Haastebongauksia toisten blogeista..

Seuraavat jutut on muokattu kahdesta eri haasteesta, valitsin sieltä kivoimmat kysymykset.

Miten valitsit koirasi rodun?

Cockerin valinnassa painoivat silloin koiran koko alle 50 cm ja koira joka olisi sopivan kokoinen kerrostaloon. Flattia harkitsin noin neljä vuotta, sillä koira tulo karsiutui useamman kerran mm. narttu jäi tyhjäksi, ei ollut sopivaa pentua, oma elämän tilanne...

Haluaisitko kasvattaa koiria?

No tämähän on jo nähty ja koettu ja lopuksi todettu että minusta ei ole kasvattajaksi ;)

Millainen on unelmakoirasi?

Riippuen näkökannasta, jokainen omistamani koira on ollut jollain tavalla unelmien koirani. Eppu opetti paljon niin koiran kanssa olemisesta kuin koiran lukutaidosta. Nino on MEJÄ-koira, isolla kirjoitettuna. Sissy on kuin ajatus, aina valmiina. Sani on formula ja Moulla on oma erityinen paikkansa minun sydämessä <3 se on vaan niin ....Jos kaikista koirista ottaisi ne parhaat palat niin oltaisiin lähellä täydellisyyttä, mutta täydellistä koiraahan ei ole olemassa....

Millaista koiraa et voisi kuvitella ottavasi?

Koiraa, jolle minä en merkitsisi mitään.

Mikä on ollut haastavin ongelma koirasi kanssa ja miksi?

Eroahdistus on varmaan ollut suurin murheenkryyni. Toinen koira tuli taloon ajatuksella, etteihän se voi mitään pahojaan tehdä kun ei sillä ole mallia toisesta koirasta. Just joo, tämän ajatuksen olen haudannut ja varsin syvälle....Nino askarteli yksin ollessaan kaikkea pientä ja joskus vähän isompaakin. Sitten tuli makkinoille DAP ja se pelasti!

Jos koirasi olisi ihminen, millainen se olisi?

Sissyhän on keisarinna, tarvitseeko sitä sen enempää selitellä...? Mokkis on äijä-mies joka piereskelee ja röyhtäilee. Sani on tarkkailija, filosofi. Nino energinen ja liikunnallinen eläkeläinen.

Mikä on hienointa koiraharrastuksessa?

Onnistumiset koiran kanssa ovat hienoja hetkijä. Flow-tunne on ihan huikea! Myös ne kaikki ihmiset joita harrastuksen varrella on tavannut ja joistakin on saanut ystäviä.

Miten päädyit harrastamaan niitä lajeja mitä harrastat?

Mejä: Koikkalaisen Petri johdatti aikoinaan tämän lajin saloihin ja sille tiellä sitä sitten jäätiin. PoKSin toiminnan kautta tulivat tutuksi toko, agi, ja flyball, joista toko on edelleen minulla kuvioissa ja Annilla agi. Riistan kanssa on tullut pelailtua taippareiden verran. PK-puoli oli mielessä pitkään mutta aina oli jotain sen kanssa päälekkäin. Sitten pari vuotta sitten Seijan houkuttelemana taisin kurssille mennä ja ne lajit ovat vieneet mukanaan. Vepeen päädyttiin Sissyn kanssa aikoinaan alkeiskurssin kautta. Se on lajina jäänyt vähemmälle. Katsotaan milloin jatketaan. Näyttelyjä harrastaa lähinnä Anni Sanin kanssa. Minä tyydyn vain kuskin hommiin. Se on tullut varsin selväksi, että flatista on moneksi, mutta mitään järkeä ei ole harrastaa montaa lajia kerralla. Järkevää on keskittyä muutamaan asiaan kerrallaan.

Ensimmäinen menestyminen jossakin lajissa - mitä siitä hetkestä muistat?

Ensimmäiset mejäkokeet Ninon kanssa, joissa onnellisen tietämättömänä vain käveli koiran perässä. Tuloshan tuli avo 2 ja avo 3, jonka jälkeen hiljennettiin vauhtia ja sen jälkeen koira teki koeuransa aikana vain yhden hukan ja senkin SM-kokeessa. ( Meiltä löytyy yhden hukan kolmonen ja yliajasta johtuva kakkonen). Sissyn kanssa avo luokan tokokoe, jossa paikalla olo nollaksi. Suorituksen jälkeen menin kysymään, että kuin paljon jäätiin ykkösestä, johon minulle vastattiin ai mistä ykkösestä? Ykkönen tuli 164 pistettä :) Sissyn kanssa huippuhetki mejässä täydet 50 pistettä.

Kuinka pitkälle olet matkustanut koiraharrastuksen vuoksi?

Pitkälle ;)

Miten kuvailisit koiriesi toimintakykyä tai suoritusvarmuutta koetilanteissa?

Kun minä olen varma ja rauhallinen, säilyy niin minun kuin koirienkin toimintakyky. Pieni jännitys on hyvästä. Näyttelykehät ovat ohjaajalle ne kaikista pahimmat. Onneksi ei tartte mennä. Kokeeseenhan mennään vasta sitten, kun koiralla on mahdollisuus ykköstulokseen. Sinne on turha mennä kokeilemaan, joska tänään vaikka onnistuttaisiin.

Miten palkkaat koiriesi onnistumista?

Rapsut, kehut, leikit ja namit. Valioitumisesta ja pm-1 on koirat saaneet juustohampurilaisen ilman mausteita. 

Uros vai narttu?

Alussa olin sitä mieltä, että ehdottomasti uros, ei ole juoksut sotkemassa harrastuksia. Kahden uroksen jälkeen tuli kaksi narttua ja taas uros. Tällä hetkellä olen ehdottomasti nartun kannalla, tai niin ainakin luulen...

Millaisissa tilanteissa olet säikähtänyt koiriesi vuoksi?

Monta vuotta sitten pihalta kuului haukkua ja edellisenä päivänä oli naapurin kanssa ollut puhetta miten paljon on näkynyt kyitä. Tietty eka ajatus oli, että kyyhän siellä pihalla on, kun haukku ei kuulostanut normaalilta. Sehän se siellä kerällä oli, keskellä pihaa. Onneksi sain koirat sisälle, eikä kukaan ollut saanut puremia. Toinen kerta oli, kun viskasin tennispallon maa-ampiaispesään. Onneksi oli ilmat jo viilenneet, joten kovin nopsa liikkeisiä ne ei olleet. Inhottavia, kun kaivautuivat Sissyn ja Ninon turkkiin. Molemmille syötin kyytabletteja ensiavuksi. Mutta tästäkin selvittiin säikähdyksellä ja Ninon turvonneella kaulalla.
 

Pari koiriesi erikoista tapaa?

Nino käy saunassa, tykkää erityisesti makoilla ylälauteella. Nino tykkää myös nukkua peiton alla. On tykännyt aina. Mollis röyhtäilee, kuten äitinsäkin. Mou osaa avata ovia. Moksiksesta tuli haukkuva koira sen vuoksi, että haukkuu aina mummolan ovella. Tämä vain jalostettiin hakuun sopivaksi. Moks osaa hivuttautumisen taidon, se on jalostanut sen suorastaan taiteeksi. Lähellä, lähempänä, iholla ;) Mou ei hyppää vaan se kiipeää niin sohvalle kuin sängyllekin. Autoon se nostetaan. Sani ja Sissyhän ovat ihan taviksia….

Oletko ns. yhden rodun tai rotutyypin ihminen vai onko sinulla/ haaveiletko erilaisista ja eri rotuisista koirista?

Noutaja ja spanieelo siinäpä ne rotutyypit ovat. En usko, että tulen kasi ryhmästä vaihtamaan muuhun. Noutajana flatti tai joskus mietin kikkuraakin, mutta vain hetken verran. Spanieleista cockeri on kompaktin kokoinen, mutta voisin harkita enkkusprinkkua, fieldiä tai clumppia. Ehkä jopa turboversioitakin cockerista tai sprinkusta.

Tässäpä jollekin miettimistä, jos haluaa kysymyksiä oman koiran kohdalta pohtia.

Monta yhden hinnalla ;)

Rupesin tässä ihan ajatuksella miettimään mitä saa, kun ottaa flatin tai minun tapauksessa kaksi tai kolme, miten sen nyt sitten laskee :DD

Paimenkoiran...Nämä kaksi mustaa paimentavat toisiaan ja välillä myös äippäänsä. Kyyryssää oleva asento, josta lähdetään ja lujaa. Jos toinen on niin "hölmö" että lähtee karkuun niin ei kun takakinttuun kiinni. Ympäri ämpäri juokseminen ja toisen jahtaaminen on päivittäinen huvi ja jos toinen ei lähde juoksemaan niin mikä jottei voi ihan yksikseenkin painatella menemään ympäri pihaa. Paimennus tapahtuu vain omalla aidatulla pihalla.

Jäniskoira..Pupu parka, joka vahingossa eksyy meidän pihalle saa kyllä kyytiä, kolmen mustan tullessa vauhdilla perässä.

Seisoja...tämä kuuluu ainakin Sanin valikoimiin, tököttää toinen etujalka pystyssä "saalista" tuijottaen eli Mouta.

Karhukoira...Molempien Sanin ja Moun toimintakyky ei lakkaa vaikka  karhu onkin tepastellut siinä missä pitäisi reenata ja Mollis on osoittanut olevansa erinomainen karhun jäljen ajaja.

Lintukoira...Voi miten kaikkiin kolmeen tulee vauhtia lisää, kun päästään linnun hajuille. Vrsinkin nyt kun lunta on maassa ja teerien tepastelut näkyvät selvästi niin johan Pikku Mustia viedään ja niin myös niiden äippääkin.

Viekkukoira...Koiran joka tahtoo osallistua kaikkeen kivaan tekemiseen yhdessä. Oli kyse sitten reenaamisesta, nukkumisesta, tahi vessassa käynnistä. Aina löytyy joku mukaan, yleensä kyllä kaikki. Vuosien varrella olen oppinut tietämään  mm. miltä nakkisämpylän nakista tuntuu vrt. nukkuminen ja käymään vessassa jättäen oven auki. Vieraiden ollessa meillä tämä sääntö ei päde ;) Reenien suhteen kaikki haluavat reenata iästä, kelistä, lajista tai muusta jutusta johtuen. Tärkeintä on että yhdessä tehdään.

Nenäkoira...Hajut nuo koiran elämän suolat. Nenä vie, olipa kyse sitten tossujäljestä, verijäljestä, linnun jäljestä, jäniksen jäljestä, karhun jäljestä ja....

Sienikoira...Pikku Mustathan ovat erikoistuneet  noihin tryffelin arvottomiin sukulaisiin eli maahikkaisiin. Eli ei tähän mitään oikeaa sienikoiraa tarvita :) Ihan itse oppineita ovat molemmat ja ensimmäiset oppilaatkin ovat jo itsenäisesti maahikkaita etsineet. Terveisiä vaan Dinolle ja Polalle. Toivon vaan että ne on maahikkaita kaikki mitä naamaansa pistelevät, etteivät ihan oikeilla ryhveleillä herkuttele...

Perhekoira...Mitä parhain kotikoira. Tykkää muista koirista ja tykkää ihmisistä. Tykkää kun tietää oman paikkansa laumassa. Tykkää kun siitä tykätään.

Vahtikoira... Pihalle ei tietämättä tulla, parempi onkin pysyä aidan ja portin toisella puolella. Sisälle voi päästä niin ettei kukaan reakoi, mutta ensimmäisen sanan jälkeen härdelli on valmis, positiivisessä mielessä. (Tosin kaikki eivät varmaan tästä samoin ajattele.)

"Opaskoira"...Varsinkin Mou tykkää ottaa ranteesta kiinni ja kuljetella "uhriaan" paikasta toiseen. Tätä tapahtuu lähinnä vain silloin, kun tulen kotiin.

Tässä nyt ainakin jotain koiranvirkoja, jotka meidän koirilta löytyy...

Ettäkö momipuolinen koira? Tosin meneehän nuo jotkin koiranvirat hieman päällekkäin, mutta haittaak se? Sitä saa mitä tilaa ja kylkiäisenä vaikka mitä kaupanpäällisiä....

Hakua ja jälkeä

No Sissyn kanssa päätettiin syysloma hakuilun merkeissä. Ensiksi kouluttajalle piti näyttää ns. normireeni. Ekalle haamu-ukolle Sissy meni hyvin ja ilmaisukin sujui passelisti. Toinen oli pimeä ja sittenhän ilo irtosi. Juostiin sinne ja tänne, alueella ja alueen ulkopuolella. No päästiin me ukollekin asti, kun tarpeeksi läheltä lähetettiin. Viimeinen oli hippahöpö, johon on kiva lopettaa, mutta ei siinä koira mitään opi. Koira laitetaan pimeelle ja ukko ponkaisee kuin aropupu liikkeelle ennen koiraa. Tää on Sissystä aivan huippu siistii, varsinkin kun ukko onkin Seija ;)

Toisella kierroksella etu-ukot haamulla niin, että näytettiin käännettiin koira pois ja lähetittiin se matkaan. Hyvin pelitti. Kolmas pimeä ja sinnehän se viipotti intopinkeenä rullan hakuun. Neljäs ukko taas haamuna ja sekin meni kuin Strömsöössä. Kylläpä oli pätevä eläin ;)

Seuraavana päivänä ylämäkimaasto. Etu-ukot haamuina. Nyt näytettiin molemmat ja vasta sen jälkeen koira matkaan. Menipäs hyvin. Kolmas ja neljäs ukko samalla tavalla ja hienosti meni. Hippahöpö olikin sitten hieman eri paikassa kuin luulin, joten se meni hieman etsimiseksi, mutta ei se mitään.

Koiralla oli ainakin hauskaa. No, joo oli ohjaajallakin ainakin ajoittain ;)

Käytiinhän me muutois tokoilemassa syyslomaviikolla. Tunsi reenanneensa, kun pyöritti koko sirkuksen läpi. Ihailtavaa on pennejen keskittyminen. Ei niitä kiinnosta toiset koirat, eivätkä katsojat. Niistä on vain niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kivaa tehdä mamman kanssa töitä.

Anni ja Sani läpäisivät agin hallittavuustestin, joten parivaljakko pääsee kruisailee hallille vikon päästä :) Kyllä äippä taas jännitti ihan kamalasti. Kyllä tuo katsojan rooli on ihan kauhein. Näyttelyssä osaan olla jo suht coolisti, mutta tää tilanne oli paha. En ollutkaan hallissa, kun ajattelin, että jos Sani sattuisi vaikka lähtemään minun luokse, mutta eihän se tule. Se napitti niin Annia ja teki mitä Anni käski. On ne vaan niin ihunoita <3

Niin ja me siis minä ja lillulalluriinit päästiin nuorten koirien tokoryhmään, joten sekin reenaaminen pitää "aloittaa" vähän toisella meiningillä kuin tähän asti.

Tämän päivän paras uutinen on kuitenkin pennejen verijäljet. Eli Moun tämän kesän toinen ja Sanin tämän kesän kolmas. Ikää jäljillä 19 tuntia, pituutta vajaa 600 metriä, mallia jakkara. Jäljen tekijöille valtavan suuri kiitos kuin myös tämän päivän oppaalle.

Mou nuuhki makauksen tarkkaan ja näin alkoi hieman jännittävä jäljestys. Puun juurakko oli hieman pelottava, mutta hajuvana veti sen verran puoleensa, joten matka jatkui perskarvat pörhöllä. Muutama kannustuksen sanakin tarvittiin aluksi. Sitten kuitenkin koira rentoutui ja itsevarmuus kasvoi. Enää ei tarvinnut jännittää, vaan pystyi kekittymään töihin täysillä. Ensimmäinen makaus merkataan oppikirjamaisesti pysähtyen. Siitä matka jatkuu veriuralla seuraavalle osuudelle. Toinen makaus nuuhkitaan ympäriinsä, muttei pysähdytä. Kulma jälleen tarkasti. Kaadolle tullaan suoraan, jota jäädään nuuhkimaan ja nuolemaan. Jäljen päällä kulkevaa jäljetystä, josta ei paria metriä kauammaksi poiketa kuin muutama kerta. Moulla nenä lähes koko matkan maassa

Sitten olikin siskolikan vuoro. Alkumakaukselle tultiin syöksyllä ja se nuuhkittiin tarkkaan ennen jäljelle lähtöä. Pientä tarkistusta jäljen sivuille koko matkan, ei kuitenkann liinan mittaa enempää. Makaukset pysähtyen ja niitä akivaen ja maistellen. Mäntymetsästä kuusimetsään meno hieman mietitytti, sillä puustossa oli selvä raja, mutta pienellä tarkistuksella siitäkin selvittiin. Kulmat tarkasti. Kaadosta sai hajun jo hyvän matkaa ennen loppua. Kaadolle jää ja nuolee ja maistelee sorkkaa. Sani käyttää enemmän maa- ja ilmavainua hyväkseen.

Summa summarun.kyllä näillä suorituksilla olisi ykkönen irronnut kokeessa molemmille. Ensi kesää siis odotetaan innolla....

Kiitävi aika, vierivät viikot....

Jep-jep aika menee vauhdilla ja hyvä jos perässä ehtii pysyä. työ on imaissut ihan kympillä ja kaikenmoista hommaa on ollut. Niin että täällä eletään kuin pellossa... tai suossa ;) Mitään ihmeellistä ei meille kuulu ja mitään ihmeitä ei olla tehty. Ihan vain jotain pienen pientä lenkillä. Pieksämäellä pyörähdettiin kuukausi sitten Sani tais olla PN-3 ja Nino sai eh. Kaikki koirat olivat mukana ja parhaimman shown veti The Muuli. Sitä kirjaimellisesti vitutti, vaikkei tarvinut kehässä edes käydä. Se esitti kyllä tosi bitsin rooli Oscarin arvoisesti elokuvassa Kärttyinen narttu. Muutoin reissu meni ihan jees tai seuraavalla viikolla koski päähän mut sehän on ihan normaalia.

Lähinnä jotain oikeeta kerrottavaa on viime viikonlopun jälkikurssista, joka valitettavaasti vetäjän henkilökohtaisen syyn takia jäi vain yhden päivän kurssiksi. Mutta sitäkin paremmaksi. Aamupäivän jäljet tehtiin pellolle, jossa edellisenä yönä oli peuhannut karhu jos parikin. Pelto oli perjantaina puitu. Tämän reenin olikin tarkoitus olla "shokkihoitoa" ja sitä se olikin. En tiedä voiko jäljestämisestä puhua kummankaan pennun kohdalla, mutta kyllä me edettiin. Mutta oli se aikamoista tarkistelua ja pälyilyä ja kouhotusta. Parasta oli ettei kummallekaan mennyt pupu pöksyyn vaan toimintakyky pelasi koko ajan. Jopa Moks söi nameja jäljeltä. Lopussa Moks osoitti olevansa suuri karhun jäljestäjä ja niinhän se jäljesti karhun jälkeä...Molemmat kyllä löytivät loppupalkalle kaikesta huolimatta.

Iltapäivällä olikin sitten molempien jäljet noin 300 metriä vanhassa sammalpohjaisessa kuusimetsässä, jossa oli pieniä korkeuseroja. Rauhan kautta jäljelle ja Moks tuo mamman tissiposki istui aivan oma-aloitteisti sivulle ja odotti lupaa lähtöön. Molemmat tekivät aivan elämänsä jäljen, jonka flown ansiost leijailin vielä sunnuntainakin. Molemmat vetivät kulmat tarkasti. Kulmissa oli Kulman jälkeen muutama namu palkaksi.

Kurssin vetäjä oli eri vaikuttunut pennejen taitoihin. Moulla on suurempi moottori tehdä töitä ja se painaa läpi harmaan kiven, mutta ohjaaja on sen verran fiksu, että saa vauhdin jarrattua sopivaksi. Sani on taas harkitsevaisempi. Se pikkaisen tarkistaa, nuuhkaisee sivusta, mutta pitää tämänkin vauhtia hieman jarrata. Kuin oppikirjasta. Kehoitettiin ottamaan kepit mukaan...

Pääsi mamma-koirakin keppiä nostelemaan. Vauhtia on myös tälläkin, jota pitää jarruttaa. Kahdeksasta kepistä yksi jäi maahan. Jälki oli aika tuore ja vinkiksi saatiinkiin, että keppijäljen on hyvä antaa vanheta 1-2 tuntia.

Koskapa olin orientoitunut menemään metsään myös sunnuntaina niin kaikki tekivät kovan maan jäljen. Sissyn kohdalla meni ekana "metsään" Sillä oli kiire jäljelle ja liina nykäisi sitä, eikä se meinannut lähteä siitä mihinkään. Meni kuitenkin. Paikkausjälki siinä tuli joku fifin käyttäjä, jolle Sissyn piti vuh! sanoa. Pääasia että pääsin palkkaamaan. Mokkeli ei ymmärtänyt lainkaan, että tiellä jäljestetään, oli vain menossa metsään koko ajan. No paikkojälki taas. Jälki kulku pehmeällä hiekalla osin havunneulojen ja muutaman sammalmättään yli. Tämä menikin paljon paremmin ja koira sai palkan. Sitten vuorossa Sani. Sani piippasi alussa koska olisi halunnut mennä metsään, mutta kun totesi ettei sinne päässyt ajoi kovan maan jäljen. Olipas opettavainen keikka. Mokkelin kanssa meinas hermo mennä...Mutta on mulla tuvan täydeltä JÄLKIkoiria :)

...loman loppu...

Niin loma se vetelee viimeisiään ja töihin pitäisi tässä vähitellen orientoitua. Ei sitten tunnu yhtään siltä, ei sitten pätkääkään, että viimeiset hetket tässä on menossa. Kyllä se hymy hyytyy huomisaamuna, kun kello tai siis koirat ovat kimpussa puoli kuus. Karmivampaa on, että silloin lähdetään siis oikeelle lenkille eikä vain takametsäkierrokselle. Ninoa tämä järkyttää varmaan kaikkein eniten....

Vähän on tokoiltu ja tottisteltu lähinnä Sissyn kanssa. 

Hakua Sissyn ja Sanin kanssa keskiviikkona. Kolme ukkoa molemmilla. Sanilla haamuina. Selvitti jopa tien ylityksenkin, kun vähän aikaa tuumi mitä tehdään.  Sissyllä kesti paljon pidempään ja otti sitten maalimiehen menoreitin ja jäljesti paikalle. Umpimetsään laittaessa ei ongelmia. Sissyn ukot olivat pimeinä. Hakualueelle oli tallattu ainostaan jälki-hajuvana. Tällä ei ollut kummallekaan mitään merkitystä vaan ylittivät sen hienosti. Sani lähtee kuin tykin suusta se on todella nopee ja erittäin motivoitunut. 

Viikonloppu meni jäljellä. Tosin eilen alkulämmittelynä oli damijuttuja, joissa Sissyllä ei ollut ongelmia. Heittelin kakkosia, koiran vierestä ja menin jonkin kerran heittämään vähän kauemmaksi. Pari kertaa tein niin että jätin koiran, kävin heittää damit ja jatkoin matkaa. Vasta sitten aaitoin koiran hakemaan. Ekalla kerralla meni hienosti ja toisella kerralla jotui tekemään vähän töitä, että dami löytyi. Oli vahvasti sitä mieltä, että jo haetulla alueella on toinenkin....

Pennet joutuivat vuorotellen katsomaan, kun mamma-koira teki töitä. Molemmat ovat hyviä markkeeraajia. Ainut miinus on damin pudottaminen parin metrin päähän. Tosin Sanilla on tästä jo pieni aavistus, että se pitää nostaa uudelleen, jos tippuu ja tuoda mammalle. Siinäpä talven ajaksi työsarkaa palautus ja luovutus kuntoon ennen ensi kesää.

Nino sai tehdä muutamia ykkösiä. Hienosti pieni cockeri lähtee noutoon. Mennen tullen vauhti pysyy samana eli laukalla. Palautus suoraviivainen ja luovutus käteen. Voi että tykkään Niilo-miehen työmoraalista niiiiin kovasti.

Eilen pennuille U-muotoinen jälki, jossa Sanilla nameja alussa ja silloin tällöin matkalla. Moulla lähinnä alussa. Siitä se vielä syö mutta muutoin ei. Molemmat löysivät hienosti purkille. Seijan teki kaikille jäljet.

Tänään molemmilla vuorossa kulmat molempiin suuntiin. Siis ei samassa jäljessä vaan erikseen. Nyt eilisestä viisastuneena lähdettiin jäljelle rauhan kautta. Nameja oli vain alussa ja kulmassa. Sani putskutteli kulman namien voimalla ja Mou oikealle käännös hienosti ja vasemmalle lenkittäen kulman takaa. Namien merkitys sangen vähäinen Moun jäljellä. Seijan tekemät jäljet pennuilla, minun tekemä Sissyllä. Sanille seuraavan kerran hieman vähemmän nameja ja Moulle alkuun. Tosin riippuen jäljen pituudesta niin välillekin.

Sissyllä eilen keppireeni eli jälki, jossa oli kahdeksan keppiä. Hyvin nousi kaikki kepit. Tänään kaksi kulmaa, metsäautotien ylitys ja neljäkeppiä. Tien ylitys meni ongelmitta vaikka siitä oli kolme autoa ajanut yli. Kulmat ja kepit ok.

