös Annin vaatekaappi. Urakkaa riittää koko kesälomaksi, kun en sentään niin innokas ole että kerralla kaiken hujauttaisin.

Aamulla käytiin taas juoksemassa Jamiskalla ja samalla myös herkkuja syömässä. Mäntymaahikkaat ovat niiiiiin hyviä että. Mokkelin mahan kaasut ja rulinat olivat sitä luokkaa että putkiasentajalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Siis tiedossa ei ollut paskomista pitkin huushollia vaan maha piti sellaista aariaa etten ole ihan äsken kuullut.

Koskapa ulkona on niin hirveen kauheesti pieniä ystäviä, teimme humpsuttelua sisällä. Pennuille perusasentojäykistelyjä askelseuraamista ja täyskäännöksiä. Takapään hallintaa. Perusasentoon tulemista Mou takaa kiertäen ja Sani edestä sivulle. Maahan menoja ja paikalla oloja. Niin ja alussa tietysti katsekontaktia niin kuin aina. Sissylle kaukoja ja ison kapulan pitämistä minun edessä suussa. Voih, tämä oli hankalaa, kun beba olisi väkisin pyörähtänyt sivulle. Lisäksi peruuttamista. Väliin rallia eli pujottelua tai jalkojen välissä kulkemista. Pitäisi keksiä jotain mitä voi kokeessakin tehdä, sillä meidän temput eivät ole hillittyjä missään määrin.

Jokin tavoite tässä hommassa pitää olla joten yritän potkia itseäni oikein kunnolla persuuksiin...huomenna luvassa JH-koulutusta, saa nähdä kuka lähtee mukaan sekä agia Sissylle. Verijäljet meinasin vetäistä alkuviikosta ja  juhannuksen kunniaksi on hippahöpöt pennuille, vaikka eihään ne mitään pentuja enää ole...

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini tähän ;)

Tästä se lähti...

Josepan vappu mätsäri vuonna 2010...

...täältä lähti kipinä koiran esittämiseen...

...tällöin ei vielä tulosta tullut...

...mutta Suvi-Kareliassa Fin Jva BH Muskettikoiran El Ninjo ERI, SA ja VSP-VET...Tuomaina Maria-Luise Doppelreiter, Itävälta."Very nice type. NOt showing his age at all. Nice head and expression. Good movement. Coat ok for age. Very well handled." (Annin kommmenttina kuvasta, että takajalkojen paikka tulisi olla kauempana.)

...ja Salossa 9.6.2012 Flatkiss Empress Evangeline JUN ERI 2... Tuomari Vera Smirnova:"Erinomainen tyyppi. Riittävä luusto, sopiva koko. Kaunis pää ja kaula, vahva selkä. Erinomainen eturinta. Hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Hieman ahtaat takaliikkeet. erinomaisesti esitetty."

...kuinkas tässä pitäisikään toimia ;)

Terveisiä hurulasta vai mistä...

Jep, jep...hain sitten pojat eilen kotia ja siitä se ilo sitten alkoi. Ei Sissy enää juokse vaan lyö tosi napakasti käsilaukulla, niin että Mokkikksen jakauskin taitaa vaihtaa paikkaa. Ihme vonkaaajia noi urokset. Ainut hyvä puoli tässä on, että Nino uskoo helpommin ja onkin jättänyt Sissyn rauhaan. Aasi sitä vastoin saa kyytiä ;) Toisekseen Nino on aika väsy, joten nukkuu paljon. Mokkiksen aivot on täysin narikassa. Se ei edes vapaana ollessaan juokse, vaan kulkee uskollisesti Sissyn perässä. Sissynkin on pitänyt vaihtaa käsilaukku kaulimeen, sillä sen verran sitkeä tuo kaveri on. Käy pojat aina välistä Saniakin tarkkailemassa, että josko...Sani pitää tukevan otteen käsilaukusta ja sivaltaa sillä tarpeen tullen, niin johan pojat tietävät paikkansa. Toisaalta Sani on taasen vähän ihmeissään, kun veikka ei oikeen huomaa häntä. Onneks kuitenkin ovat muutaman kerran päästelleet rallia talon ympäri. Sissy näyttää kärsivältä ja pelastankin sen turvaan pahalta pojaltaan.

No joku tässä miettii, että pitääkö niitä olla samassa talossa uroksia ja narttuja. No eihän siinä ole mitään järkeä kait sen tiedän. Mietinnässä onkin kenen vehkeet ja tavarat lähtevät telakalle? No Ninon ei ainakaan, mutta muut ovat sitten liipasimella...Jokunen vuosi tässä taitaa mennä ennen kuin kaikki ovat narttuja, jotka meillä asustaa.

Niin en siis saanut mitään järellistä eilen aikaiseksi, kun lenkkeilykin oli sellaista, että yhtä piti raahata kuin kivirekeä perässä. Mahdettiin olla melkoinen näky, kun tultiin tietä pitkin. Yksi kulkee edellä hihnan päässä. Toinen kulkee takana hihnan päässä, eikä liiku kuin vetämällä. Kolmas pitää edelliseen hajurakoa ja esittää kärsimysnäytelmän osaa kolme.

Lopuksi apua lomasta mennyt jo 1½ viikkoa enkä ole saanut tehtyä mitään....

Lyhyesti virsi kaunis...

Siis tästä päivästä ei ole kovinkaan monta sanasta sanottavana. Pallohippastelut tyttöjen kanssa sekä lenkkeilyä sateessa. Nukuttiin kerrankin minun mittapuun mukaan pitkään puoli kasiin, tosin myös tuli valvottua myöhään, koska illalla otin päikkärit. Mutta huomenna on päivä uusi ja Mokkis-Pokkis tulee kotiin, ellei sitten palaa maitojunalla takaisin mummolaan...

...reissun päällä...

Niin sitä perjantaina laitettiin auton nokka kohti lounaista Suomea ja tässä reittimme perjantain ja maanantain väliseltä ajalta: Kotoa ensiksi mummolaan, jonne Nino ja Mou jäivät mummon ja ukin iloksi - ruokatauko Graanin mäkkärissä Mikkelissä -"pieni pysähdys" lastenvaate Zalekue tehtaanmyymälässä Hollollassa ( tähän voin sanoa, että suosittelen siis aivan huippu paikka, josta saa lasten vaatteita pilkkahintaan) http://www.zalekua.fi - Ronjan luona Jokioisissa-Salossa näyttelyssä-Jokioisissa-Someron kirkossa konfirmaatiossa- Juhlissä Pitkäjärvellä- Jokioisissa- Lahdessa"mummolassa" ja lopuksi Fazerin leipomon tehtaanmyymalän kautta takaisin kotiin Joensuuhun. Kilometrejä kertyi sellaiset 1200 ja rapiat päälle. Mitenkähän tuntuu, että musta on otettu mehut pois...?

Ihana oli nähdä Sissyn pentua Ronjaa, josta on kehkeytymässä varsin hienon näköinen koira. Kiltti ja kuuliainen koiruus Ronja on. Siskon kanssa leikit kävivät hyvin yksiin ja huomasin jälleen kerran että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vaikka kyseessä olisi rapaoja ;) Sissy ei alentunut ojassa juoksemaan. Sanilla oli niin hauskaa, että sain pestä koiran.  Sissy-rouvallahan on juoksut menossa ja kaapin paikka piti Ronjalle näyttää. 

Ronja

 

Ronja

ja vielä kerran Ronja

Ronjalla on seuranaan kolme kissaherraa: Pelle, Alpo ja Heikki. Sania kissat kiinnostivat kovasti ja kissojen ruuat melkein yhtä paljon. Heikki pisti Sanin ruotuun sanomalla kovan sanan ja heilauttamalla "ylä vitosen". Ei se kuitenkaan osunut. Pelle-pojan kanssa tulivat jo sunnuntaina niin hyvin toimeen että ihan neniä piti vaihtaa. (Toivottavasti mulla meni kissojen nimet oikein...)

Lauantaina pyörähdimme sitten Salossa näytelmissä, jossa flattien tuomarina oli Vera Smirnova, Virosta. Tässäpä tyttöjen arvostelut:

Sissy: "Erinomainen tyyppi. Sopiva luusto ja koko. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja vahva selkä. Hieman pitkähkö lanneosa. Hyvä eturinta ja kulmaukset. Ahtaat takaliikkeet ja löysät edestä. Liikkeestä puuttuu voima." Käk 2 eh. Sissyä ei oikein huvittanut juosta ja tästä syystä tälläistä tällä kertaa. Tuomari sanoikin minulle, että tämän rodun tuleee juosta...Niinpä. Kukapa narttu sitä hehkeimmillään on juoksujen aikaan...? :DD

Sani the sunshine: "Erinomainen tyyppi. Riittävä luusto. Sopiva koko. Kaunis pää ja kaula, vahva selkä. Erinomainen eturinta. Hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Hieman ahtaat takaliikkeet. Erinomaisesti esitetty." Handlerina Anni ♥ Juk 2 eri. Annia kävi myös kehäsihteeri kehumassa :)

Sani the sunshine

Siis ei ole mitään kamalampaa paikkaa näyttelyssä kuin jännittää kehän reunalla. Näin puolueellisena ja puolueettomana voin sanoa, että Annista on tulossa huippu hyvä koiranesittäjä tai lapsonenhan on jo nyt äärettömän hyvä. Sanin kanssa niillä vain menee niiiiiin hyvin hyvin yksiin että <3 ja kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse ;) Mutta katsokaapa, jos ja kun satutte näyttelyyn samaan aikaan ja flatti tai cockerikehän äärelle.

Täläiselle pohjoisen maalaiselle oli suuri ihmetys, kun fasaanit vaan teputtelivat kylän raitteja pitkin. Ei vaan meidän leveysasteilla moista näe.

Sitten vielä selvennys mikä minut tuonne asti sai näyttelyyn. Joku jo varmaan luulee minun kajahtaneen lopullisesti, mutta ei nyt sentään... Se miksi matkasimme noinkin kauas kotikonnuilta oli kummityttöni pääseminen ripille. Niin ne lapset vain kasvavat ja me "vanhukset" vanhetaan. Tälläisinä hetkinä sitä huomaa ettei sitä ole mikään tytön heitukka enää, vaan nainen, jonka päässä olevat vekit täytyy kiristellä teipillä :DDD

Kummityttöni Anna-Sofia sekä erittäin hyvä ystäväni Anne. Tässä on menossa puhe, jossa äiti on tehnyt muutamia paljastuksia tyttärensä lapsuudesta....

En tiedä mikä minua viehättää Lounais-Suomessa, mutta siellä on se jokin. Kävimme näyttelyalueen ympäristössä lenkillä ja siellä oli aivan ihania vanhoja puutaloja, joissa oli aivan huikean isot pihat. Vanhoja isoja puita. Vesistö, jonka vesi oli kyllä kamalan likaista, mutta vettä kuitenkin ja ne fasaanit. Oli siellä yksi talo tyhjillään ja yritin tihrustaa sen ikkunoista sisälle. Jokioisissa viehättää se Lammintie (olikohan se oikea tien nimi?). Maalaismaisema, sillä se on erinlainen kuin täällä. Vaikka lähellä on iso kaupunki niin kuitenkin ollaan maalla. Mie vissiin olen pohjimmiltani maalainen...

Varsinaista reenausta ei olla harrastettu, mitä nyt ollaan lenkkeilty, mutta eiköhän me huomenna jälleen ruotuun palauduta, kunhan kaikki olemme nukkuneet matkaväsymyksen pois.

...kun kaikki ei mene niin kuin Strömsöössä...

Tämä päivä menikin pitkälti halkojen kantamisessa paikasta A paikkaan B. Samalla siinä innostuin imuroimaan autoa ja...pamautin pääni että rusahdus kävi. En edes ekana tajunnut, että päästä tulee verta. Sitten tuli hieman paha olo, ei kuitenkaan tuntunut, että oisin pyörtynyt, mutta varmuuden vuoksi rupesin pitkälleni. Sitten tapani mukaan tein soittokierroksen, että pitäisikö minun mennä päivystykseen. Päivystyksessä haava vetäistiin teipillä kasaan. Se auttoi ettei päähän koskenut enää niiiiin kovasti. Koskapa muita oireita  es. näköhaittoja tai kovenevaa päänsärkyä ei ollut pääsin nopeasti takaisin kotiin. Teippi otsassa loppu viikon.

Pallohipattelut pennejen  kanssa sitten iltapuhteeksi. Sani poukkoilee ja yrittää tunkea kuononsa taskuihin matkalla kentälle. Mou taas voi nätisti seurata vieressä vapaana. Mutta molemmat teki hienosti töitä ja Mou oli vallan mainio. Moun vireen saa nousemaan tekemällä ensiksi Sanin kanssa ;) Vireen saa pysymään, kun on itse aktiivinen. Sissy-mamma pääsi myös hakemaan palloa. Lisäksi Sissyn kanssa tehtiin kaukoja metrin matkalta. Hyvin meni eikä edennyt mihinkään suuntaan.

Niilo-Ilmarin kohtalona oli tänään mennä mummolaan, koska alettiin piippaamaan. Mokkeli-Pokkeli on huomiseen ja mennessä vien sen mummolaan.

Nyt nappia naamaan ja toivotaan ettei aamulla ole bonusolo kera mustan silmän...

...keskiviikon kepposet...

Keskiviikon ohjelmassa oli vähemmän ojia kuin eilisillä lenkeillä. Aamusta tehtiin pentujen kanssa pallopeliä ja Sanin kanssa on mukava tehdä kun koira on heti satasella mukana. Pomppii vieressä kuin aropupu. On kuin äitinsä :) Tykkään että luovuttaa vasta käskystä, vaikkei kahden pallon pelissä tarvitsisi näin tehdä. Mokkelilla oli aamulla hieman häiriötä kun Nino päsi tulemaan myös kentälle. Muutenkin tuntui että koiruus huomioi kaiken mitä ympärillä tapahtuu vaikkei minusta tapahtunut yhtään mitään.

Sissyn kanssa rullan hakua ja palautusta sivulle asti. Minä ekana silittelin koiraa ja otin vasta sitten rullan pois. Pitämistä vahvistin pidä käskyllä. Sissystähän tämä on todella mukava leikki juosta minun ja Annin väliä saada kantaa rullaa ja palkaksi sitten nameja.

Mou the metsästyskoira sai tänään ensimmäisen lintusen. Tyhmä lintutökötti portailla kun kaikki humu-petterit painui pihalle. No lintu parka yritti tulla sisälle turvaan mutta Mokkis sai sen sitä ennen suuhunsa. Tiputti sen kuitenkin. Tirppa tökötti hetken jaloillaan ja heitti kirjaimellisesti veivinsä kellahtaen selälleen. Siinä se sitten oli kintut kohti taivasta. Maalinen matka päättyi sitten meidän takapihalle ja sieltä lapion kyydissä roskikseen. Rip!

Sitten tein helvetillisen reissun kauppoihin etsiessäni mitä laitan rippijuhliin vaatetta päälle. Meikäläisen vaatekaapin sisältö kun koostuu puserojen osalta fleecestä, fleecestä, fleecestä, hupparista, hupparista....joo ei taida ihan olla juhlavaatteita, ei. Housupuolella mulla ei olekaan kuin suoria housuja joten se asia onkin kunnossa. Olen kyllä ikuisesti pettynyt kun Pierre Cavallo liike meni aikoinaan konkurssiin.

Sitten suoritimme iltalenkin päivän ainoassa vesisateessa. Eipähän tarvinnut nurmikon leikkuuta kuin ajatella niin johan tuli vettä taivaalta.

Uudet pallohippastelut pennejen kanssa. Sani on pomppu-jänönen. Sanin pää vain poukkoilee oman pääni tasolla. No oikeasti se on vähän rasittavaa, mutta toisaalta on kiva kun koiralla on tekemisen meininki päällä. Naapurin setä meni lenkille ja se piti pallo suussa haukkua. Hienosti muuten pysyi lapasessa eikä lähtenyt perään tai mennyt pomppimaan vasten. Sanilla ei kuitenkaan pakka hajoa häiriöihin vaan heti uusi peli käyntiin :) Mokkis-Pokkis oli aivan huippu vireessä koko ajan hienosti haki narupallon ja JESS! sanasta puotti sen ja ryntäsi toisen pallon perään. Homma toimi kun koira sai koko ajan juosta. Oli aivan mahti viilis tulla kentältä pois. Onnistunut reeni. Vietti pysyi koko ajan korkealla ja osasin myös lopettaa sen vietin ollessa korkealla. Hyvä minä! Ninokin pelasi omilla palloilla hienosti kahden pallon peliä. Nino on vaihtokaupan miehiä ja pallo vaihdetaan namiin ja sitten lähdetään uuden pallon perään.

Sissylle uusi satsi rullan luovutusta. Kerran meinasi jäädä hengailemaan Annin luo namien toivossa, mutta sitten minusta pääsi paha ääni ja sen jälkeen olikin varsin kuuliaista koiraa. Säikähdin vähän itsekin itseäni ;) Enää en antanut vahviste käskyä: Pidä!. Rullan kanssa sivulle ja siinä hetken silittelyä ja istumista sitten rulla pois ja käskystä nameja syömään.

mitä tänään tehtiin....

Aamulla suolenkillä, jossa mustia vilisteli sinne ja tänne. Nino kulki minun kanssa. Loppu matkasta nostin pienen coockerspaanieelon syliini ja hypittiin yhdessä ojien yli.

Sissylle tehtiin kuviota Annin toimiessa maalimiehenä. Hieman koiruuus olli aluksi ihmeissään että mitä ihmettä tehdään, mutta remelit niskaan niin alkoi homma pelittää. Kuviota tuli tehtyä ja rullan palauttamisessa muistutin sanalla "pidä!" mitä pitää tehdä. Molemmat onnistui hyvin. Lisäksi tehtiin ihan lyhyellä matkalla rullan hakua ja tuontia. Silittelin koiraa ennen kuin otin rullan pois.

Penneleille kahden pallon peliä. Sani on kyllä helppo motivoitava. Ei tarvitse virettä nostatella kun toinen on valmiina kuin partiolainen. Moun kanssa oli hakusessa hieman mikä on se lelu mikä parhaiten pelittää. Narupallolla ryhdytään nyt ainakin alkuksi rakentamaan viretilan nostoa ja kestoa pikku hiljaa.

Nino pääsi mummolaan ja mustien kanssa suunnattiin toisten mustien kanssa lenkille. Mustat makasivat kuin lahnat kotona joten pennet jäi kotiin ja Sissyn  kanssa suunnattiin peko reeneihin. Ensiksi kaikki koirat tutustuivat tikkaisiin, törppöjen päällä olevaan lautaan ja putkeen. Tikkaat sujuivat Sissyltä hyvin, kun koira keskittyi asiaan. Pari eka kertaa oli aikamoista räpellystä. Pitää muistaa että tikkaiden alussa ja lopussa tulee koiran pysähtyä. Heiluva lankku oli aikas jännittävä mutta sitäkin selvittiin. Avustajia molemmissa oli esteen toisella puolella jotta koira ei pääse livistämään esteeltä. Peltiputkeen Sissy sujahti vauhdilla ja maahan menokin onnistui putken toisella puolella. Rankin osuus oli koiran kantaminen ja toiselle henkilölle luovuttaminen. Sissyllä vain häntä heilui Sonjan sylissä.

