Keskiviikkona olikin sitten päivä, jolloin sain tunnarin menemään persiilleen. Kaksi päivää myöhemmin keksin kuka mokasi...No minäpä hyvinkin. Palkkaus, palkkaus...siinä minulla muistamista.
Kaikki neljä ilmaisivat kepin, kun sen piilotti nurmikkoon. Mokkelilla oli vähän pitempi piuha kuin Sanilla, jolla homma oli kerralla selvä.
Keskiviikko iltana käytiin hakuilemassa. Sissyllä viisi ukkoa. Etukulmat haamulla ja ukot siirtyivät takalinjalla. Lähetyslinjan välissä pari piiloa, mutta ne eivät kiinnostaneet, sillä eihän niissä ollut ketään. Kolmos ja nelos ukot samalla tavalla kuin ensimmäisetkin. Ensimmäinen oli vahingossa suorapalkka, kolme seuraavaa näytön kanssa. Viides ukko pimeä hippahöpö. Kyllä oli Sissyllä taas lystiä. Sani ja Mou saivat tutustua piiloihin. Molemmat näkivät, kun ukko meni piiloon. Mokkelilla oli taas äänellinen lähtö ;) Molemmat olivat aivan intopinkeenä. Joutuivat hieman etsimään mistä haju tulee. Ensimmäinen piilo oli kompostikehikko, jonka päällä pressu ja toinen oli kevythäkki. Ei ole mitään syytä etteikö näistä kehkeytyisi hyviä hakukoiria...Seuraava Sissyn hakureeni on umpipiilot etukulmissa. Toisena reeninä mökkikylä. Kolmas reeni vaihtelevat korkeuserot ja tien ylitys. Penneille voisi tehdä myös mökkikylän. Näiden kanssa ei ole tarkoituksena kuin pitää hauskaa silloin tällöin. Katsotaan mihin suuntaan harrastukset tulevaisuudessa heittävät.
Eilen vietettiin pihapäivää maalaamalla osa aitaa. Lisäksi tilkitsin toisen puolen aitaa, ettei mahdollisuutta ole paeta alta. Mokkelin mielestä flatin musta väri on hieman tylsä, joten se otti vähän raitoja häntäänsä. Eilen ei tehty mitään.
Tänään oltiin pitkästä aikaa tossujäljellä. Sissyllä oli janareeni, jossa lähdettiin janalle metsän kautta. Ensimmäisellä janalla teki pienen tarkistuksen taakse päin, mutta seuraavat mentiin sitten minne kuuluikin mennä. Viimeisen jana jälkeen oli vielä pari keppiä, jotka Sissy hienosti nosti. Jäljen nostatukset olivat kaikki alle kymmenestä metristä. Jäljen suhteen seuraava reeni on kalanruoto janareeni ja toinen kovanmaan reeni.
Penneillä molemmilla omat pätkänsä. Mokkelilla ei ollut kuin alussa namuja. Alku olikin kaahausta, mutta sitten se tarkensi ja jarruttaen mentiin purkille asti. Sani painatteli myös vauhdilla, sitä joutui jopa jarruttamaan. Molemmat nostivat nenunsa hyvissa ajoin ennen purkkia, jonne mentiin ilmavainulla. Mou sai hajun aikaisemmin kuin Sani. On ne sitten hyviä. Moulle laitetaan seuraavalle jäljelle nameja aina silloin tällöin niin kuin Sanillekin. Penneille molemmille
pidemmät jäljet 300-400 metriä ja namujen kylvämistä niille aika ajoin.
Lisäksi aloitetaan keppijumppa.
Molemmat lisäksi saavat harjoitella nome
juttuja, koska niistä tykkävät. Mokkelilla on oikeasti taipumuksia ja
syntymälahjoja lajiin, eikä Sanikaan huono ole.
Kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse.... ;)
ja loppukevennyksenä elämän pieniä iloja: Mie sain auton takaisin huollosta, oltuani KAHDEKSAN päivää autottomana. Saadessani aina sukulaisilta auton lainaan, ei minun tarvinnut kuin parkkeerata se autotalliin, niin johan oli auto myyty. Loppuun vielä kiitokset Seijalle minun kuskaamisesta reeneihin.
Koskapa sain taas mahti tokoelämyksen en taidakaan ihan vielä lyödä hanskoja tiskiin. Totuus olikin lähempänä kuin luulinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti