Siis Sanin geenit jäljestyksen suhteen. Tänään kävin testaamassa kuinka mejäily Sanilla sujuu. Jäljen pituus noin 300 metriä ja mallia jakkara. "Hyvä rauhoitettu lähtö, jossa alkumakaus tutkitaan yhdessä ohjaajan kanssa. Tämän jälkeen alkaa sopivavauhtinen maa- ja osin ilmavainuinen jäljen päällä aaltoileva jäljestys. Ensimmäinen makaus nuuhkaistaan, mutta ohjaajan kanssa yhdessä tutkitaan sitä enemmän. Koira innostuu jopa kaivamaan makausta. Koira lähtee itsenäisesti toiselle osuudelle, jossa jäljestys on enemmän jäljen päällä pysyvää. Osuuden puolessa väissä koira haistaa keskellä jälkeä olevan maahikkaan ja palkkaa näin itse itseään. Muistutuksen myötä matka jatkuu. Makaus osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä kaivamaan. Toisen kulman ja makauksen päältä on jäljistä päätellen tepastelleen marjastajat ja näin levittäneet veren ympäriinsä, näin ollen koira pyörii ympyrää, eikä löydä jäljen jatkoa kolmannelle osuudelle. Otetaan uusi vauhti makaukselta ja näin matka jatkuu. Kaadolle tullaan suoraan ilmavainulla. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuolemaan. Tänään pohdintaa aiheuttivat ensimmäinen makaus ja toinen kulma. Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. Avo 3 pist. 25 :)"
Siis ihan itte tuomaroin koirani. Olihan tämä Sanin toinen verijälki tänä vuonna ja koko elämän ajalta kolmas. Nyt paneudutaan kulmatyöskentelyyn. Niitä reenejä ollaan tehty tasan yksi eilen ja sekin tossujäljellä.
Muutoin tänään lenkkeiltiin eikä muilla ollut mitään ohjelmassa.
Eilisen ideana oli, että otan vain Sissyn hakureeneihin. No sitten tuli mieleen, että voisi penneille tehdä kulmajäljen. No sittenhän se lähti lapasesta, kun Ninokin halusi mukaan, joten kaikki vaan autoon.
Nino oli humppastelukoirana eli pyöri hakuradalla. Lisäksi Nino sai tehdä pudotettua esinettä, joka sujui hienosti vanhasta muistista.
Sanilla ja Moulla yhden kulman lyhyt jälki noin 100 metriä. Sani putskutteli sopivalla vauhdilla jäljen, kulmakin sujui namivuorauksen ansiosta. Purkille nenä ilmassa.
Mokkelin jäljen päältä käveli joku lenkkeilijä, mutta tämä ei haitannut. Vasta jäljen ylityksen jälkeen koiran nenään tuli haju ja sitten pasmat vähän sekosivat. Oli meno ollut varsinaista kaahausta siihenkin asti. Sitten sanoin napakasti että nyt riittää. Joo sitten tehtiin töitä, että homma taas käynnistyi, kun herkkis poika otti sanomisen hieman itseensä. Purkille päästiin kaikesta huolimatta. Mokkelia saa tosissaan jarruttaa...
Sissyn reeni oli kunnon mäkimaastossa, jossa itsellä tuntui etten jaksa sunnuntain jälkeen nostella jalkoja sitten yhtään. Etukulmat äänellä ja kolmas haamuna. Kolmannelle ukolle joutui ylittämään myös polun. Rulla suussa teki polkua pitkin jonkin tarkastuksen, mutta hienosti tuli rullan kanssa. Neljäs ukko hippahöpelö, joka kirmaisi vauhdikkaasti rinnettä ylös. Sissyn kanssa on mukavaa, kun huomaa miten koira kehittyy, eteen päin ollaan menty iso harppaus. Sanin ja Mounkin kanssa alkaa vähitellen kirkastua tavoitteet mitä kohden mennään.
Maanantaina hieman totistelua. Sissyn kanssa muistuteltiin mieliin eteen menoa. Hieman piti muistuttaa, että kyynärätkin laitetaan maahan. Muutama läpi juoksu, seuraamisen yhteydessä eteen lähetys ja paikaltaan eteen lähetys. Pennejen kanssa perusasennossa oloa, edessä istumista ja siitä perusasentoon siirtymistä. Koko ajan häiriön alaisena.
Siinäpä alkuviikon tapahtumia...
Sitten olen verestellyt ompelijan taitojani tekemällä valjaat ja pannan sekä kasan bling-bling noutajataluttumia. Siis oikeesti se on kivaa...ehkä suutarin lapsikin saa ne kengät ;) Yritän ottaa kuvia huomenissa. Pää surisee vaan uusista ideoista mitä voisi tehdä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti