...niin nämä meidän pienet. Olen aivan varma, että nämä kaksi ovat aikaisemmassa elämässäänn olleet jonkin luonnonantimilla elävän heimon jäseniä. Ehkeivät kuitenkaan ihan heimopäälliköitä ;) Kuinka tähän tulokseen olen tullut. No maahikkaat maistuvat ja niitä löydetään kaivamalla parhaiten mäntymetsästä. Jamiksella onkin kuin pienet kranaatit olisivat iskeneet tietylle alueelle. Maahikaspieru on kamalan hajuinen ja todella tunnistettavissa. Edelleen odotan, joska niitä ryhveleitä alkaisi löytyä. Tosin taitaisivat mennä parempiin suihin...
Meillä on pihassa jonkin verran mansikoita tai pikemminkin voi sano, että olisi jos joku antaisi niiden kasvaa, mutta ei ne viedään raakoinakin penkistä. Eipähän meillä ainakaan räkätit tänä vuonna juhli, mutta emme mekään...Yhden mansikan olen saanut syödä. Alkuviikon lenkillä ihmettelin, että minkä herkkuapajan ne nyt on löytäneet, mutta metsämansikkamättäällä molemmat vetivät kitusiinsa mansikoita, marja kerrallaan.
Mustikatkin alkavat paikka paikoin olla jo sinisiä, joten niitäkin voi tilanteen tullun vedellä massuunsa. Eilen huomasin, että variksenmarjatkin kelpaavat. No mustikoissa ja variksenmarjoissa on molemmissa paljon vitamiiniä, joten sen kun vain syövät.
Vattujakin meidän marjapuskiin näyttäisi varsin kivasti tulevat, sinne pennet eivät vielä ole keksineet mennä. Tosin marjatkaan eivät vielä ole poiminta kunnossa.
Sanihan se suurempi marjojejn ystävä ainakin tässä vaiheessa on. Eikös se ollut naisten hommaa poimia marjoja...
Mokkeli on selvä mies ja metsästäjä, koska se on varsin kiinnostunut riistasta. Es. leirin huippuhetkiin kuului Mokin ensimmäinen kanijälki, jonka se suoritti vaivatta tuoden kanin käteen asti. Toinen oli ykkömarkkeeraus vaakulla ja sekin käteen, kuten myös lokki vedestä. Ei Sanikaan huono ole, mutta Moks on luonnonlahjakkuus ja ehkä ansaitsee sen heimopäällikkyydenkin jossain vaiheessa. Näillähän siis on selvä perinteinen roolijako ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti