torstai 2. kesäkuuta 2011

Melkein lomalla...

Kesäloma häämöttää jo ihan oven takana....Päivittää en ole ehtinyt aikoihin, vaikka aihetta olisikin ollut. Pennut vievät kyllä kaiken ajan minkä työpäivältä jää.

Reilut pari viikkoa sitten pennuilla oli terveystarkastastus, jossa ei ilmennyt mitään ihmeellistä. Chrisse ja Anu vierailivat viikonlopun ajan ja suurin urakka olikin pentujen kuvaaminen, joka loppujen lopuksi onnistui ihan hyvin. Niistäkin minulla on vino pino kuvia, mutta tarkoitus on tehdä niistä oma kansio, jossa on pennun ja omistajien kuvat on.

Pentujen kanssa on ulkoiltu paljon, säässä kuin säässä ja eipä näytä nuita sadekeli haittaavan mitenkään.

Pihamaalla on tehty puutarhahommia. Vattupensaat tuli karsittua, mansikan taimnet syötyä ja kovasti viinimarjapensas yrittää juurineen nousta maasta irti.

Penneleistä kolme on jo maailmalla iso tyttö "Ronja" Jokioisilla, iso poika "Ekku" Lappeenrannassa ja "Mantti"-poika "Roni" Kokkolassa.

Pieni poika on saanut nimen "Vinha", syystä että penneliino penneloi todella vauhdikkaasti paikasta toiseen. Sanoisinko hieman kujeileva ja vallaton kaveri. Mutta namilla käy tosi hyvin. Mou on edelleen Mou ja tunnistaa todella hyvin nimensä. Pikku tytöstä tuli sitten piiiiiiiiiiiiiitkien neuvottelujen "Sani", joka on myös oppinut nimensä. Kanidami kiinnostaa Sania vallan kovasti ja matonkude lelua kannetaan hienosti. Kaikki kolme kulkevat hienosti yksinään metsässä mukana.

Harrastan myös tätä extreme urheilua käyttämällä kolme pentua sekä Sissyn ja Ninon lenkillä. Tämä onkin aamujen ensimmäinen kokoonpano. Seuraavalla kierroksella mukana Sissy, Nino ja Eppu. Kolmannellla kierroksella on mukan vain Sissy ja Nino ja välistä Sissy yksinään. Päivällä kimppalenkkiä ja illalla pennut yksitellen. Kyllä tämä kuntoilusta käy ja laihtunut olen useamman kilon :)

Kuivaharjoittelua on tehty olemalla auton takakontissa. Edelleen syödään neljästi päivässä. Sisäsiistejä ei ole vielä kukaan, sillä yöllä en jaksa lähteä ulkoilemaan. Univelkaa on muutoinkin aivan tuhottoman paljon.

Pentuprojekti on ollut varsin opettavainen ja mielenkiintoinen kerran elämässä kokemus. Jotta voi tietää miltä tuntuu, tämä täytyy itse kokea ja joo, ei tätä voi edes kuvitella...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti