...reissun päällä...

Niin sitä perjantaina laitettiin auton nokka kohti lounaista Suomea ja tässä reittimme perjantain ja maanantain väliseltä ajalta: Kotoa ensiksi mummolaan, jonne Nino ja Mou jäivät mummon ja ukin iloksi - ruokatauko Graanin mäkkärissä Mikkelissä -"pieni pysähdys" lastenvaate Zalekue tehtaanmyymälässä Hollollassa ( tähän voin sanoa, että suosittelen siis aivan huippu paikka, josta saa lasten vaatteita pilkkahintaan) http://www.zalekua.fi - Ronjan luona Jokioisissa-Salossa näyttelyssä-Jokioisissa-Someron kirkossa konfirmaatiossa- Juhlissä Pitkäjärvellä- Jokioisissa- Lahdessa"mummolassa" ja lopuksi Fazerin leipomon tehtaanmyymalän kautta takaisin kotiin Joensuuhun. Kilometrejä kertyi sellaiset 1200 ja rapiat päälle. Mitenkähän tuntuu, että musta on otettu mehut pois...?

Ihana oli nähdä Sissyn pentua Ronjaa, josta on kehkeytymässä varsin hienon näköinen koira. Kiltti ja kuuliainen koiruus Ronja on. Siskon kanssa leikit kävivät hyvin yksiin ja huomasin jälleen kerran että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vaikka kyseessä olisi rapaoja ;) Sissy ei alentunut ojassa juoksemaan. Sanilla oli niin hauskaa, että sain pestä koiran.  Sissy-rouvallahan on juoksut menossa ja kaapin paikka piti Ronjalle näyttää. 

Ronja

 

Ronja

ja vielä kerran Ronja

Ronjalla on seuranaan kolme kissaherraa: Pelle, Alpo ja Heikki. Sania kissat kiinnostivat kovasti ja kissojen ruuat melkein yhtä paljon. Heikki pisti Sanin ruotuun sanomalla kovan sanan ja heilauttamalla "ylä vitosen". Ei se kuitenkaan osunut. Pelle-pojan kanssa tulivat jo sunnuntaina niin hyvin toimeen että ihan neniä piti vaihtaa. (Toivottavasti mulla meni kissojen nimet oikein...)

Lauantaina pyörähdimme sitten Salossa näytelmissä, jossa flattien tuomarina oli Vera Smirnova, Virosta. Tässäpä tyttöjen arvostelut:

Sissy: "Erinomainen tyyppi. Sopiva luusto ja koko. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja vahva selkä. Hieman pitkähkö lanneosa. Hyvä eturinta ja kulmaukset. Ahtaat takaliikkeet ja löysät edestä. Liikkeestä puuttuu voima." Käk 2 eh. Sissyä ei oikein huvittanut juosta ja tästä syystä tälläistä tällä kertaa. Tuomari sanoikin minulle, että tämän rodun tuleee juosta...Niinpä. Kukapa narttu sitä hehkeimmillään on juoksujen aikaan...? :DD

Sani the sunshine: "Erinomainen tyyppi. Riittävä luusto. Sopiva koko. Kaunis pää ja kaula, vahva selkä. Erinomainen eturinta. Hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Hieman ahtaat takaliikkeet. Erinomaisesti esitetty." Handlerina Anni ♥ Juk 2 eri. Annia kävi myös kehäsihteeri kehumassa :)

Sani the sunshine

Siis ei ole mitään kamalampaa paikkaa näyttelyssä kuin jännittää kehän reunalla. Näin puolueellisena ja puolueettomana voin sanoa, että Annista on tulossa huippu hyvä koiranesittäjä tai lapsonenhan on jo nyt äärettömän hyvä. Sanin kanssa niillä vain menee niiiiiin hyvin hyvin yksiin että <3 ja kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse ;) Mutta katsokaapa, jos ja kun satutte näyttelyyn samaan aikaan ja flatti tai cockerikehän äärelle.

Täläiselle pohjoisen maalaiselle oli suuri ihmetys, kun fasaanit vaan teputtelivat kylän raitteja pitkin. Ei vaan meidän leveysasteilla moista näe.

Sitten vielä selvennys mikä minut tuonne asti sai näyttelyyn. Joku jo varmaan luulee minun kajahtaneen lopullisesti, mutta ei nyt sentään... Se miksi matkasimme noinkin kauas kotikonnuilta oli kummityttöni pääseminen ripille. Niin ne lapset vain kasvavat ja me "vanhukset" vanhetaan. Tälläisinä hetkinä sitä huomaa ettei sitä ole mikään tytön heitukka enää, vaan nainen, jonka päässä olevat vekit täytyy kiristellä teipillä :DDD

Kummityttöni Anna-Sofia sekä erittäin hyvä ystäväni Anne. Tässä on menossa puhe, jossa äiti on tehnyt muutamia paljastuksia tyttärensä lapsuudesta....

En tiedä mikä minua viehättää Lounais-Suomessa, mutta siellä on se jokin. Kävimme näyttelyalueen ympäristössä lenkillä ja siellä oli aivan ihania vanhoja puutaloja, joissa oli aivan huikean isot pihat. Vanhoja isoja puita. Vesistö, jonka vesi oli kyllä kamalan likaista, mutta vettä kuitenkin ja ne fasaanit. Oli siellä yksi talo tyhjillään ja yritin tihrustaa sen ikkunoista sisälle. Jokioisissa viehättää se Lammintie (olikohan se oikea tien nimi?). Maalaismaisema, sillä se on erinlainen kuin täällä. Vaikka lähellä on iso kaupunki niin kuitenkin ollaan maalla. Mie vissiin olen pohjimmiltani maalainen...

Varsinaista reenausta ei olla harrastettu, mitä nyt ollaan lenkkeilty, mutta eiköhän me huomenna jälleen ruotuun palauduta, kunhan kaikki olemme nukkuneet matkaväsymyksen pois.