Raunioilla oli kaikille koirille kaksi ukkoa, joista koiran ohjaaja ei etukäteen tiennyt mitään missä ukot olivat. Aikas nopeasti Sissy löysi molemmat ukot jotka olivat lähes umpipiilossa.  Sissyllä oli uusi ilmaisu, sillä se piipitti löydettyään ukot. Samanlaista piipitystä kuin se on oikein innoissaan. Ukkojen etsiminen on vain niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanaa. Tämä etsintä toteutettiin partioimalla.

Illan lopuksi vielä penneille leikkimistä. Sani ei meinennut pysyä housuissaan kun näki että lussopallot otettiin esille. kahden pallon peli sujuu niin, että Sani tuo pallon ja vasta käskystä tiputtaa sen. Yritän muistaa että otan vastaan koiran ja vasta sitten lelun. No ei minua haittaa vaikka ei pudotakaan lelua. Mokkeli on muuten vaan innokas, sille täytyy kertoa mitä ollaan tekemässä. Mokkis kyllä pudottaa toisen lelun, ennen kuin syöksyy toisen perään. Mutta kukin tavallaan. Osasin lopettaa kun leikki vielä sujui, vaikkei heittojen määrä kovin suuri olekaan. Myös Ninolle kahden pallon peliä, muutamien heittojen verran.

reeniä pitkästä aikaa...

Niin kirjoitan sit jossain vaiheessa mitä keväällä tuli tehtyä, mutta nyt mitä tuli tänään tehtyä.

Sanin ja Moun kanssa ohjelma oli pitkälti samanlainen: takapään käyttöä eli perusasentoon siirtymisiä. Nämä namiavusteisia. Koejäykistelyjä perusasennossa. Maahan menoja. Sani tarttee huomattavasti vähemmän käsiapuja kuin Mou ja lisäksi Sani kestää paljon paremmin maassa. Moulla on hyppypeppu joka ponkaisee välittömästi ylös. Minun ollessa myös maan tasalla homma onnistuu. Molempien kanssa kahden pallon peliä. Sani on ihan haka tässä ja suosikki pallotkin on löytyneet :) Mou tekee paljon alemmalla vireellä vähän sinne päin. Mutta pääasia, että piti palloa suussa ja sain kehuttua ja halittua. Seuraamista ilman imutusta. Molemmat kestävät hyvin mukana käytävämaton verran ja täyskäännöksissä myös. Palkkaa satunnaisesti ja aina käännöksistä. Myös Ninolle kahden pallon peli on selvä pässin lihaa. Nino ei päästä pallosta kuin vasta käskystä. Tässä onkin flateilla oppimista.

Sissyn kanssa on eri hankalaa harjoitella takapään käyttöä kun koira pyörii koko ajan mukana. Lisäksi harjoiteltiin ison noutokapulan pitämistä istuen minun edessä. Voi pojat tämä on vaikeeta kun pylly menisi väkisin sivulle perusasentoon. Hieman muistutuksia kaukoista. Pentujen kanssa leikkimistä, leikkimistä, leikkimistä. Sissyn kanssa pitää päivittää mitä osataan ja mitä pitää reenata.

Illalla Sissyllä hakureenit pitkästä aikaa. Kuvio on unohduksissa. Tulee samaa linjaa takaisin mitä menikin. Eli reeniä aukealla paikalla, jossa koira näkee minun siirtymisen. Maalimies istumassa ja lippa silmillä, jolloin Sissy ei yritä tunkea naamalle. Maalimies pitkällään maassa, jolloin Sissy saattaa pomppia päällä tai etsiä naamaa tai...Seuraavissa reeenissä maalimies istumassa lippis silmillä. Räkii rullan. Rullan pitämis- ja tuontiharjoituksia.

Sissyllä on muutes juoksu. Sen piti alkaa vasta noin viiden kuukauden päästä, että silleen. Toivotttavasti tää on vain joku tilapäinen härö eikä suinkaan pysyvä ratkaisu....