Sarjassamme kuinka hukata pentu kahdessa sekunnissa...

No sehän on aivan helppoa...laskutoimituksella yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja missä on yksi. Kaikki pennelit kehikkoon ja tarkastamaan kuka puuttuu. Mantti mies oli päättänyt ottaa ritolat meidän laumasta ja teki houdini temput. Koskapa kyse on nimenomaan Mantista tarvitsi laskea yksi plus yksi on kaksi ja näin koiruuden piilopaikka oli aivan ilmeinen. Mantti oli kuin olikin sopinut menemään terassin alle, jossa maavara on noin 10 senttiä. Nyt varmasti kiinnostaa purinko koko terassin, jotta sain koiran sieltä pois. En suinkaan vaan vedin toisen hitaasti sieltä pois. Olihan se mennessäänkin mahtunut sinne.

Aikaisemmat tapahtumat saivat minut siis löytämän koiran aivan oikeasta paikasta. Mantti on jo aikaisemmin puhdistanut kodinhoitohuoneen kaappien alla olevat listat. Tiedän siis miltä tämän koira näyttää harmaantuessaan ;) Selvää rauniokoira ainesta tässä pennelissä siis on.

Menevä viikonloppu onkin tässä jo takana. Perjantaina kävivät Maisa ja Jarno katsomassa pentuja. Iskä Manttikin näki lapsensa. Ihanan kärsivällisesti Smartti antoi pentujen kiskoa hännästään ja karvoista. Häntä heiluen Smartti tutustui jälkikasvuunsa. Sissyn kanssa se olisi ollut valmis uusintaan heti. Aluksi Sissy keikisteli, mutta loppu vaiheessa näytteli säteilevää hammaskalustoaan ja käsilaukkuaan.

Yritettiin ottaa pennuista seisoma- ja pääkuvia. Saas nähdä mitä niistä tuli. Mo ja pikku tyttö hoitivat seisomisen kuin vanhasta muistista muilla sitten villahousut hieman tutisivat. Tehtävän jakona meillä oli Maisa kuvasi, minä seisotin ja Jarno toimi syöttäjänä. Kokeiltiin muutoinkin, mutta tämä oli toimivin kokoonpano.

Jarno hoiti hienosti vaakun lennättämisen ja kaikki pennut syttyivät hienosti riistalle. Eilen myös näytin vaakkua ja innostus oli mielestäni jopa suurempi. Nehän kävi kiinni, yksi ravisti ja tappoi siis kuolleen variksen. Yksi jopa istui vaakun päällä. Meidän pihamännyn variskin lenteli ja raakkui. Totesin vaan että tule vaan tännemäksi niin päädyt tähän sinäkin...

Myös peuran tai kauriin sorkkaan pennut ovat päässeet tutustumaan, ovat olleet siitäkin kovin innostuneita. Voi sanonko mikä... alkaa taas lajivalikoima hirvittää...

Kovasti olen koettanut miettiä pennulle nimeä, mutta mikään ei oikein tunnu suuhun sopivan, kunnes keksin tai tämähän nimi on jo ollut pitkään tiedossa. Pentu kuunteli sitä pää kallellaan joten se taitaa olla sitten siinä. Mikä se on niin pidän vielä jännitystä yllä :)

Ulkoiltu ollaan paljon ja paras paikka pentujen mielestä näyttää olevan marjapuskan juuressa. Sissy on siihen montun kaivanut ja kivahan se on viileässä mullassa maata. Iso tyttö harrastaa sisällä petaamista ja pihalla mullan kaivuuta. Onhan ne ihanan näköisiä, kun kömpivät nenä mullassa takaisin "ihmisten ilmoille".

Tarpeiden tekeminen sujuu tosi hyvin pihalle, jossa saakin sitten varoa astumasta miinaan. Aamuisin kaikki kuusi saattavat kököttää kakalla samaan aikaan.

Ruokailu on välistä varsin mielenkiintoista. The mini-keisarinna saattaa katsoa, että ai ruokaa ja pistää silmänsä kiinni. Sitten kun muut ovat syöneet tulee mini-keisarinna paikalle ja syö sitten. Itse, yksin kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Niistä matonkudeleluista pennelit menivät ihan sekaisin. Vetoleikkiä leikitään kaksi vetää ja kolmas roikkuu siinä keskellä. Niistä tulee suorastaan riitaa, jotta ne on välistä pistettävä pois. Hieman polleaa penneliä on se, joka lelun sekunniksi saa itselleen. Että sellaista saalispalkkausta...

Pennelit pääsivät yllättämään Epun, joka säikähdyksestä hyppäsi ainakin viiden sentin korkeudelle.

Sissy imettää edelleen, joskin pidemmät sessiot ovat ulkona kuin sisällä. Eikä imetyskertoja ole enää kovin tiheään. Tänään pihalla Sissy ensimmäistä kertaa murahti pentujen ampuessa tisseihin kiiinni. Pitäisihän niitä alkaa pikku hiljaa vierottaa....Tosin saa Sissy niitä imettää niin pitkään kuin jaksaa.