Siis kirjaimelllisesti pikku mustat pääsivät tutustumaan tähän ihmisen tuottamaan tuotokseen metsälenkillä. Siis en voi ymmärtää miksi jätöksiä ei voisi hieman peittää. Molemmat siis maistoivat satsin sitä ihteään, yök! Molempien "suu pestiin saippualla" sitten kotona. Sani saikin siitä sitten kivat vatsanpurut, että peräpäästä vain vetenä lensi. Yhden maton jouduin pesemään.
Siivouspäivänä tyhjensin keskuspölynimurin ja jätin muovipussin hetkeksi ulos. No nikkari ja näppärä olivat ottaneet aktivointipussin käyttöönsä. Molemmat olivat ihan pöllyssä. Niin ja olihan sitä karvapalloja sitten maisteltu. Niitä sitten pukkasi Moun päästä jos toisestakin. Että on meillä näitä paska juttuja tälle viikolle ollut ihan riittämiin.
Mokkula pokkula keksii aina jotain kivaa, en nimittäin usko että Sanille tulisi edes mieleenkään... Tosin jos jotain luvatonta löytyy Sani lähtee sieltä kehoituksella kyllä pois, mutta kun selkäsi käännät niin eiköhän se ole jo kirmannut takaisin apajalle. Molempien ilme on kieltäessä sellainen jurnottava, että mamma pilas kaiken. Mutta iloisella äänellä kehujen kanssa molemmat lähtevät iloisesti mukaan.
Edelleen lenkeillä löydetään varmasti kaikki raadot. Ällöttävää kaivaa koiran kitusista jotakin elukan osia. Tosin täytyy olla tyytyväinen että mielellään luovuttavat saaliin minulle.
Koskapa täälläkin ollaan nautittu vesisateesta on ojassa jälleen vettä, jotta siinä voi käydä uimassa. No suotakoon näillä tämä pieni ilo.
Meidän takametsään on pukannut taasen marjastajia ja sienestäjiä. Melkein takapihalle tulevat. Pikku mustien polulla sattui joku onneton olemaan, jonka Mou sitten bongasi. Hirmu haukku ja sitten molemmat ryntäsi sinne. No tyyppi nosti kädet ilmaan ja sai toiset hyppimään. Siinä vaiheessa tehosi jo minunkin käsky tulla takaisin. Huusin kyllä että pentuja ovat, mutta tyyppi ei sanonut mitään. Ei ole kyllä toista kertaa puskasta yllättänyt.
Perussettiä ollaan tehty ja yksinkertaisesti on pakkokin tehdä, sillä heti jos jäää päivä tai jopa kaksi väliin niin johan alkaa Sanin käytöksessä näkyä, Moksis on niin kiltti ja "helppo".
Eilen illalla käytiin jäljellä. Sani meni tyylilleen uskollisesti rauhallisesti ja varmasti. Mouta sen sijaan piti JARRUTTAA. Eikä se syönyt kuin muutaman namin. Voin sanoa, että vähän turhautti jäljen jälkeen, kun minä laitoin joka askeleelle namin. Jäljen pituus molemmilla noin 60 metriä. Moun kohdalla minulla on pienoinen aavistus siitä, miksi jotkut uroksen omistajat käyttävät hanskoja jäljellä. Nyt muistin rauhallisen aloituksen johon olen tosi tyytyväinen. Olen kyllä jälkeenkin, sillä, vaikka vauhtia olikin jäljellä pysyttiin hienosti. Vielä minulla olisi siinä 10 jälkeä jäljellä, jotta voisin alkaa vähentää nameja. Ehkä pitää kysyä neuvoja viisaammilta mitä pitäisi tehdä...
Toisaalta on tässä se mielenkiintoinen juttu, että on kaksi täysin erilaista reenattavaa. Kyllä näin kesän ajan on hyvin saanut kaksi pentua reenatuksi. Moukin on saanut samat reenit kuin sisko-Sani, sillä ei luonto olisi antanut minulle periksi jättää toista reenaamatta. Nyt kun työt huomenna alkavat niin alun jälkeen varmaan alkaa huomaamaan mihin aika viikolla riittää. Onneksi molemmilla on oma pentukurssi.
Sanikin aloitti pentukurssin. Hieman enemmän saatiin tehdyksi kuin Moun kurssilla. Meillä oli myös tötteröiden kiertämistä. Sani ei haukkunut ollenkaan ja hyvin jaksoi keskittyä tekemään hommia. Lopuksi rentoutuminen ei ollut mikään temppu eikä mikään vaan niin pikku musta kellotti maha kohti taivasta ;)
Eihän siinä mennyt kuin viisi vuotta tai yksitoista jos Ninosta aika lasketaan, kun minä vihdoin älysin miten loistava juttu pilli on lenkillä. Siis kaikki neljä tulee pillillä luokse. Pikku mustat osaa jopa pilli pysäytyksenkin :)
Sitten meidän reenaamisesta yleensäkin tai tästä perussetistä. Meillä ei ole käskysanoja juuri missään. Harjoitellaan lähinnä "liikeratoja". "Täällä" tai koiran nimi toimii luoksetulossa. "Ei" on ei tai vahvistettuna perkeleellä. Silloin minä murisen ja on tullut tehtyä jotain eri pönttöä.
Mouta on pistänyt jokin elukka tai sitten nokkoset on polttaneet mahaan juuri siihen kohtaan missä ei ole karvoja. Näppylää on aikas paljon. En kyllä muualta koiraa niitä löytänyt. Tarkkaillaan tilannetta.
Pikku mustien hammaskalusto on vinhaa vauhtia vauhtumassa. Kulmureita ei ole kummaltakaan lähtenyt. Enkä ole yhtään hammasta muistoksi saanut :( Moulla yksi etuhammas heiluu mutta ei ole vielä lähtenyt, luulen että juuet happanee enne kuin se tippuu mihinkään.
Sani ja Mou ovat aika samankokoisia ja luulen että meidän pienimmäksi jää Sissy. Kohta ne ovat emänsä kokoisia. Moulla on aivan jättisuuret tassut, mutta toivottavasti koirasta ei tule jättisuurta...
Mutta nyt lähdetään pilkkomaan pinaattilettuja palasiksi ja Mouksis lähtee pentukurssille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti