Voih, penneleiden silmät alkavat aueta. Huomasin sen eilen, kun pieni poika katsoi minua tihru silmillään. Liikkeelle lähtökin taitaa olla vain ajan kysymys. Kaikki koittavat horjuvilla jaloilla pysyä sadasosa sekunnin pystyssä. Sitten tätä laumaa ei pidättele mikään...
Mantti-pieni on hauska heppu, joka yrittää aina tilaisuuden tullen tunkea minun lahkeeseen. Istuessani laatikossa, lahje tarjosi hyvän nukkumapaikan. Mielessä on kyllä vilissyt tuhat tähteä, kun olen kuvitellut 35 kiloisen aikuisen uros flatin tunkevan lahkeeseen ;)
Eilen yksi pennuista pungersi Sissyn päälle. Sieltä sitten peppu valahti laatikon ja Sissyn väliin ja niin se vaan kiipesi sieltä takaisin ja laski mäkeä hännän juureen. Tietenkään ei ollut kameraa käden ulottuvilla...
Kaikkien kynnetkin on nyt ensimmäistä kertaa leikattu. Loppujen lopuksi sain sen helposti tehtyä. Takajalkojen kynnet napsin penneleiden syödessä ja etujalkojen niiden nukkuessa tai pidellessäni niitä sylissä. Iso tyttö ei tykännyt aluksi asiasta ollenkaan.
Pienimpienkin paino on reilut 800 grammaa ja isoimmat huitelevat jo pitkälle toista kiloa.
Niin ja viime yönä oli vain yksi herätys, mii laik! Siis tää homma on ihan oikeesti rankkaa. Vertaisin yksinhuoltaja tilanteeseen. Eli jos et ole itse kokenut, niin et voi oikeasti tietää.
Yöunet on kyllä jääneet hieman vähille, tosin niinhän se on lapsenkin kanssa. Suurena erona on äityisloma. Toki jos olisin "normitöissä" olisin voinut ottaa lomaa. Siis kukapa estäisi lomaa minua ottamasta, mutta eivät nuo palkattomat päivät juuri houkuta. Eihän tätä kestä kuin hetken, joten kyllä sitä jaksaa. Tosin en kyllä ihan heti ottaisi uusinta. Kaikista ideaalisinta olisi, että pennut olisivat loman aikana. Vapaa-ajan ongelmia ei juurikaan tällä hetkellä ole...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti