Niinpä niin jottainpa hyvinnii...Pari viikkoa sitten meillä oli vähän niin kuin illan alku hämärän reenit. Penneliinoille tuulilähdöt. Mou "törmäsi" ekaan ukkoon jolle piti sanoa että "PUH!" Toinen menikin ilman äänitehosteita. Sani teki vastaavasti oppikirjaesimerkin kuinka olematonta tuulta käytetään hyväksi. Se nimittäin ei mennytkään tuulen mukan vaan nappasi hajun ja suunnisti suoraan ukolle, kerran ja toisenkin. Molemmat osasivat käyttää tuulta hienosti apuna eikä kumpikaan lähtenyt kouhoilemaan omiaan tuulen mukana.
Mutta pitäähän se yksi kouho joka reenistä löytää ja tällä kertaa se oli meidän Sissy...No tulipahan todettua ettei sitä kannata laittaa samalle alueelle kuin missä pennut ovat olleet. Siellä se vaan painatteli pitkin ja poikin menemään. Otettiin sitten uusi alue niin johan alkoi onnistua. Sissy näki kun ukko meni metsään. Sissylle on tullut jokin uusi vaihde yliheittojen myötä lajia kohtaan. Se lähtee näytölle kuin tykin suusta. Tosin on ihana katsoa kun toinen on niin innoissaan tekemään hommia. Kun vaan saisi tuota maalimieskäyttäytymistä hieman hiottua...Riippuen ukosta Sissy saattaa tökötä kuonolla, lipaista pari kertaa ennen kuin se tulee rullan kanssa takaisin. Niin pennutkin kuuluvat tähän porsaskerhoon, ne on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellisia löytäessään ukon metsästä. Mun tehtävänä on nyt talven aikana opettaa ne syömään namit nätisti maassa ollen. Onneksi Suomen talvi on tunnetusti pitkä ;)
Viime viikonloppu oli tollainen tehoreeni viikonloppu. Pennut olivat molempina päivinä jäljellä ja hienosti meni molemmilla kerroilla. Lauantain jäljet olivat molemmilla isossa supassa. Mokkeli-Pokkelin kanssa mentiin alamäki takakenossa sammaleet lentäen, siis mie jarrutin ja kovasti jarrutinkin, mutta jäljeltä ei poistuttu, vaikka kiviriippa perässä painoikin. Sani vastoin aloitti niin, ettei liinaa tarvinnut pitää kuin kahden sormen päällä. No loppua kohden otin kyllä liinasti ihan kiinni. Sunnuntain jälki oli sammalikossa varvikossa ja taas mentiin ehkä vähän hillitymmin kuitenkin...
Sissyllä oli lauantaina janareeni kalanruotokuviolla, joka sujui kohtalaisesti. Osa janoista meni niin kuin pitikin, yhteen lähti takajäljelle. Viimeisen jananmerkin kävi nykäisemästä puusta ihan kuin olisi sanonut: "Mitä sinä näitä tyhmiä merkkejä tänne laitat. Kyllä minä tiedän mihin suuntaan jälki menee!" Mutta seuraavan kerran tehdään uudestaan janareeni niin saadaan se muhimaan ensi kesää varten ja avot ensi kesänä muhittuaan talven yli on koira koevalmis :)
Sunnuntaina tein Sissylle esineruutu piston parilla esineellä ja se sujui vanhalla muistilla mallikelpoisesti. Vahvistin esineen pitämistä pidä käskyllä ettei Sissy sitä räkäisisi kengilleni. Sissy sai etsittäväkseen kaksi ukkoa. Ensimmäinen haamuna ja toinen sokkona. Kumpikin sujui hyvin, paitsi että Heliä piti kuonolla tökötä ihan varmuuden vuoksi, että onhan se hengissä ;)
Penneleillä oli haamu-ukko äänellä joka oli uusi ja erilainen. Molemmat lähtivät hyvin, mutta kouhottivat aluksi ennen kuin ukko löytyi, mutta kivaa oli.
Sitten ollaan tehty sisällä kalsari-tokoa kaikilla kolmella. Olkkarin nukkamatolla opetan Sissyä pikkuruutua silmällä pitäen. On sieltä matolta euro, jos toinenkin löytynyt...
Täällä oli lunta ja oli ihana lenkkeillä "valoisassa", mutta ei ole enää. Täällä on vain märkää ja ankeaa ja rapaista ja kuraista ja hiekkaista ja ja...
Niin ja Sissy juoksee jo toista viikkoa tänään on 11. päivä. Nino on viettänyt pari päivää mummolassa. Ihan vaan sen vuoksi, että pappakerhon nuorin jäsen alkoi minust aolla jo väsynyt siihen, että pitää olla skarppina koko ajan, nuuskia kaikki paikat missä Sissy oli ollut. Mutta eihän Ninon tarvitse kuin vähän vilkaista Sissyä päin niin jo käsilaukusta napsahtaa. Sitten varmaan herää kysymys että missä Mou on. Mou on kotona, koska minun lellipentu (kasvattajan sanoja lainatakseni)ei asian päälle vielä ymmärrä. Pari kertaa on nuuhkaissut kun äippä on mennyt ohi, mutta ei muuta. Tosin koirien kohdalla tehdään viikonloppuna vaihto Nino ja Sissyn kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti