Geenit kohdallaan...

Siis Sanin geenit jäljestyksen suhteen. Tänään kävin testaamassa kuinka mejäily Sanilla sujuu. Jäljen pituus noin 300 metriä ja mallia jakkara. "Hyvä rauhoitettu lähtö, jossa alkumakaus tutkitaan yhdessä ohjaajan kanssa. Tämän jälkeen alkaa sopivavauhtinen maa- ja osin ilmavainuinen jäljen päällä aaltoileva jäljestys. Ensimmäinen makaus nuuhkaistaan, mutta ohjaajan kanssa yhdessä tutkitaan sitä enemmän. Koira innostuu jopa kaivamaan makausta. Koira lähtee itsenäisesti toiselle osuudelle, jossa jäljestys on enemmän jäljen päällä pysyvää. Osuuden puolessa väissä koira haistaa keskellä jälkeä olevan maahikkaan ja palkkaa näin itse itseään. Muistutuksen myötä matka jatkuu. Makaus osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä kaivamaan. Toisen kulman ja makauksen päältä on jäljistä päätellen tepastelleen marjastajat ja näin levittäneet veren ympäriinsä, näin ollen koira pyörii ympyrää, eikä löydä jäljen jatkoa kolmannelle osuudelle. Otetaan uusi vauhti makaukselta ja näin matka jatkuu. Kaadolle tullaan suoraan ilmavainulla. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuolemaan. Tänään pohdintaa aiheuttivat ensimmäinen makaus ja toinen kulma. Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. Avo 3 pist. 25 :)"

Siis ihan itte tuomaroin koirani. Olihan tämä Sanin toinen verijälki tänä vuonna ja koko elämän ajalta kolmas. Nyt paneudutaan kulmatyöskentelyyn. Niitä reenejä ollaan tehty tasan yksi eilen ja sekin tossujäljellä.

Muutoin tänään lenkkeiltiin eikä muilla ollut mitään ohjelmassa.

Eilisen ideana oli, että otan vain Sissyn hakureeneihin. No sitten tuli mieleen, että voisi penneille tehdä kulmajäljen. No sittenhän se lähti lapasesta, kun Ninokin halusi mukaan, joten kaikki vaan autoon.

Nino oli humppastelukoirana eli pyöri hakuradalla. Lisäksi Nino sai tehdä pudotettua esinettä, joka sujui hienosti vanhasta muistista.

Sanilla ja Moulla yhden kulman lyhyt jälki noin 100 metriä. Sani putskutteli sopivalla vauhdilla jäljen, kulmakin sujui namivuorauksen ansiosta. Purkille nenä ilmassa.

Mokkelin jäljen päältä käveli joku lenkkeilijä, mutta tämä ei haitannut. Vasta jäljen ylityksen jälkeen koiran nenään tuli haju ja sitten pasmat vähän sekosivat. Oli meno ollut varsinaista kaahausta siihenkin asti. Sitten sanoin napakasti että nyt riittää. Joo sitten tehtiin töitä, että homma taas käynnistyi, kun herkkis poika otti sanomisen hieman itseensä. Purkille päästiin kaikesta huolimatta. Mokkelia saa tosissaan jarruttaa...

Sissyn reeni oli kunnon mäkimaastossa, jossa itsellä tuntui etten jaksa sunnuntain jälkeen nostella jalkoja sitten yhtään. Etukulmat äänellä ja kolmas haamuna. Kolmannelle ukolle joutui ylittämään myös polun. Rulla suussa teki polkua pitkin jonkin tarkastuksen, mutta hienosti tuli rullan kanssa. Neljäs ukko hippahöpelö, joka kirmaisi vauhdikkaasti rinnettä ylös. Sissyn kanssa on mukavaa, kun huomaa miten koira kehittyy, eteen päin ollaan menty iso harppaus. Sanin ja Mounkin kanssa alkaa vähitellen kirkastua tavoitteet mitä kohden mennään.

Maanantaina hieman totistelua. Sissyn kanssa muistuteltiin mieliin eteen menoa. Hieman piti muistuttaa, että kyynärätkin laitetaan maahan. Muutama läpi juoksu, seuraamisen yhteydessä eteen lähetys ja paikaltaan eteen lähetys. Pennejen kanssa perusasennossa oloa, edessä istumista ja siitä perusasentoon siirtymistä. Koko ajan häiriön alaisena. 

Siinäpä alkuviikon tapahtumia...

Sitten olen verestellyt ompelijan taitojani tekemällä valjaat ja pannan sekä kasan bling-bling noutajataluttumia. Siis oikeesti se on kivaa...ehkä suutarin lapsikin saa ne kengät ;) Yritän ottaa kuvia huomenissa. Pää surisee vaan uusista ideoista mitä voisi tehdä....

Jäljillä...

Tossujälkeä oli ohjelmassa torstaina ja tänään lauantain. Torstain Sissyn jälki sisälsi jana harjoittelua, lähetyspaikkana tie. Janalle matkaa n. 5-10 metriä. Ensimmäisellä janalla Sissy tarkasti ns. takajäljen, mutta kääntyi sitten itsenäisesti oikeaan suuntaan. Neljännen janan jatkona oli kaksi keppiä. Hienosti meni. Tänään ei mennyt ihan niin hienosti. Minun moka! Olisi pitänyt muistuttaa vaikka keppijumpalla, että hei näitä etsitään. Ensimmäisestä kepistä kaahasi vauhdilla, enkä voinut edes palauttaa, kun merkki oli tippunut. Toisenkin kepin ylli meinasi mennä, mutta siinä peruutettiin.  Kulmien tarkasta takana ja siitä oikeaan suuntaan. Tien ylitys hienosti. Suorastaan kiire tien toiselle puolelle. Viimeisestä kepistä sivusta ohi, palautus ja niin päästiin herkkujen syöntiin.

Sani veti niin torstaina kuin tänäänkin tasaisen varman suorituksen. Vauhti on sopivaa, toisinaan saa jopa hieman jarruttaa. Pysyy kokoajan jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa (1 m).

Mokkeli teki torstaina parhaan metsäjäljen tähän mennessä. Mokkeli tarkistaa enemmän kuin Sani jäljen sivuja. Jarruttaa saa oikein kunnolla. Vähän samanlainen kouhooja kuin äitinsäkin. Tänään jäljen lopussa ajauduttiin sen verran sivuun ettei saatu kunnon jäljestämistä purkille. Tuuli painoi todella vahvasti jälkeä. Jäljelle tehtiin "paikkaus". Tuore jälki, matkaa 50 metriä ja tämä painettiin täyttä höyryä eteen päin. Mokkelille tänään ainakin itse jäljestäminen oli tärkeämpää kuin purkille pääseminen. Toki paikkaussarjan jälkeen päästiin nameja syömään. Kaikki pennejen jäljet olivat kaaren muotoisia.

On se hyvä kun aina ei mene niin kuin Strömsööss, joutuu välillä tekemään ihan kunnon analyysiä siitä mikä meni hyvin hyvin ja missä mentiin metsään. Tälläiset reenit ne parhaita ovat, opettavat kuinka voi parantaa omaa suoritustaan ja näin ollen suoda koiralle sen parhaan onnistumisen.

Torstaina yllätin itseni ja ompelin Mokkelille omat jälkivaljaat, niin ettei tartte cockeripojan valjaita käyttää. Tänään testasin valjaat niin Sanilla kuin MOkolla ja hyvin passasivat. Moks sai eilen uuden kankaisen puolikuristavan pannankin. Muillekin on pannat työn alla. Ompelu on mukavaa puuhaa, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan...

Kastuttiin lenkillä pitkästä aikaa ;) Ei mua toi sade oikeestaan haittaa, enempi haittas ne suppupaarmat päivällä.

Huomenna reippaillaan pitkän kaavan mukaan Kuhmossa. Toivottavasti sää suosisi...

Leiripläjäyksen viimeinen osa

Mitä sitten tuli leirillä tehtyä...Se, että ilmat olivat viileät oli vain plussaa, sillä itikat eivät kiusanneet ollenkaan, eikä juuri muutkaan öttiäiset. Minusta leirillä oli mukavan leppoisa ilmapiiri. Ihmiset aidosti kannustivat toisiaan ja olivat kiinnostuneita miten muillakin menee kuin itsellä. Osattiin iloita niin omasta kuin toisenkin onnistuneesta suorituksesta. Kouluttajat olivat kaikki, joiden kanssa olimme tekemisissä osaavia ja hyvin rakentavaa palautetta antavia.

Sissyn kanssa minähän menin suurin toivein nome juttuja tekemään, sillä olihan se kotonakin ja omissa reeneissä hienosti varista ottanut. No palautus tuli hyvin nopeaan maan pinnalle. Siitä oli todella ällöä, että vaakkua olisi pitänyt kantaa. Joo voi sitä hieman haistella mutta kantaa, ottaa suuhun, yök! No se siitä sitten, riista jutut Sissyn kanssa saa jäädä. Se mitä tehdään tehdään dameilla. Damiruudusta damit nousivatkin kivasti ja koiran tempo pysyi samanlaisena koko ajan. Tämä meni Sissyn kanssa hyvin. Minulle tuli mietittäväksi millä käskyllä ja millaisella käsi merkillä laitan koiran hakuun, markkeeraukseen ja linjaan...

Vepessä käytiin myöskin pyörähtämässä. Siinä tehtiin vientiä. Se onnistui damilla ja poijulla. Tosin veneestä sitä kutsuttiin. Poijusta koira itse vaihtoi otteen köydestä itse poijuun, mutta tämä ei kuulumma haittaa. Esineen viennissä, esine kyllä tipahtaa ennen kuin avustaja siitä saa otteen. Tähän tuli vinkiksi koiran uittaminen veneen kanssa ja esine otetaan vasta siinä vaiheessa, kun se joutuu sitä tyrkyttämään.Toisena otettin hukkuva. Hyvin lähti, mutta jäi sitten pyörimään hukkuvan kanssa. Avut rannalta sitten auttoivat oikean suunnan löytämiseeen. Tästä tulikin mieleen, että jos koettaisin niin että Sissy on yksin veneessä, kuinka homma pelittäisi sitten... Kolmantena liikkeenä oman veneen hinaus, joka sujui kuin oppikirjasta.

Tokossakin käytiin tekemässä ruutua. Laukalla menee, mutta ravilla tulee. Tähän tuli vinkiksi kaksi palloa. Liikkeen valmistelut ovat tärkeitä ja koiraa kannattaa kehua, kun se paikallistaa ruudun. Tennari ruudussa otettiin toistoja.

Käväisi Sissy vielä Annin kanssa agissakin. Olin katsomassa. Annin silmän välttäessä, Sissy oli sitä mieltä että nyt lähdetään. Muuten teki kivasti töitä, mutta selkää sille ei voi kääntää ;)

Tehotipat saivat tehokuurin taipparijuttuja ja pääsivät tutustumaan vepeen sekä Sani tokoon Annin kanssa

Vepessä Anni oli rannalla ja minä veneessä koiran kanssa. Pienen arpomisen jälkeen Sani loiskautti veteen ja ui rantaan. Moksiksen kanssa testattiin ekana hyppääkö koira ollenkaan ja hyppäsihn se. Hyppäsi myös veneestä ja ui rantaan.

Anni kävi myös Sanin kanssa tokossa, jossa he tekivät paikalla oloa istuen ja luoksetuloja. Hienosti näytti yhteistyö sujuvan. Anni on myös kotona reenannut Sania ja Mouta sekä pitänyt naapuruston kavereilleen näyttelykoulutusta. Näin se taitaa tytärestä polvi parantua ;)

Taipparijuttujen kohdalla olin alkuviikon perusteella sitä mieltä, että katsotaan nyt mitä Mou tekee ja Sanin kohdalla odotin, että kyllä se toimii. No roolithan menivät ihan uusiksi, sillä Moks osoitti ihan uskomattomia kykyjä. Ottaen huomioon, ettei reenattu olla juuri ollenkaan...Sani osoitti olevansa äitinsä tyttö. Samanlaisia "oireita" kuin Sissylläkin silloin aikoinaan. Sani käy kovemmilla kierroksilla kuin Mou eikä sitä tarvitse hetsata. Mokkelia taasen voi eikä sen kierrokset siitä liikaa kasva. Mou tekee tasaisen varmaa työtä.

Mou: Hakuruudussa oli dameja. Tämä sujui varsin mallikkaasti ja damit nousivat sieltä hienosti, jossakin vaiheessa Tarja antoi hieman apuja. Minun äänenkäyttöni aiheutti alussa hieman sanomista. Tämä auttoi myöskin koiraa, minun pitäessä suuni kiinni. Damit tulivat käteen asti. Mokkelin eka hakuruutu :)

Vesityöskentelyssä oli dami ja lokki ja rannalla käytiin parina päivänä. Eikä me olla lokkia haettu... Uintityyli on varsin sulavaa eikä räpiköintiä tapahdu damille menossa. Omat varpaat rantaviivalla, niin tuotavat tavarat tulevat käteen, muutaman metrin kantaakin, mutta sitten pitää ravistaa. Myös elävät lokit kirkuivat ja tekivät syöksyjä veteen. Esittipä joku tirppana myös haavoittunuttakin. Niin Mou kun Sanikin saivat toimia ns. varmoina noutajina, kun joku toinen jätti noutamatta.

Sen verran paistoi aurinko, että markkeerauksissa seurana oli myös öttiäisiä. Riistan sai valita ja me otettiin vaakku. Olisi tarjolla ollut korppi ja fasaanikin. Markkeerauksessa ei ohjaaja ihan nähnyt mitä koira vaakun luona tekee, mutta sitä varten oli avustaja, joka linnun heitti. Lisäksi koira ei nähnyt ohjaajaa, jolloin se joutui itse ratkaisemaan kuinka toimii. Hyvin Mou paikallisti linnun, joutui hieman pyörimään ennen kuin lintu löytyi. Paketoi sitä jonkin aikaa ja toi käteen asti. Useamman kerran.

Hyvin menneiden reenien ansiosta ennen jäljelle menoa, uskoni tähän koiraan oli kasvanut niin suureksi, että kouluttajalle sanoin, että luotan koiraani. En edes kehdannut tunnustaa, ettei me tälläistä ole tehty. On toki ajettu tossujälkeä. Jälkiura oli kaikilla sama ja avustaja kävi aina viemässä kanin paikalleen. No mitä teki Mou? Ajoi avustajan jälkeä kanille ja mietiskeli tovin ja sitten toi kovin ylpeänä kanin mammalle. Kani oli aivan karmeassa kunnossa, mutta Moks toi sen. Tämän jälkeen olin lopulta vakuuttunut, että minulla on koira, jossa on potentiaalia nomekoiraksi.

Sanin hakuruudussa oli myös dameja, mutta vaikka haku käynnistyi ei ollut oikein lamppu syttynyt mitä tässä oikeesti pitää tehdä. Maahikas kyllä löytyi, muttei damit. Tai kyllähän niitä löytyi muttei ne sieltä mihinkään nousseet. Tai nousihan ne kun koiraa hieman hetsattiin ja potkittiin dameja ja mukana kulkien. Hetsatut damit tulivat käteenkin asti.

Ykkönen vaakulla aiheutti enemmän vaakun heittäjälle töitä. Hyvin molemmat markkeerasivat ja tekivät töitä, että vaakku löytyi. Sania sai hieman  houkutella ennen kuin vaakku sieltä tuli.

Jälki sujui hyvin siihen asti, kun päästiin kanille. Kani ei sieltä koiran mukana tullut, vaan avustajan mukana. Kyllä Sani sitä kani oli siellä haistellut ja yrittänyt paketoidda, mutta vain yrittänyt...

Vesitöissä Sani pääsi loistamaan, sillä niin vedestä tulivat dami kuin lokkikin, johon ei tätä ennen ollut tutustuttu kuin syksyllä penturehveillä. Tosin Sani teki niin, että meni veteen heittäjän kautta, mutta kun koira vaihdettiin minun oikealle puolelle se meni suoraan veteen. Voi että miten vähästä asiat voikaan olla aina kiinni.

Kaiken kaikkiaan leiri oli varsin ajatuksia herättävä. Viimeinkin heräsin lopullisesti ajatukseen, että valintoja on koirien lajien suhteen on tehtävä. Kaikki eivät voi saada kaikkea....

Ensimmäisistä reeneistä on videoitakin, mutten niitä uskalla julkaista, jostain syystä.... ;)

Muuliko valeraskaana...

Voi jösses mikä yö takana. Luulin, että Sissyllä on hätä pihalle, vaan ei se kurvasi hakemaan olkkarista lelun. Sit se on ollut pari päivää pesänrakennus puuhissa marjapuskan alla. Sen saman pusikon minkä alla pennet vietti aikaansa vuosi sitten....

Eilen kaikki olivatkin mummon luona hoidossa, kun kävimme Annin kanssa kulttuurimatkalla Kuopion Ikeassa. Yllätys ei varmaan ollut, kun mukaan tarttui kassillinen kaikkea "tarpeellista". Keskiviikkona ei sitten reenattu, mutta käytiin kuitenkin lenkillä kastumassa.

Tiistaina olikin varsinainen tehopäivä. Kaikki neljä tuli reenatuksi. Ninolla kaksi ukkoa, jossa näki molempien lähdön. Ekalla piti vähän jäljestellä muitakin jälkiä, mutta sitten tehtiin niin kuin pitikin. Toiselle ukole otettiin hajuvanasta kiinni ja sitten mentiin. Ihan lopun teki kyllä ilmavainulla. Vauhdista päätellen ei ollenkaan uskoisi koiran ikää. Toisaalta mitäpä jälkeä Nino ei jäljestäisi ;)

Kaikilla mustilla oli ekana reeninä roskalaatikko. Eli neljä roskista kallellaan, luukut kiinni. Yhdessä siellä on ukko. Moks oli varma että ukko on toisessa laatikossa. se katsottiin ja luukku jätettiin auki. Kolmannessa laatikossa ukko olikin. Pari kertaa piti sanoa: "Vuh, vuh!" ja niin ukko löytyi ja sai herkkuja. Haukkuva koira :) Koiruus istui odottamassa, että avaan luukun. Sani aloitti roskisten tarkastamisen vähemmällä vauhdilla ja niin tuli selvitetyksi missä ukko oli. Samassa laatikossa kuin Moksilla. Sissyn tyyli oli kiertää häntä hurjasti viuhtoen laatikkoa missä ukko on. Mokilla tulee ensiksi vauhti ja sitten herne yrittää pysyä mukana. Sanilla vauhti on sellainen, että herne pysyy mukana.

Toisessa reenissä kaikkki näkivät, että ukko menee jonnekin. Hetkiseksi koira pois ja sitten etsimään. Mokkeli on varsinainen heppu. Se istuu nätisti vieressä odottomassa. Se lähtee vasta luvan saatuaan. Toki pennet on varmistuksena taippariotteessa. Sani ei taas malta laittaa pehvaa maahan. Molemmilla ukot olivat sementtikelojen ja risukon seassa. Mokkis kerkisi taas tarkistamaan isomman alueen kuin Sani, mutta tärkeintä, että ilo oli ylimmillään ukon löytyessä. Sissyn ukko taas oli varsinaisen raunio alueen vieressä olessa kaapelikelassa. Samalla systeemillä ilmaisu kuin roskalaatikonkin, eli kelaa kelattiin ympäri useaan kertaan.

Lopuksi Sissylle otettiin hetsaamalla A-estettä pari kertaa. Ei sitä jyrkkää vaan hieman loivempaa. Hyvin onnistui niin pallolla kuin namillakin.

Maanantaina Sissy oli hakuharkoissa, jossa teemana oli mökkikylä. Keskilinjan molemmilla puolilla oli kaistaleet, joissa oli molemmilla puolilla kuusi piiloa. Sissyn ukot (2) olivat lähempänä takalinjaa. Molemmat ukot näytön kanssa. Ensimmäiselle ukolle Sissy painatteli suoraan ja teki vain lopussa pienen lenkin. Mennessään vain katsoi muita piiloja. Toisella puolella kävi takarajan toisella puolella tarkistuksella ja pitihän  takimmaiset piilot tarkistaakin. Hyvin meni kaikenkaikkiaan.

Pennejen kanssa kotona damien pitämistä. Sanin kanssa voi tehdä niin että pitää koiraa leuan alta kiinni ja silittää päätä. Mokin mielestä näin ei voi tehdä. Damit kun muutenkin on vähän tylsiä.

Sunnuntaina suunnistin suurta intoa puhkuen metsään. Merkkasin hakualueelle damin paikat. Sissy toimi kuin unelma tuoden kaikki damit käteen. Lyhyt eteen lähetyskin meni hyvin. Palkkana on paukkunoutoja ja lopuksi saa viedä damin autolle.

Sanin hakuruutu täytettiin yhdessä ja Mokkeli sai katsoa kun ruutua täytin. Molemmat lähtevät hyvin tekemään hakua ja merkkaavatkin missä damit on, mutta ei niitä suuhun oteta. Lähdin sitten molempien kanssa kiertämään aluetta, josko damit sitten nousisivat, mutta...Olipahan aikamoinen pudotus maan pinnalle.

Toisena reeninä penneille muisteja, jossa vaakku vietiin yhdessä. Kyllä vaakku Mokkelille kelpaa, mutta ei se käteen asti tule. Sani taas menee varikselle ja jää sitä nuuhimaan ja nuolemaan. Noh! Huoh! Töitä!

Ninollakin meni reeni lähinnä muiden hajujen haisteluun, mutta tulihan ne damit käteen asti. Tosin palkkaa ei ollut, kun pieni cockeri poika oli tyhjentänyt minun takkini taskut...

Keräilijäkansaa...

...niin nämä meidän pienet. Olen aivan varma, että nämä kaksi ovat aikaisemmassa elämässäänn olleet jonkin luonnonantimilla elävän heimon jäseniä. Ehkeivät kuitenkaan ihan heimopäälliköitä ;) Kuinka tähän tulokseen olen tullut. No maahikkaat maistuvat ja niitä löydetään kaivamalla parhaiten mäntymetsästä. Jamiksella onkin kuin pienet kranaatit olisivat iskeneet tietylle alueelle. Maahikaspieru on kamalan hajuinen ja todella tunnistettavissa. Edelleen odotan, joska niitä ryhveleitä alkaisi löytyä. Tosin taitaisivat mennä parempiin suihin...

Meillä on pihassa jonkin verran mansikoita tai pikemminkin voi sano, että olisi jos joku antaisi niiden kasvaa, mutta ei ne viedään raakoinakin penkistä. Eipähän meillä ainakaan räkätit tänä vuonna juhli, mutta emme mekään...Yhden mansikan olen saanut syödä. Alkuviikon lenkillä ihmettelin, että minkä herkkuapajan ne nyt on löytäneet, mutta metsämansikkamättäällä molemmat vetivät kitusiinsa mansikoita, marja kerrallaan.

Mustikatkin alkavat paikka paikoin olla jo sinisiä, joten niitäkin voi tilanteen tullun vedellä massuunsa. Eilen huomasin, että variksenmarjatkin kelpaavat. No mustikoissa ja variksenmarjoissa on molemmissa paljon vitamiiniä, joten sen kun vain syövät.

Vattujakin meidän marjapuskiin näyttäisi varsin kivasti tulevat, sinne pennet eivät vielä ole keksineet mennä. Tosin marjatkaan eivät vielä ole poiminta kunnossa.

Sanihan se suurempi marjojejn ystävä ainakin tässä vaiheessa on. Eikös se ollut naisten hommaa poimia marjoja...

Mokkeli on selvä mies ja metsästäjä, koska se on varsin kiinnostunut riistasta. Es. leirin huippuhetkiin kuului Mokin ensimmäinen kanijälki, jonka se suoritti vaivatta tuoden kanin käteen asti. Toinen oli ykkömarkkeeraus vaakulla ja sekin käteen, kuten myös lokki vedestä. Ei Sanikaan huono ole, mutta Moks on luonnonlahjakkuus ja ehkä ansaitsee sen heimopäällikkyydenkin jossain vaiheessa. Näillähän siis on selvä perinteinen roolijako ;)

Ne hakee, ne jäljestää...

Keskiviikkona olikin sitten päivä, jolloin sain tunnarin menemään persiilleen. Kaksi päivää myöhemmin keksin kuka mokasi...No minäpä hyvinkin. Palkkaus, palkkaus...siinä minulla muistamista.

Kaikki neljä ilmaisivat kepin, kun sen piilotti nurmikkoon. Mokkelilla oli vähän pitempi piuha kuin Sanilla, jolla homma oli kerralla selvä.

Keskiviikko iltana käytiin hakuilemassa. Sissyllä viisi ukkoa. Etukulmat haamulla ja ukot siirtyivät takalinjalla. Lähetyslinjan välissä pari piiloa, mutta ne eivät kiinnostaneet, sillä eihän niissä ollut ketään. Kolmos ja nelos ukot samalla tavalla kuin ensimmäisetkin.  Ensimmäinen oli vahingossa suorapalkka, kolme seuraavaa näytön kanssa. Viides ukko pimeä hippahöpö. Kyllä oli Sissyllä taas lystiä. Sani ja Mou saivat tutustua piiloihin. Molemmat näkivät, kun ukko meni piiloon. Mokkelilla oli taas äänellinen lähtö ;) Molemmat olivat aivan intopinkeenä. Joutuivat hieman etsimään mistä haju tulee. Ensimmäinen piilo oli kompostikehikko, jonka päällä pressu ja toinen oli kevythäkki. Ei ole mitään syytä etteikö näistä kehkeytyisi hyviä hakukoiria...Seuraava Sissyn hakureeni on umpipiilot etukulmissa. Toisena reeninä mökkikylä. Kolmas reeni vaihtelevat korkeuserot ja tien ylitys. Penneille voisi tehdä myös mökkikylän. Näiden kanssa ei ole tarkoituksena kuin pitää hauskaa silloin tällöin. Katsotaan mihin suuntaan harrastukset tulevaisuudessa heittävät.

Eilen vietettiin pihapäivää maalaamalla osa aitaa. Lisäksi tilkitsin toisen puolen aitaa, ettei mahdollisuutta ole paeta alta. Mokkelin mielestä flatin musta väri on hieman tylsä, joten se otti vähän raitoja häntäänsä. Eilen ei tehty mitään.

Tänään oltiin pitkästä aikaa tossujäljellä. Sissyllä oli janareeni, jossa lähdettiin janalle metsän kautta. Ensimmäisellä janalla teki pienen tarkistuksen taakse päin, mutta seuraavat mentiin sitten minne kuuluikin mennä. Viimeisen jana jälkeen oli vielä pari keppiä, jotka Sissy hienosti nosti. Jäljen nostatukset olivat kaikki alle kymmenestä metristä. Jäljen suhteen seuraava reeni on kalanruoto janareeni ja toinen kovanmaan reeni.

Penneillä molemmilla omat pätkänsä. Mokkelilla ei ollut kuin alussa namuja. Alku olikin kaahausta, mutta sitten se tarkensi ja jarruttaen mentiin purkille asti. Sani painatteli myös vauhdilla, sitä joutui jopa jarruttamaan. Molemmat nostivat nenunsa hyvissa ajoin ennen purkkia, jonne mentiin ilmavainulla. Mou sai hajun aikaisemmin kuin Sani. On ne sitten hyviä. Moulle laitetaan seuraavalle jäljelle nameja aina silloin tällöin niin kuin Sanillekin. Penneille molemmille pidemmät jäljet 300-400 metriä ja namujen kylvämistä niille aika ajoin. Lisäksi aloitetaan keppijumppa. 

Molemmat lisäksi saavat harjoitella nome juttuja, koska niistä tykkävät. Mokkelilla on oikeasti taipumuksia ja syntymälahjoja lajiin, eikä Sanikaan huono ole.

Kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse.... ;)

ja loppukevennyksenä elämän pieniä iloja: Mie sain auton takaisin huollosta, oltuani KAHDEKSAN päivää autottomana. Saadessani aina sukulaisilta auton lainaan, ei minun tarvinnut kuin parkkeerata se autotalliin, niin johan oli auto myyty. Loppuun vielä kiitokset Seijalle minun kuskaamisesta reeneihin.

Koskapa sain taas mahti tokoelämyksen en taidakaan ihan vielä lyödä hanskoja tiskiin. Totuus olikin lähempänä kuin luulinkaan.

Ikä on vain numeroita...

Tänään juhlapäivää viettää FIN JVA BH Muskettikoiran El Ninjo "Nino"

 

Ninolle tulee tänään täyteen 12 vuotta, eikä koirasta ikää kyllä huomaa. Ihan yhtä innokas reenaamaan se on kuin meidän perheen nuoremmatkin. Lenkeillä jaksaa hyvin, tosin lämpimät kelit selvästi rasittavat. Niin rasittavat emäntääkin ;) Tosin lämpimillä keleillä meillä ei lenkkeillä muutenkaan samalla tavalla kuin viileimmillä keleillä. Tänäänkin juhlapäivän kunniaksi vierähti 1½ tuntia Utranharjulla. Nino kulkee mukavasti mukana, eikä se turhia hötkyile. Tosin siinä vaiheessa, kun ollaan pitkältä lenkiltä tulossa kohti kotia saattaa pikku-papan askel tulla ripeämmäksi. Juhlapäivää on juhlistettu erilaisilla herkuilla. Voisin melkein sanoa, että koira on elämänsä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin :) Illalla herkutellaan vielä mansikkakakulla. Onhan koira saanut aina huippusuorituksesta mm. ykköstuloksesta mäkkärin lasten juustohampurilaisen (siis sämpylä, pihvi ja juusto) ja ihmisten juhlapäivänä kaikki saavat vähän kakkua. Nyt juhlitaan samalla Ninon 12-vuotis synttäreitä ja puolet nuoremman Sissyn 6-vuotis synttäreitä.

Suoraan menee edelleen...

Tänään hakumetsässä ukot etukulmissa ja suorapalkka. Kolmas pimeä, joka on hippaukko, joka lähtee melkein koiran edestä pinkomaan. Suoraan menee. ukkojen tulee muistaa mennä kiertäen paikalle. Seuraaavatkin reenit on jo suunniteltu :)

Pennejen kanssa useaan otteeseen sisällä tennispaloon hakua, pitoa ja luovutusta. Minä istun lattialla ja niin ne vain pallon minulle tuovat. Meinasin pitää nyt sulkeisia sisällä tämän viikon ja siirtyä sitten pihalle. Damit ja muut ovat nyt sitten tauolla. Pelipalloja voidaan ulkoiluttaa myös.

Reenisuunnitelmiin tulee koko ajan muutoksia, kun auto on koko viikon telakalla...

Nino teki vähän temppuja ja Sissy paikallaoloa pallon vieriessä.

Eilen Sissyllä hakuruudussa varis, kanidami ja tavis dami. Kaikki tuli löydettyä. Vaakku sylkäistiin varpaille. No ei Sissyn tartte, onhan sillä jo noita lajeja mitä harrastaa. Sani ja Moukin kantoivat varista hihnassa ja tekivät muistijutun. Käteen asti vaakku ei tullut. Meillä olisi enemmänkin variksia, mikäli a) asuttaisiin taajaman ulkopuolella b) omistaisin aseen c) osaisin ampua ja osuakin. Meillä tässä lähistöllä on kekkeleen pahan äänisiä vaakkuja. Jos sattuisi, että koira saisi tyhmän vaakun kiinni, päätyisivät ne pakkaseen. Näin ainakin niitä uhkailen ;)

Eilen hieman tokoiltiin tai kait se enemmän oli hengailua pennejen kanssa. Pääasia kuitenkin oli, että haisteltuaan muut kentällä olijat, ne keskittyivät tekemään juttuja minun kanssa. Pari kerta joutui korottamaan ääntään.

Sissyn kanssa muutamia huippuelämyksiä askeleiden kanssa. Peruutus kannattaa aloittaa oikealla jalalla, ettei telo koiraa. Jeah! Se toimii, peruutus toimii. Paikalla käännöksissä saa myös koiran pysymään paremmin oikeassa paikassa. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni.

Mutta sitten se kolikon toinen puoli, en koe eteneväni tokossa sitten yhtään. Hanskaan alo ja avo luokat, mutta sitten ylemmät yhtä junnausta jo pidemmän aikaa. Voi olla, että laitan hanskat naulaan. Mietittiin mistä moinen voisi johtua ja tultiin tulokseen, ettei ole treenikavereita ylemmistä luokista, jotka potkisivat eteen päin ja osaisivat antaa vinkkejä. Ehkä teen vielä tehokierroksen tokoa ja katson johtaako se mihinkään.

Voi luokasta kaukokoissa tulisi alkaa kasvattaa matkaa. Lisäksi ruutu ja tunnari, molempien alkujuttuja on tehty...Ei puutu paljoa, mutta kuitenkin puuttuu ja paljon. Minun linjani, kun on ettei kokeeseen mennä harjoittelemaan ja saamaan tulosta, vaan sinne mennään sitten, kun koiralla on oikeasti täydet mahdollisuudet saada ykkkönen. Tämä ei päde PK-puolella, koska koularin voi saada kolmos tuloksellakin. Vasta valion arvoon tarvitaan ne kolme ykköstä. Mutta lajeina ainakin toko ja mejä ja vepe ovat sellaisia mihin tuo minulla pätee. Noutajapuolella pitää olla tyytyväinen tulokseen, ainakin minä olisin. Mutta ei sinnekän mennä räpiköimään...

Niin ja eilen Sissyn poika Roni käväisi kotinurkilla näyttelyssä Kokkolassa oli vsp ja sai sertin :) Huippu juttu!

Sissy pääsee seuraavan näyttelykeikan jälkeen huilimaan. Sani saa hoitaa näyttelykoiran virkaa tässä taloudessa vastaisuudessa. Mulla alkaa vähitellen legot löytämään omat paikkansa koirien reenien suhteen mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

No meneehän se suoraan....

Niin meinaan Sissy hakumetsässä eilen. Laitettiin ukot etunurkkiin kiertäen, niin johan koiruus painatteli suoraan. Kaikki ukot haamuja, niin että kaksi ukkoa aina näytettiin. Ajattelin, että otetaan suorapalkka kakkoselle...joo mut ei oteta enää. Sissy on sen verran "urautunut" ettei ymmärtänyt ollekaan, etta kakkosella tuli suora palkka, mutta nelosella ei. Oli siirtyvät maalimiehet. Oli kuitenkin ottanut ruullan suuhun ja ruvennut sitten pyytämään palkkaa. Lopulta katsoi minuun, että mitäs nyt? Kutsuin koiran ja sain näin lähetettyä sen näytölle. Viides ukko oli hippaukko, jolle Sissy laitettiin pimeänä. Ukko, joka siis oli akka pinkaisi juoksuun koiran nenän alta. Voi että mamma-koiralla oli lystiä ;)

Summa summarun: Sissylle ukot menevät takakautta piiloihin. Suorapalkkoja joko kaikki tai sitten se viimeinen. Ei sikon sokin.

Pennelit eivät reenanneet eilen lainkaan. Meillä on nimittäin aikas lahna porukkaa. Johtuuko helteestä vai siitä, että pikku kuuppia rasitetaan 1-3 kertaan päivässä.

Sissyn tämän päivän reeni oli kolmen damin ruutu omassa pihassa. Yksi dami jemmattuna halkopinoon ja kaksi puskiin. Nopsasi tuli kaikki löydettyä. Ninokin reenasi ykkösiä ja malttipaikalla olo, kun kävin lelun viemässä. Ihan mikä into pikku-papalla on tehdä töitä. Tehotipat tekivät muistia, jossa tavallinen ja kanidami vietiin autotallin taakse. Lisäksi pidä harjoituksia ja kantamista. Molemmat ovat kyllä varsin päteviä. Ainut mokaaja olin minä, joka otti kaikki damit mukaan, jolloin koiruudet menivät ekana dami kasalle ja vasta sitten hakemaan sitä omaa damia. Muutama hieno luovutuskin oli mukana. Mokkis istuu jo valmiiksi menosuuntaan päin ja malttaa jopa odottaa, että pääsee lähtemään. Sani istuu pillistä ja käsimerkistä, eikä malttikaan ole vahvuus...ainakaan vielä.

Mokkis-Pokkis teki pitkästä aikaa Houdinit ja olipas kivaa ekaksi Sissyn ja Sanin kanssa tehdä lenkki etsien koiraa ja sitten toinen kierros ilman koiria pöyrällä. Kyllä se jäljestää osaa, sillä sieltä se tuli mistä lenkkeiltiin tyttöjen kanssa. Luojalle kiitos Moun pilli uskollisuudesta. En edelleenkään tiedä mistä se livistää, eikä tämän päiväisessä ollut kyse kuin sekunneista. Kyllä minulle esitettiiin hyvin katuvaa pientä poikaa, jooka ekaksi istui ja meni sitten maihin, kun koiraa lähestyin...Tietääkö se oikeasti tehneensä väärin....?

Oltiin niin Strömsöössä, että...

...koirien kanssa pyyhki hyvin, mutta muuten...En tiedä mikä sai minut vilkaisemaan auton alle, mutta sehän tiputti jotain, sellaista mustaa ja tasaisesti. No ei tarvitse olla ydinfyysikko, että tietää sen olevan öljyä, mutta mistä se tippui olikin arvoitus. No sehän tuli vaihdelaatikosta, joten mahdollisuudet siihen, että kone leikkaa kiinni olivat erittäin hyvät. Minähän ajelin autolla Jamikselle ja poiskin sieltä. Pienen soittelukierroksen jälkeen sain autolle ajan ensi tiistaiksi. Auton kävin jo viemässä huoltamon pihalle, sillä arvelin, jos se valuu koko viikonlopun yli, se ei liiku tiistaina mihinkään. Kuten minua valistettiin nyt on kysymys VAIN satasista ja kiinni leikanneessa koneessa on kysymys tuhansista. No katsotaan millainen remontti sieltä on tulossa. Eihän tuon autonkaan arvo ole enää juuri mitään...Jottei rahan meno olisi tässä, totesi serkkuni, että mulla on ihan sakkorenkaat. Ei kuulumma kannata sateella paljon jarrutella, just joo. Että se niistä tulevista lomarahoista, huoh! 

Lapseni oli löytänyt meidän tieltä yli ajetun kyyn. No se ei ole mikään uutinen, sillä joka vuosi joku tästä läheltä näkee kyyn, joka sitten pääsee hengestään. Sitten sirullinen pankkikorttini alkaa vetää viimeisiää, koskapa herjasi eilen kahdessa paikassa. Tosi noloa, kun taakse on jo kertynyt jonoa.

Luontoihmeen tapasimme Jamiskan metsälenkillä keskellä umpimetsää. Mokkeli ajoi kissan puuhun. Kyllä siinä joutui pari kertaa tiirailemaan, että kissako se todella on. Muut koirat eivät tätä hoksanneet, mutta Mokkeli kyllä. Moksiksen juoksumatkat, kun ylettävät hieman laajemmalle kuin muiden. Autolle tultaessa, tiellä seisoi ukkeli, joka ei sanonut mitään, tuijotti vain. Joku lintubongari se oli varustuksesta päätellen. Onneksi sain tehotipat kiinni, ennen kuin olisivat menneet ukon haukkumaan. Inhoan noita tyyppejä, jotka tuijottavat eivätkä sano mitään, vaikka selvästi näkee, että niillä on jotain hampaankolossa.

Samainen reeniohjelma tehotipoilla kuin aikaisemminkin eli tavallinen dami ja kanidami. Sanin palautukset käteen ja Moun metrin päähän. Sani sai kuljettaa damin autolle asti hihnassa. Sissyn kanssa kakkosmarkkeerauksia, joista yhdessä piti etsiä damia ihan kunnolla. Huonous on että etsittävä alue saattaa laajeta liikaakin. Pääasiassa pysyy pienellä alueella, jolle dami on tippunut. Nino teki ykkösiä. Ihanaa miten pieni mies tekee tohkeissaan töitä. Illalla sama kierros pihassa tehotipoilla pelkällä damilla. Paskishätä yllätti Sanin joten ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Paikalla olo hienosti samoin luoksetulo. Talon ympärillä damin kantamista ja Sanin kanss ota-anna reeniä. Ninon kanssa noutoja. Sissyn kanssa metalli hyppynouto, joka sujui piiiiitkän tauon jälkeen kokeenomaisesti. Ruutua pallon kanssa, niin että pallo on ruudussa. Takaisin tulo vauhtiin kahden pallon peli. Onnistuu, mutta pallo ei vaihdu ja suuhun ei mahdu kahta. Lopuksi ämpärin kanssa kiertämistä ja sika revitystä pallon perään. On ihan sama sanooko kierrä vai merkki, niin saman kuuloisia ne ovat.

Kuvittelin viettäväni reeniviikonlopun metsässä, mutta pitää muuttaa hieman suunnitelmaa missä ja mitä reenataan. On mulla auto käytössä, sellainen teini-Toyota, joka oli just puunattu myyntiä varten, joten kaksi jalkaiset pääsevät liikkeelle, mutta nelijalkaiset eivät. Ilmastointikin siinä toimii, kun rullaa ikkunat auki....Toyotasta puuttuu vain megabasso takapenkilta sekä vunderbaum ja huoranopat roikkumasta peilistä.

Lapseni HALUSI pestä koirat, joten meiltä löytyy neljä puhdasta koiraa. Anni pesi eilen kaksi ja tänä aamuna loput kaksi. Kyllä mulla on tehokas tyttö ;)

Joo minun piti kirjoittaa edellinen leiripläläys reeneistä, mutta se tulikin Open Showsta. Onhan sekin reeniä...Kirjoitan kyllä reeneistäkin.

Leiripläjäys: Open Show 2012

Lauantai iltana sadekelissä vedettiin läpi open show, johon osallistui reilu 50 koiraa. Tuomarina Viveca Lahokoski. Olisikin ollut hienoa, jos sää olisi ollut toisenlainen, mutta vetisissä tunnelmissa se vietettiin. Minulla oli lähinnä jännittäjän paikka, sillä Anni urakoi niin lapsi ja koira kisassa, jossa sijoittui 1. Parikilpailussa Sanin ja Moun kanssa ei tullut tulosta, kun vain yksi sijoitettiin. Junioriluokassa Anni kirmaili niin Sanin 2. ja Moun 3. kanssa. Moun hampaita katsoessa kuulin tuomarin sanovan että tälläinen tapaus, johon tyttäreni oli vastannut, että niin on mullakin ja hymyillyt kauniisti. Tietämättömille tiedoksi Moulla on alapurenta. Lisäksi Anni handlasi Opri-mummon 11,5 v. (Sissyn äiti eli siis Sanin ja Moun mummo) super-veteraaniluokassa (yli 10 v.) voittoon sekä kokonaisuutena rop-veteraaniksi. Bis-kehään Anni sai Mariannelta Lumon, johon pääsivät kaikki luokkavoittajat. Siellä menestys jatkui jatkoon pääsemisen merkeissä ja lopullinen sijoitus bis-3. Kiitokset Mariannelle luottamuslauseesta.  Pinkki-pipo rulettaa ;) ja äippä on eri ylpee.

No täytyyhän tunnustaa, että jouduin minäkin kehään Sissyn kanssa, kun The Muuli ei suostu muiden kanssa liikkumaan. Ei Sissyllä ole kivaa, mutta saattaahan se juosta, kun sille päälle sattuu. Käyttöluokan kolmansia eli viimeisiä oltiin, mutta saatiin sponsorin antama tassupyyhe.

Seuraavanlaisia arvosteluja sitten saatiin:

Sissy: "Erittäin feminiini 6 vuotias narttu, joka antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Hyvät pään linjat. Kaunis kaula ja selkä linja. Hyvä eturinta. Sopiva luusto. Erinomaiset takakulmaukset. Kaunis ja hyvänlaatuinen turkki. Liikkuu ok sivusta, hieman kinnerahtaasti takaa. Kaunis kokonaisuus, jolle toivoisi hieman lisää raajakorkeutta."

Sani: "Elegantti juniorinarttu 15 kk. Kaunislinjainen pää, vielä hieman luisu kallo-osalta. Elegantti kaula ja selkä. Pitkä, mutta vahva lanneosa. hieman ylpeä hännästään liikkeessä. Sopivasti kehittynyt runko ikäisekseen. Sopiva luusto. Hyvä karva. Riittävät kulmaukset edessä, hyvät takana. Liikkuu sulavalla sivuliikkeellä, kapeasti mutta yhdensuuntaisesti takaa, huollimattomasti edestä. Esiintyy upeasti."

Mou: "15 kk, hyvät pään linjat, hieman löysä huulet. Voimakas alapurenta. Erinomainen kaula, vahva, mutta laskeva selkä. Erinomaiset takakulmaukset. Kaunis hännänkiinnitys. Ikäisekseen riittävän syvä rintakehä, mutta sen tulee vielä täyttyä, jolloin kyynärpäätkin tiivistyvät. Erinomainen karva ja karvan laatu. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, kapeasti takaa ja hieman meloen edestä. Esitetään nätisti."

Hienoa, oli, että tuomari kävi vielä sanomassa, jokaiselle sijoittuneelle koiralla, jotain. Sissy oli hänen makuunsa liian matalaraajainen, joten tiedän etten hänelle Sissyä vie. Tosin Sissy pääsee näyttelyhommista muutamaksi vuodeksi huilimaan. Olkoon Sani perheen näyttelytähti ja Nino pääsee myös, jos kunto siltä näyttää ;) Onpahan nyt Moustakin "virallinen" arvostelu oikealta tuomarilta.

Tässäpä sitten Markku Kastepohjan ottamia kuvia Open Showsta:

Annin ja Sanin tyylinäte Lapsi ja koira kehässä

Palkintojen jako

Mou 15 kk

Mou

Sani 15 kk

Sani

Pönöttöjä ja The Muuli

Opri

Anni ja Opri...huomaa mitä lapsellani on kädessä...

Rop-veteraanit

Lumo bis-3 ja Opri bis-4

Muistia, muistia...

Keneltä vaaditaan muistia? Siis koiralta, että muistaa mihin dami jätettiin ja minulta, että osaan lopettaa ajoissa. Nyt pari päivää Pikku Mustat ovat saaneet tehdä muisteja niin, että olemme vienet yhdessä tavallisen damin tai kanidamin matkaa vaihdellen. Kanidami on ehdottomasti parempi. Muisteja on tehty niin omalla pihalla (marja- ja vattupuskia hyödyntäen) kuin metsässäkin. Muistisääntönä ettei koira näe damin hakupaikalta minua, mutta minulla on jonkinmoinen yhteys siihen mitä koira tekee. Samalla olemme harjoitelleet pillistä istumista ja pientä malttia ennen kuin hae-käsky tulee. Pillin kanssa tulee käsimerkki, jonka uskon olevan se vahvempi käsky ainakin tässä vaiheessa kuin pillin. Molemmat ampaisevat kuin tykin suusta. Ainut missä on fiksaamisen paikka on palautukset ne eivät kyllä kaikki tule suoraan käteen. Sanille tuli kyllä pari onnistumista eilen. Sain otettua vastaan koiran en damia. Sanin kanssa onnistuu myös pidä harjoitukset, mutta Mou on sitä mieltä, ettei hänen suuhunsa mitään tungeta. Lisäski ohjelmassa on damin kantoa hihnassa ja kantoa vauhdissa, jotta dami pysyy suussa. Sanin kanssa myös paikalla oloa, dami puoleen väliin ja koiran kutsuminen. Onnistuu. Tosin vauhtia oli eilen sen verran, että teki kuperkeikan damille tullessa. Mokkelin vauhti oli vastaavasti sen verran kova ettei dami kerinnyt mukaan. Se olikin Mokkelin eka kerta moista reeniä tehtäessä. Olenkin reenannut pari-kolme kertaa päivässä ja vain sen yhden, onnistuneen kerran verran. Tällä systeemillä mennään tämä viikko, ensi viikolla voisi ottaa hieman hakuruutua ja kuolleita eläimiä tuolta pakkasesta ;)

Ninokin sai eilen kanidamia tuoda. Se vain oli niin iso, että pieni coockerspanieelo joutui sitä useampaan kertaan paketoimaan ennen kuin sai sen tuotua. Mutta ei koiralle tullut mieleenkään, että sen matkan varrelle jättäisi.

Sissykin saa tehdä sen yhden muistin. Tosin niin, että koira jää istumaan minun viedessä damin. Mutta Sissyllä ei ole tässä mitään ongelmaa, juttu taitaa olla koiran taitojen aliarvioimista, mutta mielenvirkistyksenä passaa. Eilen Sissy pääsi etsimään ukkoja. Etukulmat ja siirtyvät maalimiehet. Molemmat kulmat haamutettiin ja sitten päästettiin koira töihin. Lisäksi oli kaikilla suorapalkka ja vimeisellä ukolla ruuan lisäksi tennari. Se on kyllä ihan pop! Tehdään me Sissyn kanssa lenkkitokoakin eli jääviä ja kaukoja on viime aikoina ollut ohjelmassa. Kaukoissa voisi alkaa pikku hiljaa kasvattamaan matkaa nyt se on max. kaksi metriä.

 

Leiripläjäys osa 1

Niin ei me olla mihinkään kadottu tai muutoin hävitty, mutta käytiin tuolla Ruovedellä flattien kesäleirillä, eikä siellä aika todellakaan riittänyt, että olis kirjoittanut mitä tehtiin. Olis ollut ehkä parempi jos olis kirjoittanut aina päivän jälkeen, mutta vuorokaudesta olis loppunut tunnit. 

Auton pakkaus oli ihan oma taiteen lajinsa, sillä Faabio ei todellakaan ole mikää ISO perheauto. Team tehotipat matkusti takaboksissa, Sissy tavaroiden kanssa takapenkillä ja Anni vänkärin paikalla. Vajaa viisi tuntia siinä meni yhden pysähdyksen taktiikalla. Leiri paikka oli saaressa, johon oli yhteys mantereeseen tien muodossa. Lähtiessä oli täällä kotona parikymmentä astetta lämmintä ja perille päästyä mittarilukemat +11-12 astetta. Siihen kun lisätään reilu tuuli, niin johan pyöri sukat jaloissa. Onneksi oli pakannut sukkahousut mukaan ;)

Mökki olikin vasta mielenkiintoinen. Sisäänkäynti keittiöön ja keittiön molemmilla puolilla makkarit. Kuistilla oli muutamia lahoja lautoja, joten piti varoa, ettei koirat särkeneet itseään niihin. Keittiön ikkunassa oli reikä. Olisiko joku ampunut siitä. Mutta joku näppärä niksipirkkanen oli keksinyt tilkitä sen vessapaperilla. Patjat olivat jo paremmat päivänsä nähneet superloonipatjat paksuus max. 5 cm. Kyllä siinä oli taiteilemista missä asennossa voi nukkua, kun lastulevy painaa johonkin kohtaan. Neljän yön saldona oli kosketusarat lonkat, siis mulla. Lisäksi kärsin ajoittain päänsärystä ja sunnuntai aamuna oli poskiontelot "hieman" tukossa. Joten mitä tästä voi päätellä...Onneksi oli laaja apteekki mukana.

Sitten mitä viihdykettä tarjosivatkaan kirkuvat lokit. Olisin voinut ne eka yönä ampua, jos ase olisi ollut. Entäpä sitten AASI, joka huusi kuin sumutorvi keskellä yötä ja joka yö. Taisi vain kellon aika vaihtua. Ja kyllä vain se vastasi samalla tavalla laivan sumutorvelle. Siitä olis saanut monet rukkaset ;)

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kun itse kävi kaupassa ja valmisti sapuskansa itse. Myös mökkiseura oli mukavaa, joten kiitos Chrisse ja Tellu sekä iki-ihana Opri-mummo, Neiti Nyyssönen ja Perttuli-Bertta. Saunassa tuli käytyä, joka ilta ja uimaankin Anni uskaltautui. Minä en todellakaan ui tälläisissä lämpötiloissa. Koouluttajat olivat asiantuntevia ja osaavia. Tykkäsin, että jokainen sai palautetta ja vinkkejä kuinka tästä eteen päin. Kävimme taippari-, vepe-ja tokokoulutuksissa sekä Anni ahkeroi Open Showssa.

Seuraavassa pläjäyksessä keskitytään koirien reenaukseen, mutta tässä jotain alkupaloja.

Eilisestä reenistä sen verran, että Anni reenasi Sanin ja Moun, koska mulla oli megajysäri. Lapseni ilmoitti, että lopetti reenin koska meni niin hyvin! Kyllä jotain seuraava sukupolvi taitaa paremmin kuin tämä edellinen. Reenin aiheena oli näytelmät: seisominen ja juoksutus sekä perustottista luoksetuloa ja paikallaoloa. Joku meillä haluaa oman koiran...Sissyn kanssa pelattiin kahden pallon peliä, joten kaikki saivat tehdä jotain. Nino oli vielä vanhempieni ilona, joten pikku-pappa sai nautiskella ihan muita juttuja. Tämän päivä reenistä sitten kirjoitan huomenissa...