Siis jos olisin ollut fiksu niin olisin kirjoittanut eilisen jutut eilen, mutta kuten huomaatte en ollut ;) Mutta yritetään tiivistää. Pennuille perussettiä eilen ja Sissylle kaukoja ja Ninolle temppuja. Illalla vielä kaikille pallohippastelua.
Sani on kyllä ihan kypällä mukana palloleikissä. Sen vire on kohonnut jo pihasta lähtiessä nollasta sataan. Sanista on aivan ihana vinguttaa lussopalloja. Mokkelille tein yllärin ja vaihdoin narulelut pomppiviin palloihin. Hyvinhän tuo Mokkelis pallojen perässä pomppi :) Sissylle myös palloja ja väliin kaukoja pelittää varsin kivasti, mutta mitenkä viretilan saa kestämään kokeessa, kun saa koiraa vain hillitysti kehua. Eikä edes jalkojen välistä pujottelu ole enää sallittua. Niilo-Ilmarikin pelaa palloa vain vaihtokauppoja tehden: "Sulle pallo, mulle nami"-tyylillä, mutta pääasia on että koookkerspanieelolla on hauskaa.
Lyhyt analyysi koirista tällä hetkellä: Sissy on herkkä ja tämä vaatiikin minulta varsinaista nuorallatanssijan taitoja. Sissylle täytyy kertoa mitä tehdään, mitä vaaditaan ja onnistumisia pitää saada. Toistoja ja jankkausta on turha tehdä. Oikean viretilan saavuttaminen varsinkin tokossa on vaikeaa. Tai lähinne siinä, että millaisessa vireessä mitäkin liikettä tehdään. Haussa viretila on katossa jo hyvinkin ennen ensimmäistä lähetystä. Jäljelläkin voidaan mennä sata lasissa tai sitten vähemmillä kierroksilla kuin tänään. Mutta Sissyhän viettää masiskuukautta näin juoksujen jälkeen...
Mokkeli-Pokkeli, Mo-Mou, Mou-mään, peräkammarin poika ja mamman tissiposki. Siis urosten aivoitukset, ääh! Se, että voidaan huomioida sata ja yksi asiaa saman aikaisesti tarkoittaa, että voit tehdä sen puolikkaan ehkä yhden asian kerrallaan. Mokkelis menee sellaisella tasaisella sykkeellä koko ajan. Moun elämän tehtävähän on juosta ja lujaa. Tämän koiran myötä minulle on auennet sanonta flateista:"polttaa kynttilää molemmista päistä..."Katsotaan nyt mikä olisi se Moun juttu.
Sani the sunshine, pieni päivänpaiste, San-San. Tämä koira on ollut sellainen, että minulle on tullut tunne, että minua tarkkaillaan. Suhde on muodostunut vähitellen ja olen saanut koiran luottamuksen ja uskollisuuden. Sani tekee kaiken täysillä ja siinä on paljon samaa työskentely intoa kuin Sissysäkin. Se mikä minusta on hyvä, ettei Sani ole niin herkkä. Se kestää vaikka olen "kova". Siis miehän tosi kova olenkin, mutta kuitenkin. Sani virettä ei tarvitse ainakaan tässä vaiheessa hienosäädellä niin kuin Sissyn.
Nino the Niilo-mies, Niilo-Petteri, Nipandersson. Voi, ei tästä koirasta oikeasti uskoisi, että 12-vee synttäri ovat kahden viikon päästä. Ei Ninoa voi sivuttaa jos muut pääsevät hommiin (siis kotona), koska toinen on ihan yhtä sata lasissa mukana. Ninon kanssa keskitytäänki tekemään temppuja joita osataan ja harjoitellaan uusia. Tekemisen palo on samanlainen kuin nuoruusvuosina. Ehkäpä tässä voi sanoa, että ikä on vain numeroita ;)
Mitä tänään tehtiin, siis tiistaina. Eilenhän olin tekemässä spanielien möllijälkiä ja siinä samalla tekaisin penneille myös sadan metrin pätkät. Ikää jäljille tuli 15 tuntia. Alkumakauksella Mokkiksen häntä tippui ja niin alkoi sik-sakmainen jäljestys. Kyllä se eteni, mutta ei se minusta mitenkän varman tuntuista ollut. Kaatokin oli aikas jännä, vaikka kotona sitä haisteltiin ja maisteltiin. Kerrottakoon heti tähän, että Sissyn kanssa en koskaan päässyt sisälle sen jäljestysmaailmaan, kun taas Ninon kanssa se oli selvää pässinlihaa. Sani taas eteni myös sik-sak kuviota tehden, mutta häntä normaalilla paikalla hieman heiluen. Kaadonkin otti ilmavainusta ja kiristi vauhtia. Molempien vauhti oli minusta sopivaa, tosin Sanin kanssa liina oli paikka paikoin kireällä, oho! Että mitä tästä voi päätellä, sitä pitää vielä hetki miettiä. Niin ja tämä oli pennejen toinen verijälki, eka oli silloin viime syksynä.
Sitten kävin tekemässä Sissylle janareenin ja jälkien hapattuessa käytiin lenkillä. Mokkeli se painatteli perävalot vaan vilkkuen polun toiselta puolelta toiselle. Sissylle tein pari kertaa pudotettua esinettä rukkasella. Tässä muistin koiralle kertoa että hei tätä etsitään. Heittelin rukkasta ja sillä leikittiin. Autolle tultaessa Sissy ei ollut normaalissa mielentilassa eli ei pomppinnut, hyppinyt eikä haukkunut, kun otin valjaat esille. No ensimmäisellä vajaa 10 metriä nosti jäljen hienosti mutta meni ohi kepin. Otin takaisin ja keppi nousi. Sama toistui seuraavalla, mutta janalle oli enemmän matkaa. Kolmaskin jälki nousi hienosti, eikä keppiä tästä nostettu, kun otin sen pois. Sitten otin järjen käteen ja tein keppijumppaa ja sitten laitoin koiran etsimään jälkeä olisiko jana ollut 15 metrissä. Ei ongelmia ja keppikin nousi hienosti. Summa summarun minähän se ryssin alun ja tästä hyvästä voisin potkaista itseäni. Olisi pitänyt kertoa tarkemmin mitä tehdään eikä olettaa, että koira muistaa mitä viimeksi on tehty. Autolle menomatkan heittelin keppiä ja palkkasin koiraa joka kepistä. Intona oli tekemässä, joten en usko että sain täysin pilattua koiran tämän päivän reenillä.
Koskapa Niilo-mies ei päässyt aamun reissulle mukaan, se oli kehittänyt itse itselleen tekemistä aktivoimalla roskiksen sisällön pitkin pirttiä. Tosin missä siivossa mökki oli ollut, en pässyt näkemään, sillä Anni oli siivonnut jäljet.
Illalla minulla on vielä luvassa "tuomarointia" möllissä muutaman jäljen verran. Jos sen jälkeen vielä tekis pallohipat niin alkais olla päivän hommat pulkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti