Kohti elokuuta...

Mitäpä tässä parissa viikossa on kerinnyt tapahtumaan...

Käytiin pyörähtämässä Mikkelin KV näyttelyssä. Sani hienosti Annin handlaamana PN 3 ja sertti. Sissy sai erin muttei muuta. Kasvattajaluokkakin meillä oli josta saatiin KP ja päästiin isoon kehään juoksemaan. Tosin muuli teki muulit alkumetreillä, mutta juoksi kuitenkin. Opri-mummo liiteli PN 4 ja rop-vetskuksi ja Nyyti-täti PN 2 ja vara-cacippi. Möksy-eno liiteli PU-2 ja sai myös vara-cacipin. Molempien vara-sasipipit tulevat ihan oikeiksi cacibiksi. Mokkeli oli vaan turistina. Kuuma ja helteinen päivä.

Nyt meillä on sertti bling-bling hihna, kun ennestään meillä on valio-jälkivaljaat. Ei sillä että olisin jotenkin taikauskoinen ;)

Viikonloppu kuluikin Anun luona ja tuli pari kertaa reenattuakin. No pennet noutaa vedestä, mutta ravistavat ennen palutusta, jollei ole ihan rantaviivassa odottamassa. Markkeerausta dameilla, jossa vuoronperään heiteltiin toistemme koirille dameja. Hyvää malttiharjoitusta odottavalle koiralla. No noutaahan ne, tosin luovutus on parin metrin päähän. Koskapa meni niin hyvin emme viskelleet sitten enää vaakkuja. Sissy teki tennispallolähihakua ja kahden damin linjan. Välillä meinais laajentaa tennispalloruurua, mutta palasi takaisin kun ei olllut hajuja. Tosin piti sanallisesti muistuttaa, ettei lähde huitelemaan.

Jostain syystä en muista tehtiinkö mitään kotiin palattuamme...Sunnuntaina olin tuomarina oman yhdistyksen kokeessa. Ei liene tälle kesälle yllätys että kastuttiin...Nyt pari päivää vietetty jysärin merkeissä.

Eilen käyty virallisissa kuvissa. Molempien pennejen polvet 0/0. Kyynäristä ja lonkista odotetaan Kennelliiton virallista kantaa. Lisäksi Mokkeli leikattiin eilen. Hampaiden vuoksi Moksiksesta ei ole jalostus eikä näyttelykoiraksi. Eikä elo narttujen kanssa juoksujen aikaan ole pikku-miehelle kivaa. Nino jatkaa entiseen malliin olemalla vanhempieni luona juoksujen ajan. Tälläiseen ratkaisuun päädyin yhdessä eläinlääkärin kanssa, vaikka Epun jälkeen päätin etten ketään tule leikkaamaan. Mutta elämässä ei aina mene niin kuin haluaisi. Päätöksenä on myös, että tulevaisuudess meillä on vain narttuja...Onhan tässä tulossa aikamoinen kymmenen päivää pönttö päässä hihnalenkkeillen....

Tänä aamuna tapahtui takametsässä kummia. Sissy jäi jälkeen ja huomasin sen katselevan rusakkoa, joka vastaavasti tuijotti Sissyä. Ihmettelin etteipä koira lähde ajamaan pupua. Mutta mitä tekikään pupu tuli kahden metrin päähän koirasta. Sissy vain jatkoi tuijotusta kuin myös pupu. Aika tuntui pitkältä, mutta eihän siihen todellisuudessa voinut mennä kuin sekuntteja. Pupu luovutti tuijotuskisan ja lähti loikkimaan pois. Sissy vastaavasti poistui toiseen suuntaan kohti kotia, tuijotuskisan voittajana. Tilanne oli aivan uskomaton ja "käsin kosketeltava".

Jos jotain jäi kertomatta johtuu, että nuppia vihloo jonkin verran...

Geenit kohdallaan...

Siis Sanin geenit jäljestyksen suhteen. Tänään kävin testaamassa kuinka mejäily Sanilla sujuu. Jäljen pituus noin 300 metriä ja mallia jakkara. "Hyvä rauhoitettu lähtö, jossa alkumakaus tutkitaan yhdessä ohjaajan kanssa. Tämän jälkeen alkaa sopivavauhtinen maa- ja osin ilmavainuinen jäljen päällä aaltoileva jäljestys. Ensimmäinen makaus nuuhkaistaan, mutta ohjaajan kanssa yhdessä tutkitaan sitä enemmän. Koira innostuu jopa kaivamaan makausta. Koira lähtee itsenäisesti toiselle osuudelle, jossa jäljestys on enemmän jäljen päällä pysyvää. Osuuden puolessa väissä koira haistaa keskellä jälkeä olevan maahikkaan ja palkkaa näin itse itseään. Muistutuksen myötä matka jatkuu. Makaus osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä kaivamaan. Toisen kulman ja makauksen päältä on jäljistä päätellen tepastelleen marjastajat ja näin levittäneet veren ympäriinsä, näin ollen koira pyörii ympyrää, eikä löydä jäljen jatkoa kolmannelle osuudelle. Otetaan uusi vauhti makaukselta ja näin matka jatkuu. Kaadolle tullaan suoraan ilmavainulla. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuolemaan. Tänään pohdintaa aiheuttivat ensimmäinen makaus ja toinen kulma. Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. Avo 3 pist. 25 :)"

Siis ihan itte tuomaroin koirani. Olihan tämä Sanin toinen verijälki tänä vuonna ja koko elämän ajalta kolmas. Nyt paneudutaan kulmatyöskentelyyn. Niitä reenejä ollaan tehty tasan yksi eilen ja sekin tossujäljellä.

Muutoin tänään lenkkeiltiin eikä muilla ollut mitään ohjelmassa.

Eilisen ideana oli, että otan vain Sissyn hakureeneihin. No sitten tuli mieleen, että voisi penneille tehdä kulmajäljen. No sittenhän se lähti lapasesta, kun Ninokin halusi mukaan, joten kaikki vaan autoon.

Nino oli humppastelukoirana eli pyöri hakuradalla. Lisäksi Nino sai tehdä pudotettua esinettä, joka sujui hienosti vanhasta muistista.

Sanilla ja Moulla yhden kulman lyhyt jälki noin 100 metriä. Sani putskutteli sopivalla vauhdilla jäljen, kulmakin sujui namivuorauksen ansiosta. Purkille nenä ilmassa.

Mokkelin jäljen päältä käveli joku lenkkeilijä, mutta tämä ei haitannut. Vasta jäljen ylityksen jälkeen koiran nenään tuli haju ja sitten pasmat vähän sekosivat. Oli meno ollut varsinaista kaahausta siihenkin asti. Sitten sanoin napakasti että nyt riittää. Joo sitten tehtiin töitä, että homma taas käynnistyi, kun herkkis poika otti sanomisen hieman itseensä. Purkille päästiin kaikesta huolimatta. Mokkelia saa tosissaan jarruttaa...

Sissyn reeni oli kunnon mäkimaastossa, jossa itsellä tuntui etten jaksa sunnuntain jälkeen nostella jalkoja sitten yhtään. Etukulmat äänellä ja kolmas haamuna. Kolmannelle ukolle joutui ylittämään myös polun. Rulla suussa teki polkua pitkin jonkin tarkastuksen, mutta hienosti tuli rullan kanssa. Neljäs ukko hippahöpelö, joka kirmaisi vauhdikkaasti rinnettä ylös. Sissyn kanssa on mukavaa, kun huomaa miten koira kehittyy, eteen päin ollaan menty iso harppaus. Sanin ja Mounkin kanssa alkaa vähitellen kirkastua tavoitteet mitä kohden mennään.

Maanantaina hieman totistelua. Sissyn kanssa muistuteltiin mieliin eteen menoa. Hieman piti muistuttaa, että kyynärätkin laitetaan maahan. Muutama läpi juoksu, seuraamisen yhteydessä eteen lähetys ja paikaltaan eteen lähetys. Pennejen kanssa perusasennossa oloa, edessä istumista ja siitä perusasentoon siirtymistä. Koko ajan häiriön alaisena. 

Siinäpä alkuviikon tapahtumia...

Sitten olen verestellyt ompelijan taitojani tekemällä valjaat ja pannan sekä kasan bling-bling noutajataluttumia. Siis oikeesti se on kivaa...ehkä suutarin lapsikin saa ne kengät ;) Yritän ottaa kuvia huomenissa. Pää surisee vaan uusista ideoista mitä voisi tehdä....

Jäljillä...

Tossujälkeä oli ohjelmassa torstaina ja tänään lauantain. Torstain Sissyn jälki sisälsi jana harjoittelua, lähetyspaikkana tie. Janalle matkaa n. 5-10 metriä. Ensimmäisellä janalla Sissy tarkasti ns. takajäljen, mutta kääntyi sitten itsenäisesti oikeaan suuntaan. Neljännen janan jatkona oli kaksi keppiä. Hienosti meni. Tänään ei mennyt ihan niin hienosti. Minun moka! Olisi pitänyt muistuttaa vaikka keppijumpalla, että hei näitä etsitään. Ensimmäisestä kepistä kaahasi vauhdilla, enkä voinut edes palauttaa, kun merkki oli tippunut. Toisenkin kepin ylli meinasi mennä, mutta siinä peruutettiin.  Kulmien tarkasta takana ja siitä oikeaan suuntaan. Tien ylitys hienosti. Suorastaan kiire tien toiselle puolelle. Viimeisestä kepistä sivusta ohi, palautus ja niin päästiin herkkujen syöntiin.

Sani veti niin torstaina kuin tänäänkin tasaisen varman suorituksen. Vauhti on sopivaa, toisinaan saa jopa hieman jarruttaa. Pysyy kokoajan jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa (1 m).

Mokkeli teki torstaina parhaan metsäjäljen tähän mennessä. Mokkeli tarkistaa enemmän kuin Sani jäljen sivuja. Jarruttaa saa oikein kunnolla. Vähän samanlainen kouhooja kuin äitinsäkin. Tänään jäljen lopussa ajauduttiin sen verran sivuun ettei saatu kunnon jäljestämistä purkille. Tuuli painoi todella vahvasti jälkeä. Jäljelle tehtiin "paikkaus". Tuore jälki, matkaa 50 metriä ja tämä painettiin täyttä höyryä eteen päin. Mokkelille tänään ainakin itse jäljestäminen oli tärkeämpää kuin purkille pääseminen. Toki paikkaussarjan jälkeen päästiin nameja syömään. Kaikki pennejen jäljet olivat kaaren muotoisia.

On se hyvä kun aina ei mene niin kuin Strömsööss, joutuu välillä tekemään ihan kunnon analyysiä siitä mikä meni hyvin hyvin ja missä mentiin metsään. Tälläiset reenit ne parhaita ovat, opettavat kuinka voi parantaa omaa suoritustaan ja näin ollen suoda koiralle sen parhaan onnistumisen.

Torstaina yllätin itseni ja ompelin Mokkelille omat jälkivaljaat, niin ettei tartte cockeripojan valjaita käyttää. Tänään testasin valjaat niin Sanilla kuin MOkolla ja hyvin passasivat. Moks sai eilen uuden kankaisen puolikuristavan pannankin. Muillekin on pannat työn alla. Ompelu on mukavaa puuhaa, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan...

Kastuttiin lenkillä pitkästä aikaa ;) Ei mua toi sade oikeestaan haittaa, enempi haittas ne suppupaarmat päivällä.

Huomenna reippaillaan pitkän kaavan mukaan Kuhmossa. Toivottavasti sää suosisi...

Leiripläjäyksen viimeinen osa

Mitä sitten tuli leirillä tehtyä...Se, että ilmat olivat viileät oli vain plussaa, sillä itikat eivät kiusanneet ollenkaan, eikä juuri muutkaan öttiäiset. Minusta leirillä oli mukavan leppoisa ilmapiiri. Ihmiset aidosti kannustivat toisiaan ja olivat kiinnostuneita miten muillakin menee kuin itsellä. Osattiin iloita niin omasta kuin toisenkin onnistuneesta suorituksesta. Kouluttajat olivat kaikki, joiden kanssa olimme tekemisissä osaavia ja hyvin rakentavaa palautetta antavia.

Sissyn kanssa minähän menin suurin toivein nome juttuja tekemään, sillä olihan se kotonakin ja omissa reeneissä hienosti varista ottanut. No palautus tuli hyvin nopeaan maan pinnalle. Siitä oli todella ällöä, että vaakkua olisi pitänyt kantaa. Joo voi sitä hieman haistella mutta kantaa, ottaa suuhun, yök! No se siitä sitten, riista jutut Sissyn kanssa saa jäädä. Se mitä tehdään tehdään dameilla. Damiruudusta damit nousivatkin kivasti ja koiran tempo pysyi samanlaisena koko ajan. Tämä meni Sissyn kanssa hyvin. Minulle tuli mietittäväksi millä käskyllä ja millaisella käsi merkillä laitan koiran hakuun, markkeeraukseen ja linjaan...

Vepessä käytiin myöskin pyörähtämässä. Siinä tehtiin vientiä. Se onnistui damilla ja poijulla. Tosin veneestä sitä kutsuttiin. Poijusta koira itse vaihtoi otteen köydestä itse poijuun, mutta tämä ei kuulumma haittaa. Esineen viennissä, esine kyllä tipahtaa ennen kuin avustaja siitä saa otteen. Tähän tuli vinkiksi koiran uittaminen veneen kanssa ja esine otetaan vasta siinä vaiheessa, kun se joutuu sitä tyrkyttämään.Toisena otettin hukkuva. Hyvin lähti, mutta jäi sitten pyörimään hukkuvan kanssa. Avut rannalta sitten auttoivat oikean suunnan löytämiseeen. Tästä tulikin mieleen, että jos koettaisin niin että Sissy on yksin veneessä, kuinka homma pelittäisi sitten... Kolmantena liikkeenä oman veneen hinaus, joka sujui kuin oppikirjasta.

Tokossakin käytiin tekemässä ruutua. Laukalla menee, mutta ravilla tulee. Tähän tuli vinkiksi kaksi palloa. Liikkeen valmistelut ovat tärkeitä ja koiraa kannattaa kehua, kun se paikallistaa ruudun. Tennari ruudussa otettiin toistoja.

Käväisi Sissy vielä Annin kanssa agissakin. Olin katsomassa. Annin silmän välttäessä, Sissy oli sitä mieltä että nyt lähdetään. Muuten teki kivasti töitä, mutta selkää sille ei voi kääntää ;)

Tehotipat saivat tehokuurin taipparijuttuja ja pääsivät tutustumaan vepeen sekä Sani tokoon Annin kanssa

Vepessä Anni oli rannalla ja minä veneessä koiran kanssa. Pienen arpomisen jälkeen Sani loiskautti veteen ja ui rantaan. Moksiksen kanssa testattiin ekana hyppääkö koira ollenkaan ja hyppäsihn se. Hyppäsi myös veneestä ja ui rantaan.

Anni kävi myös Sanin kanssa tokossa, jossa he tekivät paikalla oloa istuen ja luoksetuloja. Hienosti näytti yhteistyö sujuvan. Anni on myös kotona reenannut Sania ja Mouta sekä pitänyt naapuruston kavereilleen näyttelykoulutusta. Näin se taitaa tytärestä polvi parantua ;)

Taipparijuttujen kohdalla olin alkuviikon perusteella sitä mieltä, että katsotaan nyt mitä Mou tekee ja Sanin kohdalla odotin, että kyllä se toimii. No roolithan menivät ihan uusiksi, sillä Moks osoitti ihan uskomattomia kykyjä. Ottaen huomioon, ettei reenattu olla juuri ollenkaan...Sani osoitti olevansa äitinsä tyttö. Samanlaisia "oireita" kuin Sissylläkin silloin aikoinaan. Sani käy kovemmilla kierroksilla kuin Mou eikä sitä tarvitse hetsata. Mokkelia taasen voi eikä sen kierrokset siitä liikaa kasva. Mou tekee tasaisen varmaa työtä.

Mou: Hakuruudussa oli dameja. Tämä sujui varsin mallikkaasti ja damit nousivat sieltä hienosti, jossakin vaiheessa Tarja antoi hieman apuja. Minun äänenkäyttöni aiheutti alussa hieman sanomista. Tämä auttoi myöskin koiraa, minun pitäessä suuni kiinni. Damit tulivat käteen asti. Mokkelin eka hakuruutu :)

Vesityöskentelyssä oli dami ja lokki ja rannalla käytiin parina päivänä. Eikä me olla lokkia haettu... Uintityyli on varsin sulavaa eikä räpiköintiä tapahdu damille menossa. Omat varpaat rantaviivalla, niin tuotavat tavarat tulevat käteen, muutaman metrin kantaakin, mutta sitten pitää ravistaa. Myös elävät lokit kirkuivat ja tekivät syöksyjä veteen. Esittipä joku tirppana myös haavoittunuttakin. Niin Mou kun Sanikin saivat toimia ns. varmoina noutajina, kun joku toinen jätti noutamatta.

Sen verran paistoi aurinko, että markkeerauksissa seurana oli myös öttiäisiä. Riistan sai valita ja me otettiin vaakku. Olisi tarjolla ollut korppi ja fasaanikin. Markkeerauksessa ei ohjaaja ihan nähnyt mitä koira vaakun luona tekee, mutta sitä varten oli avustaja, joka linnun heitti. Lisäksi koira ei nähnyt ohjaajaa, jolloin se joutui itse ratkaisemaan kuinka toimii. Hyvin Mou paikallisti linnun, joutui hieman pyörimään ennen kuin lintu löytyi. Paketoi sitä jonkin aikaa ja toi käteen asti. Useamman kerran.

Hyvin menneiden reenien ansiosta ennen jäljelle menoa, uskoni tähän koiraan oli kasvanut niin suureksi, että kouluttajalle sanoin, että luotan koiraani. En edes kehdannut tunnustaa, ettei me tälläistä ole tehty. On toki ajettu tossujälkeä. Jälkiura oli kaikilla sama ja avustaja kävi aina viemässä kanin paikalleen. No mitä teki Mou? Ajoi avustajan jälkeä kanille ja mietiskeli tovin ja sitten toi kovin ylpeänä kanin mammalle. Kani oli aivan karmeassa kunnossa, mutta Moks toi sen. Tämän jälkeen olin lopulta vakuuttunut, että minulla on koira, jossa on potentiaalia nomekoiraksi.

Sanin hakuruudussa oli myös dameja, mutta vaikka haku käynnistyi ei ollut oikein lamppu syttynyt mitä tässä oikeesti pitää tehdä. Maahikas kyllä löytyi, muttei damit. Tai kyllähän niitä löytyi muttei ne sieltä mihinkään nousseet. Tai nousihan ne kun koiraa hieman hetsattiin ja potkittiin dameja ja mukana kulkien. Hetsatut damit tulivat käteenkin asti.

Ykkönen vaakulla aiheutti enemmän vaakun heittäjälle töitä. Hyvin molemmat markkeerasivat ja tekivät töitä, että vaakku löytyi. Sania sai hieman  houkutella ennen kuin vaakku sieltä tuli.

Jälki sujui hyvin siihen asti, kun päästiin kanille. Kani ei sieltä koiran mukana tullut, vaan avustajan mukana. Kyllä Sani sitä kani oli siellä haistellut ja yrittänyt paketoidda, mutta vain yrittänyt...

Vesitöissä Sani pääsi loistamaan, sillä niin vedestä tulivat dami kuin lokkikin, johon ei tätä ennen ollut tutustuttu kuin syksyllä penturehveillä. Tosin Sani teki niin, että meni veteen heittäjän kautta, mutta kun koira vaihdettiin minun oikealle puolelle se meni suoraan veteen. Voi että miten vähästä asiat voikaan olla aina kiinni.

Kaiken kaikkiaan leiri oli varsin ajatuksia herättävä. Viimeinkin heräsin lopullisesti ajatukseen, että valintoja on koirien lajien suhteen on tehtävä. Kaikki eivät voi saada kaikkea....

Ensimmäisistä reeneistä on videoitakin, mutten niitä uskalla julkaista, jostain syystä.... ;)

Muuliko valeraskaana...

Voi jösses mikä yö takana. Luulin, että Sissyllä on hätä pihalle, vaan ei se kurvasi hakemaan olkkarista lelun. Sit se on ollut pari päivää pesänrakennus puuhissa marjapuskan alla. Sen saman pusikon minkä alla pennet vietti aikaansa vuosi sitten....

Eilen kaikki olivatkin mummon luona hoidossa, kun kävimme Annin kanssa kulttuurimatkalla Kuopion Ikeassa. Yllätys ei varmaan ollut, kun mukaan tarttui kassillinen kaikkea "tarpeellista". Keskiviikkona ei sitten reenattu, mutta käytiin kuitenkin lenkillä kastumassa.

Tiistaina olikin varsinainen tehopäivä. Kaikki neljä tuli reenatuksi. Ninolla kaksi ukkoa, jossa näki molempien lähdön. Ekalla piti vähän jäljestellä muitakin jälkiä, mutta sitten tehtiin niin kuin pitikin. Toiselle ukole otettiin hajuvanasta kiinni ja sitten mentiin. Ihan lopun teki kyllä ilmavainulla. Vauhdista päätellen ei ollenkaan uskoisi koiran ikää. Toisaalta mitäpä jälkeä Nino ei jäljestäisi ;)

Kaikilla mustilla oli ekana reeninä roskalaatikko. Eli neljä roskista kallellaan, luukut kiinni. Yhdessä siellä on ukko. Moks oli varma että ukko on toisessa laatikossa. se katsottiin ja luukku jätettiin auki. Kolmannessa laatikossa ukko olikin. Pari kertaa piti sanoa: "Vuh, vuh!" ja niin ukko löytyi ja sai herkkuja. Haukkuva koira :) Koiruus istui odottamassa, että avaan luukun. Sani aloitti roskisten tarkastamisen vähemmällä vauhdilla ja niin tuli selvitetyksi missä ukko oli. Samassa laatikossa kuin Moksilla. Sissyn tyyli oli kiertää häntä hurjasti viuhtoen laatikkoa missä ukko on. Mokilla tulee ensiksi vauhti ja sitten herne yrittää pysyä mukana. Sanilla vauhti on sellainen, että herne pysyy mukana.

Toisessa reenissä kaikkki näkivät, että ukko menee jonnekin. Hetkiseksi koira pois ja sitten etsimään. Mokkeli on varsinainen heppu. Se istuu nätisti vieressä odottomassa. Se lähtee vasta luvan saatuaan. Toki pennet on varmistuksena taippariotteessa. Sani ei taas malta laittaa pehvaa maahan. Molemmilla ukot olivat sementtikelojen ja risukon seassa. Mokkis kerkisi taas tarkistamaan isomman alueen kuin Sani, mutta tärkeintä, että ilo oli ylimmillään ukon löytyessä. Sissyn ukko taas oli varsinaisen raunio alueen vieressä olessa kaapelikelassa. Samalla systeemillä ilmaisu kuin roskalaatikonkin, eli kelaa kelattiin ympäri useaan kertaan.

Lopuksi Sissylle otettiin hetsaamalla A-estettä pari kertaa. Ei sitä jyrkkää vaan hieman loivempaa. Hyvin onnistui niin pallolla kuin namillakin.

Maanantaina Sissy oli hakuharkoissa, jossa teemana oli mökkikylä. Keskilinjan molemmilla puolilla oli kaistaleet, joissa oli molemmilla puolilla kuusi piiloa. Sissyn ukot (2) olivat lähempänä takalinjaa. Molemmat ukot näytön kanssa. Ensimmäiselle ukolle Sissy painatteli suoraan ja teki vain lopussa pienen lenkin. Mennessään vain katsoi muita piiloja. Toisella puolella kävi takarajan toisella puolella tarkistuksella ja pitihän  takimmaiset piilot tarkistaakin. Hyvin meni kaikenkaikkiaan.

Pennejen kanssa kotona damien pitämistä. Sanin kanssa voi tehdä niin että pitää koiraa leuan alta kiinni ja silittää päätä. Mokin mielestä näin ei voi tehdä. Damit kun muutenkin on vähän tylsiä.

Sunnuntaina suunnistin suurta intoa puhkuen metsään. Merkkasin hakualueelle damin paikat. Sissy toimi kuin unelma tuoden kaikki damit käteen. Lyhyt eteen lähetyskin meni hyvin. Palkkana on paukkunoutoja ja lopuksi saa viedä damin autolle.

Sanin hakuruutu täytettiin yhdessä ja Mokkeli sai katsoa kun ruutua täytin. Molemmat lähtevät hyvin tekemään hakua ja merkkaavatkin missä damit on, mutta ei niitä suuhun oteta. Lähdin sitten molempien kanssa kiertämään aluetta, josko damit sitten nousisivat, mutta...Olipahan aikamoinen pudotus maan pinnalle.

Toisena reeninä penneille muisteja, jossa vaakku vietiin yhdessä. Kyllä vaakku Mokkelille kelpaa, mutta ei se käteen asti tule. Sani taas menee varikselle ja jää sitä nuuhimaan ja nuolemaan. Noh! Huoh! Töitä!

Ninollakin meni reeni lähinnä muiden hajujen haisteluun, mutta tulihan ne damit käteen asti. Tosin palkkaa ei ollut, kun pieni cockeri poika oli tyhjentänyt minun takkini taskut...

Keräilijäkansaa...

...niin nämä meidän pienet. Olen aivan varma, että nämä kaksi ovat aikaisemmassa elämässäänn olleet jonkin luonnonantimilla elävän heimon jäseniä. Ehkeivät kuitenkaan ihan heimopäälliköitä ;) Kuinka tähän tulokseen olen tullut. No maahikkaat maistuvat ja niitä löydetään kaivamalla parhaiten mäntymetsästä. Jamiksella onkin kuin pienet kranaatit olisivat iskeneet tietylle alueelle. Maahikaspieru on kamalan hajuinen ja todella tunnistettavissa. Edelleen odotan, joska niitä ryhveleitä alkaisi löytyä. Tosin taitaisivat mennä parempiin suihin...

Meillä on pihassa jonkin verran mansikoita tai pikemminkin voi sano, että olisi jos joku antaisi niiden kasvaa, mutta ei ne viedään raakoinakin penkistä. Eipähän meillä ainakaan räkätit tänä vuonna juhli, mutta emme mekään...Yhden mansikan olen saanut syödä. Alkuviikon lenkillä ihmettelin, että minkä herkkuapajan ne nyt on löytäneet, mutta metsämansikkamättäällä molemmat vetivät kitusiinsa mansikoita, marja kerrallaan.

Mustikatkin alkavat paikka paikoin olla jo sinisiä, joten niitäkin voi tilanteen tullun vedellä massuunsa. Eilen huomasin, että variksenmarjatkin kelpaavat. No mustikoissa ja variksenmarjoissa on molemmissa paljon vitamiiniä, joten sen kun vain syövät.

Vattujakin meidän marjapuskiin näyttäisi varsin kivasti tulevat, sinne pennet eivät vielä ole keksineet mennä. Tosin marjatkaan eivät vielä ole poiminta kunnossa.

Sanihan se suurempi marjojejn ystävä ainakin tässä vaiheessa on. Eikös se ollut naisten hommaa poimia marjoja...

Mokkeli on selvä mies ja metsästäjä, koska se on varsin kiinnostunut riistasta. Es. leirin huippuhetkiin kuului Mokin ensimmäinen kanijälki, jonka se suoritti vaivatta tuoden kanin käteen asti. Toinen oli ykkömarkkeeraus vaakulla ja sekin käteen, kuten myös lokki vedestä. Ei Sanikaan huono ole, mutta Moks on luonnonlahjakkuus ja ehkä ansaitsee sen heimopäällikkyydenkin jossain vaiheessa. Näillähän siis on selvä perinteinen roolijako ;)

Ne hakee, ne jäljestää...

Keskiviikkona olikin sitten päivä, jolloin sain tunnarin menemään persiilleen. Kaksi päivää myöhemmin keksin kuka mokasi...No minäpä hyvinkin. Palkkaus, palkkaus...siinä minulla muistamista.

Kaikki neljä ilmaisivat kepin, kun sen piilotti nurmikkoon. Mokkelilla oli vähän pitempi piuha kuin Sanilla, jolla homma oli kerralla selvä.

Keskiviikko iltana käytiin hakuilemassa. Sissyllä viisi ukkoa. Etukulmat haamulla ja ukot siirtyivät takalinjalla. Lähetyslinjan välissä pari piiloa, mutta ne eivät kiinnostaneet, sillä eihän niissä ollut ketään. Kolmos ja nelos ukot samalla tavalla kuin ensimmäisetkin.  Ensimmäinen oli vahingossa suorapalkka, kolme seuraavaa näytön kanssa. Viides ukko pimeä hippahöpö. Kyllä oli Sissyllä taas lystiä. Sani ja Mou saivat tutustua piiloihin. Molemmat näkivät, kun ukko meni piiloon. Mokkelilla oli taas äänellinen lähtö ;) Molemmat olivat aivan intopinkeenä. Joutuivat hieman etsimään mistä haju tulee. Ensimmäinen piilo oli kompostikehikko, jonka päällä pressu ja toinen oli kevythäkki. Ei ole mitään syytä etteikö näistä kehkeytyisi hyviä hakukoiria...Seuraava Sissyn hakureeni on umpipiilot etukulmissa. Toisena reeninä mökkikylä. Kolmas reeni vaihtelevat korkeuserot ja tien ylitys. Penneille voisi tehdä myös mökkikylän. Näiden kanssa ei ole tarkoituksena kuin pitää hauskaa silloin tällöin. Katsotaan mihin suuntaan harrastukset tulevaisuudessa heittävät.

Eilen vietettiin pihapäivää maalaamalla osa aitaa. Lisäksi tilkitsin toisen puolen aitaa, ettei mahdollisuutta ole paeta alta. Mokkelin mielestä flatin musta väri on hieman tylsä, joten se otti vähän raitoja häntäänsä. Eilen ei tehty mitään.

Tänään oltiin pitkästä aikaa tossujäljellä. Sissyllä oli janareeni, jossa lähdettiin janalle metsän kautta. Ensimmäisellä janalla teki pienen tarkistuksen taakse päin, mutta seuraavat mentiin sitten minne kuuluikin mennä. Viimeisen jana jälkeen oli vielä pari keppiä, jotka Sissy hienosti nosti. Jäljen nostatukset olivat kaikki alle kymmenestä metristä. Jäljen suhteen seuraava reeni on kalanruoto janareeni ja toinen kovanmaan reeni.

Penneillä molemmilla omat pätkänsä. Mokkelilla ei ollut kuin alussa namuja. Alku olikin kaahausta, mutta sitten se tarkensi ja jarruttaen mentiin purkille asti. Sani painatteli myös vauhdilla, sitä joutui jopa jarruttamaan. Molemmat nostivat nenunsa hyvissa ajoin ennen purkkia, jonne mentiin ilmavainulla. Mou sai hajun aikaisemmin kuin Sani. On ne sitten hyviä. Moulle laitetaan seuraavalle jäljelle nameja aina silloin tällöin niin kuin Sanillekin. Penneille molemmille pidemmät jäljet 300-400 metriä ja namujen kylvämistä niille aika ajoin. Lisäksi aloitetaan keppijumppa. 

Molemmat lisäksi saavat harjoitella nome juttuja, koska niistä tykkävät. Mokkelilla on oikeasti taipumuksia ja syntymälahjoja lajiin, eikä Sanikaan huono ole.

Kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse.... ;)

ja loppukevennyksenä elämän pieniä iloja: Mie sain auton takaisin huollosta, oltuani KAHDEKSAN päivää autottomana. Saadessani aina sukulaisilta auton lainaan, ei minun tarvinnut kuin parkkeerata se autotalliin, niin johan oli auto myyty. Loppuun vielä kiitokset Seijalle minun kuskaamisesta reeneihin.

Koskapa sain taas mahti tokoelämyksen en taidakaan ihan vielä lyödä hanskoja tiskiin. Totuus olikin lähempänä kuin luulinkaan.