Joo-o voi se olla :) Myöhän nukuttiin tänään ja pitkään tais aikarauta näyttää 8.20, kun noustiin ylös. Tosin tais se olla aika myöhä 22.45 kun mentiin mukkumaan, mutta kuisteski. Mutta siihen nää unet ei auta, etteikö mua väsyttäis siinä Pikku Kakkosen aikaan. Sohvalla jos olen, niin Nukkumatti vie voiton, eikä miusta ole edes kunnon taistelijaksi...
Koskapa pihalla oli jälleen aikas tukalat paikat, oli meidän reenailu taas sisätiloissa. Ninon kanssa temppuja. Sissyn kanssa kaukoja ja väliin aina ralleja. Ison kapulan pitämistä ja peruuttamista. Peruuttamisessa tajusin ettei minun tartte ottaa isoja askelia, vaan pienetkin riittää. Tämän oivalluksen myötä homma alkoikin pelittää toisella tapaa. Kaukoissa otin käyttöön niin sanallisen kuin käsimerkinkin. Paikalla olossa hypin Sissyn yli ja esitin että muutama mutteri on hieman löystynyt tai suorastaan pudonnut. Ihmeen hyvin koiralla kesti pokka. Tosin yhdessä vaiheessa nousi istumaan, mutta meni sitten takaisin maahan.
Ryhmärämälle: maahanmenoja ja paikalla oloja. Takapään pyöritystä ja perusasentoja ja niihin siirtymistä. Yritän kovasti ääneen käskyttää ja vähentää avusteita, että jospa se siitä pikku hiljaa...
Sitten kaikille yhteinen paikalla olo niin että nami on etutassujen välissä. Vähän meni säätäessä että kaikki ovat asemissa mutta onnistuttiin.
Ruuan jälkeen jako kahteen ja Sani ja Mou autoon. Anni oli näyttelykoulutuksessa Moun kanssa, kun JH-koulutusta ei ollutkaan. Minä kävin sitten Sanin, Hennan ja Pikin kanssa reenaamassa. Otettiin pallorallia, jonka Sani on hienosti oppinut. Eteen lähetystä ja takapään käyttöä eli siirtymistä perusasentoon. Uutena juttuna merkin kiertoa.
Kotia taas välistä ja uusi namilataus mukaan ja kaikki autoon. Anni ja Sissy taas hallille agiliitämään ja loppu sakki sitten lenkille jamiskalle mustien partasuiden ja Seijan kanssa. Siinä vaiheessa ei vielä saanut juuri nimeksikään. Mutta aluskalsareita myöten olin märkä, kun lenkiltä takaisin autolle päästiin. Ninosta näki, ettei napannut sitten yhtään ja mitä lähemmäksi autoa päästiin sitä vetävämpi Niilo-miehen askel oli. Koiruus otti "hieman" välimatkaa minuun ja muihin mukana olleisiin...
Jostain kumman syystä meillä on varsin hiljaista ja vetämätöntä porukkaa...
On se vaan tämä Suomen kesä tänäkin vuonna varsin ihmeellinen, jos ei sada vettä niin on sitten liian kuuma. Toisekseen oli sitten kumpi keli vaan niin, itikoita on niin maan perkeleesti ettei ulkona voi olla, jos sattuisi olemaan edes suht siedettävä ilma. Vaikka ei sada eikä paista, niin sitten niin seisova ilma, että itikoita on aivan liikaa. Täähän on ihan normi valitusta, mutta itikoiden määrä on jotian potenssiin tsiljoona muihin vuosiin verrattuna.
Lopuksi on se koiran muisti varsin ihmeellinen. Eilen iltapissityksellä sain Sanilta maahikkaan,jonka potkaisin kentän reunalle. Tänä aamuna koira irtosi nätisti hakemaan eilisen herkkupalasensa...Maahikas minkä tänään sain Sanilta oli ihan jättimäinen. En yhtään ihmettele miksi maha saattaa olla sekaisin ja kuulostaa putkistoremontilta. Niin raukat eivät vissiin saa tarpeeksi ruokaa, just joo.Sitä päivää odottaessa, että pikku mustani löytävät niitä oikeita ryhveleitä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti