...on vain huonoja varusteita. Vesisade sitten alkoi, kun lähdettiin reenaamaan. Aluksi se vain tihuutteli, mutta sitten sitä tuli sellaisena tasaisena, ei kuitenkaan kaato sateena. Koskapa kyseessä oli hakuharkat niin juoksentelua sopivasti niin omien kanssa kuin maalimiehenä muillekin pysyo lämpimänä.
Moksis-Poksis pääsi ekana metsään. Tai se johtui lähinnä siitä, että herra istui tapansa mukaan jo takapenkillä valmius asemissa. Ikkunat ovat sisäpuolelta niin limaskot, ettei muita aurinkosuojia tarvita. Pesen ne sitten, kun ajamaan ei pysty limojen haitatessa näkyvyyttä. Koskapa Mokkeli pystyy havainnoimaan sata ja yksi asiaa sekunnissa, pystyy se havaitsemaan haaamu-ukonkin metsässä. Näinhän tapahtui. Ekalle ukolle lähtiessä se sanoi: vuh! ja sammal lentäen syöksyi matkaan. Toisella ukolle tultaessa se vastaavasti sanoi: vuh! Nätisti (?) söi molempien maalimiesten luona nameja maassa ollen.
Sani osoitti olevansa blompi, sillä ekalle ukolle se yritti päästä jäljen avulla. Tein useamman yrityksen mutta ääni ja haamu sai herneen kohdalleen ja niin päästiin ukon luo namien syöntiin. Toisen ukon kohdalla herneet olivat oikeassa rivissä ja sinne päästiin pelkän haamun voimin. Sanikin syö maassa nameja.
Sissylle oli myös etu-ukot joista toiselle piti laittaa uudestaan, kun koira ei uponnut tarpeeksi syvälle, mutta toinen meni niin kuin pitikin. Ainut että kohmeiset sormeni eivät saaneet rullasta kiinni, vaan se tippui maahan. Minun moka täysin. Viimeinen ukko, oli se paras ukko, joka pinkaisi vauhtiin Sissyn lähestyessä. Tämä saa koiraan vielä ekstra vaihteen päälle. Viimeinen ukko oli suora palkka, kaksi muuta näytön kanssa.
Sissy meni sitten illaksi vielä Annin kanssa liitelemään. Tosin Sissy oli sitä mieltä, että mua ei nyt huvittais ja löi pari kertaa jarrut päälle. Lähti sitten kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti