torstai 14. huhtikuuta 2011

Voihan....

Joo-o on tässä mennyt useampi päivä etten ole mitään saanut kirjoitetuksi. Mutta meillä on pennuilla ollut vatsat löysällä ja jokunen on oksentanutkin. Siinäpä sitä on riittänyt huvia pyykinpesun ja pennun pesun kanssa.

Ensimmäisen pennun oksentaessa olin ihan varma että se kuolee käsiin, koskapa se meni hieman veteläksi. No tarkkailuasemissa olin sitten seuraavan yön. No pentu "virkosi" saatuaan puppyboosteria ja seuraavalla syötöllä söikin sitten sitten normaalisti. Painoa mittasin kanssa. No siitä säikähdyksestä selvittyä aloittikin sitten seuraava...Edelleen on pennuilla (ei kaikilla) hieman löysät vatsat. Eläinlääkärin mielestä ne syövät enemmän kuin tarpeeksi...Sissyn tissien määrä kun on kahdeksan niin hyvinhän siitä riittää kuudelle pennulle.

Silmät alkavat olla kaikilla auki. Varsin huvittavia pennut ovat yksikin murisi minulle, kun siirsin sitä, että sain alustat vaihdettua. Äitiinsä ja mummoonsa ovat tulleet ;) Havaittavissa on myös leikin alkeita. Kävely on neljällä jalalla hoipertelemista. Pääasiassa pentulaatikossa on tällä viikolla ollut hiljaista. Alun kiljumisista on päästy. Tämä Mantti-poika on myös varsinainen kiipeilyn mestari, sitä ei pyykkikori pidättele...

Jossain välissä tuntui, että kirjaimellisesti paskan haju seuraa minua töihinkin. Kukaan ei ole kyllä tullut sanomaan, että löyhkäisin. Onneksi työkaverit on koiraihmisiä.

Kyllä olen muutamalle sanonut, ettei tämä ihan täyspäisen hommaa ole. Kuinka ihminen nyt tieten tahtoen itselleen luo ressiä? Saako pidettyä pennut hengissä? No tiedän kyllä, että mitä vain voi tapahtua, vaikka seisoisin vieressä. Jos joku olisi alkuviikosta kysynyt onko meillä milloin seuraavat pennut olisin vastannut ei koskaan...Ihme kyllä vaikka yöunet ovat katkonaisia, olen välttynyt migreeniltä.

Sissy käy ruokkimassa ja huoltamassa pennut, mutta muutoin se ei viihdy pentuhuoneessa. Pikkaisen ollaan aloitettu tennispallon kanssa hauskan pito, ettei mamma varsin tylsisty. Odotan kuin kuuta nousevaa, että lumet sulavat.

Kummilleni olen ikuisesti kiitollisuuden velassa, kun hän on käynyt päivisin antamassa Sissylle ruokaa. Ekana hän oli lomalla ja sitten pari päivää sairauslomalla. Meidän kannalta siis huippujuttu!

UROKSIA VIELÄ VAPAANA!

Yöt pentujen osalta on rauhallisia, mutta Sissy-mamma herättää noin kohden aikaan, kun on NÄLKÄ!!! No siinä ne Ninon kanssa käyvät ekana ulkona ja sitten syövät. Ninokin saa muutaman nappulan. Tänä aamuna en jaksanut viideltä nousta vaan venytin nousemisen puoli kuuteen. Odotan, että rytmi palautuu joskun takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti