lauantai 10. marraskuuta 2012

Monta yhden hinnalla ;)

Rupesin tässä ihan ajatuksella miettimään mitä saa, kun ottaa flatin tai minun tapauksessa kaksi tai kolme, miten sen nyt sitten laskee :DD

Paimenkoiran...Nämä kaksi mustaa paimentavat toisiaan ja välillä myös äippäänsä. Kyyryssää oleva asento, josta lähdetään ja lujaa. Jos toinen on niin "hölmö" että lähtee karkuun niin ei kun takakinttuun kiinni. Ympäri ämpäri juokseminen ja toisen jahtaaminen on päivittäinen huvi ja jos toinen ei lähde juoksemaan niin mikä jottei voi ihan yksikseenkin painatella menemään ympäri pihaa. Paimennus tapahtuu vain omalla aidatulla pihalla.

Jäniskoira..Pupu parka, joka vahingossa eksyy meidän pihalle saa kyllä kyytiä, kolmen mustan tullessa vauhdilla perässä.

Seisoja...tämä kuuluu ainakin Sanin valikoimiin, tököttää toinen etujalka pystyssä "saalista" tuijottaen eli Mouta.

Karhukoira...Molempien Sanin ja Moun toimintakyky ei lakkaa vaikka  karhu onkin tepastellut siinä missä pitäisi reenata ja Mollis on osoittanut olevansa erinomainen karhun jäljen ajaja.

Lintukoira...Voi miten kaikkiin kolmeen tulee vauhtia lisää, kun päästään linnun hajuille. Vrsinkin nyt kun lunta on maassa ja teerien tepastelut näkyvät selvästi niin johan Pikku Mustia viedään ja niin myös niiden äippääkin.

Viekkukoira...Koiran joka tahtoo osallistua kaikkeen kivaan tekemiseen yhdessä. Oli kyse sitten reenaamisesta, nukkumisesta, tahi vessassa käynnistä. Aina löytyy joku mukaan, yleensä kyllä kaikki. Vuosien varrella olen oppinut tietämään  mm. miltä nakkisämpylän nakista tuntuu vrt. nukkuminen ja käymään vessassa jättäen oven auki. Vieraiden ollessa meillä tämä sääntö ei päde ;) Reenien suhteen kaikki haluavat reenata iästä, kelistä, lajista tai muusta jutusta johtuen. Tärkeintä on että yhdessä tehdään.

Nenäkoira...Hajut nuo koiran elämän suolat. Nenä vie, olipa kyse sitten tossujäljestä, verijäljestä, linnun jäljestä, jäniksen jäljestä, karhun jäljestä ja....

Sienikoira...Pikku Mustathan ovat erikoistuneet  noihin tryffelin arvottomiin sukulaisiin eli maahikkaisiin. Eli ei tähän mitään oikeaa sienikoiraa tarvita :) Ihan itse oppineita ovat molemmat ja ensimmäiset oppilaatkin ovat jo itsenäisesti maahikkaita etsineet. Terveisiä vaan Dinolle ja Polalle. Toivon vaan että ne on maahikkaita kaikki mitä naamaansa pistelevät, etteivät ihan oikeilla ryhveleillä herkuttele...

Perhekoira...Mitä parhain kotikoira. Tykkää muista koirista ja tykkää ihmisistä. Tykkää kun tietää oman paikkansa laumassa. Tykkää kun siitä tykätään.

Vahtikoira... Pihalle ei tietämättä tulla, parempi onkin pysyä aidan ja portin toisella puolella. Sisälle voi päästä niin ettei kukaan reakoi, mutta ensimmäisen sanan jälkeen härdelli on valmis, positiivisessä mielessä. (Tosin kaikki eivät varmaan tästä samoin ajattele.)

"Opaskoira"...Varsinkin Mou tykkää ottaa ranteesta kiinni ja kuljetella "uhriaan" paikasta toiseen. Tätä tapahtuu lähinnä vain silloin, kun tulen kotiin.

Tässä nyt ainakin jotain koiranvirkoja, jotka meidän koirilta löytyy...

Ettäkö momipuolinen koira? Tosin meneehän nuo jotkin koiranvirat hieman päällekkäin, mutta haittaak se? Sitä saa mitä tilaa ja kylkiäisenä vaikka mitä kaupanpäällisiä....


1 kommentti:

  1. Paimenkoirassa saa melkein saman paketin. Karhukoiruus on tosin kokeilematta. Viiru ei myöskään etsi ja syö sieniä, vaan valitettavasti muuta metsästä joskus ihmisen tai muiden nisäkkäiden jäljiltä löytyvää... Mutta muuten löytyy samat ominaisuudet kuin fläteistä. Johtuneeko siitä, että Viiru on noutajan kasvattama?

    VastaaPoista