Pentujen kanssa tulevan syksyn ja talven ohjelmassa on palautus ja luovutus kuntoon niin damilla kuin riistallakin. Mejä- ja tokoreeniä. Sissyn kohdalla jälkeä ja haukua niin pitkään kuin säät sallivat. Tokoa ja tottista sekä damijuttuja. Luulisin noista selviäväni...ehkä ;)

Nyt lähden pakkaamaan reppuni huomista varten tai ensiksi tyhjennän sen viime vuoden tavaroista....

Kohti elokuuta...

Mitäpä tässä parissa viikossa on kerinnyt tapahtumaan...

Käytiin pyörähtämässä Mikkelin KV näyttelyssä. Sani hienosti Annin handlaamana PN 3 ja sertti. Sissy sai erin muttei muuta. Kasvattajaluokkakin meillä oli josta saatiin KP ja päästiin isoon kehään juoksemaan. Tosin muuli teki muulit alkumetreillä, mutta juoksi kuitenkin. Opri-mummo liiteli PN 4 ja rop-vetskuksi ja Nyyti-täti PN 2 ja vara-cacippi. Möksy-eno liiteli PU-2 ja sai myös vara-cacipin. Molempien vara-sasipipit tulevat ihan oikeiksi cacibiksi. Mokkeli oli vaan turistina. Kuuma ja helteinen päivä.

Nyt meillä on sertti bling-bling hihna, kun ennestään meillä on valio-jälkivaljaat. Ei sillä että olisin jotenkin taikauskoinen ;)

Viikonloppu kuluikin Anun luona ja tuli pari kertaa reenattuakin. No pennet noutaa vedestä, mutta ravistavat ennen palutusta, jollei ole ihan rantaviivassa odottamassa. Markkeerausta dameilla, jossa vuoronperään heiteltiin toistemme koirille dameja. Hyvää malttiharjoitusta odottavalle koiralla. No noutaahan ne, tosin luovutus on parin metrin päähän. Koskapa meni niin hyvin emme viskelleet sitten enää vaakkuja. Sissy teki tennispallolähihakua ja kahden damin linjan. Välillä meinais laajentaa tennispalloruurua, mutta palasi takaisin kun ei olllut hajuja. Tosin piti sanallisesti muistuttaa, ettei lähde huitelemaan.

Jostain syystä en muista tehtiinkö mitään kotiin palattuamme...Sunnuntaina olin tuomarina oman yhdistyksen kokeessa. Ei liene tälle kesälle yllätys että kastuttiin...Nyt pari päivää vietetty jysärin merkeissä.

Eilen käyty virallisissa kuvissa. Molempien pennejen polvet 0/0. Kyynäristä ja lonkista odotetaan Kennelliiton virallista kantaa. Lisäksi Mokkeli leikattiin eilen. Hampaiden vuoksi Moksiksesta ei ole jalostus eikä näyttelykoiraksi. Eikä elo narttujen kanssa juoksujen aikaan ole pikku-miehelle kivaa. Nino jatkaa entiseen malliin olemalla vanhempieni luona juoksujen ajan. Tälläiseen ratkaisuun päädyin yhdessä eläinlääkärin kanssa, vaikka Epun jälkeen päätin etten ketään tule leikkaamaan. Mutta elämässä ei aina mene niin kuin haluaisi. Päätöksenä on myös, että tulevaisuudess meillä on vain narttuja...Onhan tässä tulossa aikamoinen kymmenen päivää pönttö päässä hihnalenkkeillen....

Tänä aamuna tapahtui takametsässä kummia. Sissy jäi jälkeen ja huomasin sen katselevan rusakkoa, joka vastaavasti tuijotti Sissyä. Ihmettelin etteipä koira lähde ajamaan pupua. Mutta mitä tekikään pupu tuli kahden metrin päähän koirasta. Sissy vain jatkoi tuijotusta kuin myös pupu. Aika tuntui pitkältä, mutta eihän siihen todellisuudessa voinut mennä kuin sekuntteja. Pupu luovutti tuijotuskisan ja lähti loikkimaan pois. Sissy vastaavasti poistui toiseen suuntaan kohti kotia, tuijotuskisan voittajana. Tilanne oli aivan uskomaton ja "käsin kosketeltava".

Jos jotain jäi kertomatta johtuu, että nuppia vihloo jonkin verran...

Geenit kohdallaan...

Siis Sanin geenit jäljestyksen suhteen. Tänään kävin testaamassa kuinka mejäily Sanilla sujuu. Jäljen pituus noin 300 metriä ja mallia jakkara. "Hyvä rauhoitettu lähtö, jossa alkumakaus tutkitaan yhdessä ohjaajan kanssa. Tämän jälkeen alkaa sopivavauhtinen maa- ja osin ilmavainuinen jäljen päällä aaltoileva jäljestys. Ensimmäinen makaus nuuhkaistaan, mutta ohjaajan kanssa yhdessä tutkitaan sitä enemmän. Koira innostuu jopa kaivamaan makausta. Koira lähtee itsenäisesti toiselle osuudelle, jossa jäljestys on enemmän jäljen päällä pysyvää. Osuuden puolessa väissä koira haistaa keskellä jälkeä olevan maahikkaan ja palkkaa näin itse itseään. Muistutuksen myötä matka jatkuu. Makaus osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä kaivamaan. Toisen kulman ja makauksen päältä on jäljistä päätellen tepastelleen marjastajat ja näin levittäneet veren ympäriinsä, näin ollen koira pyörii ympyrää, eikä löydä jäljen jatkoa kolmannelle osuudelle. Otetaan uusi vauhti makaukselta ja näin matka jatkuu. Kaadolle tullaan suoraan ilmavainulla. Kaato osoitetaan pysähtyen ja jääden sitä nuolemaan. Tänään pohdintaa aiheuttivat ensimmäinen makaus ja toinen kulma. Lisää harjoitusta niin hyvä tulee. Avo 3 pist. 25 :)"

Siis ihan itte tuomaroin koirani. Olihan tämä Sanin toinen verijälki tänä vuonna ja koko elämän ajalta kolmas. Nyt paneudutaan kulmatyöskentelyyn. Niitä reenejä ollaan tehty tasan yksi eilen ja sekin tossujäljellä.

Muutoin tänään lenkkeiltiin eikä muilla ollut mitään ohjelmassa.

Eilisen ideana oli, että otan vain Sissyn hakureeneihin. No sitten tuli mieleen, että voisi penneille tehdä kulmajäljen. No sittenhän se lähti lapasesta, kun Ninokin halusi mukaan, joten kaikki vaan autoon.

Nino oli humppastelukoirana eli pyöri hakuradalla. Lisäksi Nino sai tehdä pudotettua esinettä, joka sujui hienosti vanhasta muistista.

Sanilla ja Moulla yhden kulman lyhyt jälki noin 100 metriä. Sani putskutteli sopivalla vauhdilla jäljen, kulmakin sujui namivuorauksen ansiosta. Purkille nenä ilmassa.

Mokkelin jäljen päältä käveli joku lenkkeilijä, mutta tämä ei haitannut. Vasta jäljen ylityksen jälkeen koiran nenään tuli haju ja sitten pasmat vähän sekosivat. Oli meno ollut varsinaista kaahausta siihenkin asti. Sitten sanoin napakasti että nyt riittää. Joo sitten tehtiin töitä, että homma taas käynnistyi, kun herkkis poika otti sanomisen hieman itseensä. Purkille päästiin kaikesta huolimatta. Mokkelia saa tosissaan jarruttaa...

Sissyn reeni oli kunnon mäkimaastossa, jossa itsellä tuntui etten jaksa sunnuntain jälkeen nostella jalkoja sitten yhtään. Etukulmat äänellä ja kolmas haamuna. Kolmannelle ukolle joutui ylittämään myös polun. Rulla suussa teki polkua pitkin jonkin tarkastuksen, mutta hienosti tuli rullan kanssa. Neljäs ukko hippahöpelö, joka kirmaisi vauhdikkaasti rinnettä ylös. Sissyn kanssa on mukavaa, kun huomaa miten koira kehittyy, eteen päin ollaan menty iso harppaus. Sanin ja Mounkin kanssa alkaa vähitellen kirkastua tavoitteet mitä kohden mennään.

Maanantaina hieman totistelua. Sissyn kanssa muistuteltiin mieliin eteen menoa. Hieman piti muistuttaa, että kyynärätkin laitetaan maahan. Muutama läpi juoksu, seuraamisen yhteydessä eteen lähetys ja paikaltaan eteen lähetys. Pennejen kanssa perusasennossa oloa, edessä istumista ja siitä perusasentoon siirtymistä. Koko ajan häiriön alaisena. 

Siinäpä alkuviikon tapahtumia...

Sitten olen verestellyt ompelijan taitojani tekemällä valjaat ja pannan sekä kasan bling-bling noutajataluttumia. Siis oikeesti se on kivaa...ehkä suutarin lapsikin saa ne kengät ;) Yritän ottaa kuvia huomenissa. Pää surisee vaan uusista ideoista mitä voisi tehdä....

Jäljillä...

Tossujälkeä oli ohjelmassa torstaina ja tänään lauantain. Torstain Sissyn jälki sisälsi jana harjoittelua, lähetyspaikkana tie. Janalle matkaa n. 5-10 metriä. Ensimmäisellä janalla Sissy tarkasti ns. takajäljen, mutta kääntyi sitten itsenäisesti oikeaan suuntaan. Neljännen janan jatkona oli kaksi keppiä. Hienosti meni. Tänään ei mennyt ihan niin hienosti. Minun moka! Olisi pitänyt muistuttaa vaikka keppijumpalla, että hei näitä etsitään. Ensimmäisestä kepistä kaahasi vauhdilla, enkä voinut edes palauttaa, kun merkki oli tippunut. Toisenkin kepin ylli meinasi mennä, mutta siinä peruutettiin.  Kulmien tarkasta takana ja siitä oikeaan suuntaan. Tien ylitys hienosti. Suorastaan kiire tien toiselle puolelle. Viimeisestä kepistä sivusta ohi, palautus ja niin päästiin herkkujen syöntiin.

Sani veti niin torstaina kuin tänäänkin tasaisen varman suorituksen. Vauhti on sopivaa, toisinaan saa jopa hieman jarruttaa. Pysyy kokoajan jäljellä tai sen välittömässä tuntumassa (1 m).

Mokkeli teki torstaina parhaan metsäjäljen tähän mennessä. Mokkeli tarkistaa enemmän kuin Sani jäljen sivuja. Jarruttaa saa oikein kunnolla. Vähän samanlainen kouhooja kuin äitinsäkin. Tänään jäljen lopussa ajauduttiin sen verran sivuun ettei saatu kunnon jäljestämistä purkille. Tuuli painoi todella vahvasti jälkeä. Jäljelle tehtiin "paikkaus". Tuore jälki, matkaa 50 metriä ja tämä painettiin täyttä höyryä eteen päin. Mokkelille tänään ainakin itse jäljestäminen oli tärkeämpää kuin purkille pääseminen. Toki paikkaussarjan jälkeen päästiin nameja syömään. Kaikki pennejen jäljet olivat kaaren muotoisia.

On se hyvä kun aina ei mene niin kuin Strömsööss, joutuu välillä tekemään ihan kunnon analyysiä siitä mikä meni hyvin hyvin ja missä mentiin metsään. Tälläiset reenit ne parhaita ovat, opettavat kuinka voi parantaa omaa suoritustaan ja näin ollen suoda koiralle sen parhaan onnistumisen.

Torstaina yllätin itseni ja ompelin Mokkelille omat jälkivaljaat, niin ettei tartte cockeripojan valjaita käyttää. Tänään testasin valjaat niin Sanilla kuin MOkolla ja hyvin passasivat. Moks sai eilen uuden kankaisen puolikuristavan pannankin. Muillekin on pannat työn alla. Ompelu on mukavaa puuhaa, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan...

Kastuttiin lenkillä pitkästä aikaa ;) Ei mua toi sade oikeestaan haittaa, enempi haittas ne suppupaarmat päivällä.

Huomenna reippaillaan pitkän kaavan mukaan Kuhmossa. Toivottavasti sää suosisi...

Leiripläjäyksen viimeinen osa

Mitä sitten tuli leirillä tehtyä...Se, että ilmat olivat viileät oli vain plussaa, sillä itikat eivät kiusanneet ollenkaan, eikä juuri muutkaan öttiäiset. Minusta leirillä oli mukavan leppoisa ilmapiiri. Ihmiset aidosti kannustivat toisiaan ja olivat kiinnostuneita miten muillakin menee kuin itsellä. Osattiin iloita niin omasta kuin toisenkin onnistuneesta suorituksesta. Kouluttajat olivat kaikki, joiden kanssa olimme tekemisissä osaavia ja hyvin rakentavaa palautetta antavia.

Sissyn kanssa minähän menin suurin toivein nome juttuja tekemään, sillä olihan se kotonakin ja omissa reeneissä hienosti varista ottanut. No palautus tuli hyvin nopeaan maan pinnalle. Siitä oli todella ällöä, että vaakkua olisi pitänyt kantaa. Joo voi sitä hieman haistella mutta kantaa, ottaa suuhun, yök! No se siitä sitten, riista jutut Sissyn kanssa saa jäädä. Se mitä tehdään tehdään dameilla. Damiruudusta damit nousivatkin kivasti ja koiran tempo pysyi samanlaisena koko ajan. Tämä meni Sissyn kanssa hyvin. Minulle tuli mietittäväksi millä käskyllä ja millaisella käsi merkillä laitan koiran hakuun, markkeeraukseen ja linjaan...

Vepessä käytiin myöskin pyörähtämässä. Siinä tehtiin vientiä. Se onnistui damilla ja poijulla. Tosin veneestä sitä kutsuttiin. Poijusta koira itse vaihtoi otteen köydestä itse poijuun, mutta tämä ei kuulumma haittaa. Esineen viennissä, esine kyllä tipahtaa ennen kuin avustaja siitä saa otteen. Tähän tuli vinkiksi koiran uittaminen veneen kanssa ja esine otetaan vasta siinä vaiheessa, kun se joutuu sitä tyrkyttämään.Toisena otettin hukkuva. Hyvin lähti, mutta jäi sitten pyörimään hukkuvan kanssa. Avut rannalta sitten auttoivat oikean suunnan löytämiseeen. Tästä tulikin mieleen, että jos koettaisin niin että Sissy on yksin veneessä, kuinka homma pelittäisi sitten... Kolmantena liikkeenä oman veneen hinaus, joka sujui kuin oppikirjasta.

Tokossakin käytiin tekemässä ruutua. Laukalla menee, mutta ravilla tulee. Tähän tuli vinkiksi kaksi palloa. Liikkeen valmistelut ovat tärkeitä ja koiraa kannattaa kehua, kun se paikallistaa ruudun. Tennari ruudussa otettiin toistoja.

Käväisi Sissy vielä Annin kanssa agissakin. Olin katsomassa. Annin silmän välttäessä, Sissy oli sitä mieltä että nyt lähdetään. Muuten teki kivasti töitä, mutta selkää sille ei voi kääntää ;)

Tehotipat saivat tehokuurin taipparijuttuja ja pääsivät tutustumaan vepeen sekä Sani tokoon Annin kanssa

Vepessä Anni oli rannalla ja minä veneessä koiran kanssa. Pienen arpomisen jälkeen Sani loiskautti veteen ja ui rantaan. Moksiksen kanssa testattiin ekana hyppääkö koira ollenkaan ja hyppäsihn se. Hyppäsi myös veneestä ja ui rantaan.

Anni kävi myös Sanin kanssa tokossa, jossa he tekivät paikalla oloa istuen ja luoksetuloja. Hienosti näytti yhteistyö sujuvan. Anni on myös kotona reenannut Sania ja Mouta sekä pitänyt naapuruston kavereilleen näyttelykoulutusta. Näin se taitaa tytärestä polvi parantua ;)

Taipparijuttujen kohdalla olin alkuviikon perusteella sitä mieltä, että katsotaan nyt mitä Mou tekee ja Sanin kohdalla odotin, että kyllä se toimii. No roolithan menivät ihan uusiksi, sillä Moks osoitti ihan uskomattomia kykyjä. Ottaen huomioon, ettei reenattu olla juuri ollenkaan...Sani osoitti olevansa äitinsä tyttö. Samanlaisia "oireita" kuin Sissylläkin silloin aikoinaan. Sani käy kovemmilla kierroksilla kuin Mou eikä sitä tarvitse hetsata. Mokkelia taasen voi eikä sen kierrokset siitä liikaa kasva. Mou tekee tasaisen varmaa työtä.

Mou: Hakuruudussa oli dameja. Tämä sujui varsin mallikkaasti ja damit nousivat sieltä hienosti, jossakin vaiheessa Tarja antoi hieman apuja. Minun äänenkäyttöni aiheutti alussa hieman sanomista. Tämä auttoi myöskin koiraa, minun pitäessä suuni kiinni. Damit tulivat käteen asti. Mokkelin eka hakuruutu :)

Vesityöskentelyssä oli dami ja lokki ja rannalla käytiin parina päivänä. Eikä me olla lokkia haettu... Uintityyli on varsin sulavaa eikä räpiköintiä tapahdu damille menossa. Omat varpaat rantaviivalla, niin tuotavat tavarat tulevat käteen, muutaman metrin kantaakin, mutta sitten pitää ravistaa. Myös elävät lokit kirkuivat ja tekivät syöksyjä veteen. Esittipä joku tirppana myös haavoittunuttakin. Niin Mou kun Sanikin saivat toimia ns. varmoina noutajina, kun joku toinen jätti noutamatta.

Sen verran paistoi aurinko, että markkeerauksissa seurana oli myös öttiäisiä. Riistan sai valita ja me otettiin vaakku. Olisi tarjolla ollut korppi ja fasaanikin. Markkeerauksessa ei ohjaaja ihan nähnyt mitä koira vaakun luona tekee, mutta sitä varten oli avustaja, joka linnun heitti. Lisäksi koira ei nähnyt ohjaajaa, jolloin se joutui itse ratkaisemaan kuinka toimii. Hyvin Mou paikallisti linnun, joutui hieman pyörimään ennen kuin lintu löytyi. Paketoi sitä jonkin aikaa ja toi käteen asti. Useamman kerran.

Hyvin menneiden reenien ansiosta ennen jäljelle menoa, uskoni tähän koiraan oli kasvanut niin suureksi, että kouluttajalle sanoin, että luotan koiraani. En edes kehdannut tunnustaa, ettei me tälläistä ole tehty. On toki ajettu tossujälkeä. Jälkiura oli kaikilla sama ja avustaja kävi aina viemässä kanin paikalleen. No mitä teki Mou? Ajoi avustajan jälkeä kanille ja mietiskeli tovin ja sitten toi kovin ylpeänä kanin mammalle. Kani oli aivan karmeassa kunnossa, mutta Moks toi sen. Tämän jälkeen olin lopulta vakuuttunut, että minulla on koira, jossa on potentiaalia nomekoiraksi.

Sanin hakuruudussa oli myös dameja, mutta vaikka haku käynnistyi ei ollut oikein lamppu syttynyt mitä tässä oikeesti pitää tehdä. Maahikas kyllä löytyi, muttei damit. Tai kyllähän niitä löytyi muttei ne sieltä mihinkään nousseet. Tai nousihan ne kun koiraa hieman hetsattiin ja potkittiin dameja ja mukana kulkien. Hetsatut damit tulivat käteenkin asti.

Ykkönen vaakulla aiheutti enemmän vaakun heittäjälle töitä. Hyvin molemmat markkeerasivat ja tekivät töitä, että vaakku löytyi. Sania sai hieman  houkutella ennen kuin vaakku sieltä tuli.

Jälki sujui hyvin siihen asti, kun päästiin kanille. Kani ei sieltä koiran mukana tullut, vaan avustajan mukana. Kyllä Sani sitä kani oli siellä haistellut ja yrittänyt paketoidda, mutta vain yrittänyt...

Vesitöissä Sani pääsi loistamaan, sillä niin vedestä tulivat dami kuin lokkikin, johon ei tätä ennen ollut tutustuttu kuin syksyllä penturehveillä. Tosin Sani teki niin, että meni veteen heittäjän kautta, mutta kun koira vaihdettiin minun oikealle puolelle se meni suoraan veteen. Voi että miten vähästä asiat voikaan olla aina kiinni.

Kaiken kaikkiaan leiri oli varsin ajatuksia herättävä. Viimeinkin heräsin lopullisesti ajatukseen, että valintoja on koirien lajien suhteen on tehtävä. Kaikki eivät voi saada kaikkea....

Ensimmäisistä reeneistä on videoitakin, mutten niitä uskalla julkaista, jostain syystä.... ;)

Muuliko valeraskaana...

Voi jösses mikä yö takana. Luulin, että Sissyllä on hätä pihalle, vaan ei se kurvasi hakemaan olkkarista lelun. Sit se on ollut pari päivää pesänrakennus puuhissa marjapuskan alla. Sen saman pusikon minkä alla pennet vietti aikaansa vuosi sitten....

Eilen kaikki olivatkin mummon luona hoidossa, kun kävimme Annin kanssa kulttuurimatkalla Kuopion Ikeassa. Yllätys ei varmaan ollut, kun mukaan tarttui kassillinen kaikkea "tarpeellista". Keskiviikkona ei sitten reenattu, mutta käytiin kuitenkin lenkillä kastumassa.

Tiistaina olikin varsinainen tehopäivä. Kaikki neljä tuli reenatuksi. Ninolla kaksi ukkoa, jossa näki molempien lähdön. Ekalla piti vähän jäljestellä muitakin jälkiä, mutta sitten tehtiin niin kuin pitikin. Toiselle ukole otettiin hajuvanasta kiinni ja sitten mentiin. Ihan lopun teki kyllä ilmavainulla. Vauhdista päätellen ei ollenkaan uskoisi koiran ikää. Toisaalta mitäpä jälkeä Nino ei jäljestäisi ;)

Kaikilla mustilla oli ekana reeninä roskalaatikko. Eli neljä roskista kallellaan, luukut kiinni. Yhdessä siellä on ukko. Moks oli varma että ukko on toisessa laatikossa. se katsottiin ja luukku jätettiin auki. Kolmannessa laatikossa ukko olikin. Pari kertaa piti sanoa: "Vuh, vuh!" ja niin ukko löytyi ja sai herkkuja. Haukkuva koira :) Koiruus istui odottamassa, että avaan luukun. Sani aloitti roskisten tarkastamisen vähemmällä vauhdilla ja niin tuli selvitetyksi missä ukko oli. Samassa laatikossa kuin Moksilla. Sissyn tyyli oli kiertää häntä hurjasti viuhtoen laatikkoa missä ukko on. Mokilla tulee ensiksi vauhti ja sitten herne yrittää pysyä mukana. Sanilla vauhti on sellainen, että herne pysyy mukana.

Toisessa reenissä kaikkki näkivät, että ukko menee jonnekin. Hetkiseksi koira pois ja sitten etsimään. Mokkeli on varsinainen heppu. Se istuu nätisti vieressä odottomassa. Se lähtee vasta luvan saatuaan. Toki pennet on varmistuksena taippariotteessa. Sani ei taas malta laittaa pehvaa maahan. Molemmilla ukot olivat sementtikelojen ja risukon seassa. Mokkis kerkisi taas tarkistamaan isomman alueen kuin Sani, mutta tärkeintä, että ilo oli ylimmillään ukon löytyessä. Sissyn ukko taas oli varsinaisen raunio alueen vieressä olessa kaapelikelassa. Samalla systeemillä ilmaisu kuin roskalaatikonkin, eli kelaa kelattiin ympäri useaan kertaan.

Lopuksi Sissylle otettiin hetsaamalla A-estettä pari kertaa. Ei sitä jyrkkää vaan hieman loivempaa. Hyvin onnistui niin pallolla kuin namillakin.

Maanantaina Sissy oli hakuharkoissa, jossa teemana oli mökkikylä. Keskilinjan molemmilla puolilla oli kaistaleet, joissa oli molemmilla puolilla kuusi piiloa. Sissyn ukot (2) olivat lähempänä takalinjaa. Molemmat ukot näytön kanssa. Ensimmäiselle ukolle Sissy painatteli suoraan ja teki vain lopussa pienen lenkin. Mennessään vain katsoi muita piiloja. Toisella puolella kävi takarajan toisella puolella tarkistuksella ja pitihän  takimmaiset piilot tarkistaakin. Hyvin meni kaikenkaikkiaan.

Pennejen kanssa kotona damien pitämistä. Sanin kanssa voi tehdä niin että pitää koiraa leuan alta kiinni ja silittää päätä. Mokin mielestä näin ei voi tehdä. Damit kun muutenkin on vähän tylsiä.

Sunnuntaina suunnistin suurta intoa puhkuen metsään. Merkkasin hakualueelle damin paikat. Sissy toimi kuin unelma tuoden kaikki damit käteen. Lyhyt eteen lähetyskin meni hyvin. Palkkana on paukkunoutoja ja lopuksi saa viedä damin autolle.

Sanin hakuruutu täytettiin yhdessä ja Mokkeli sai katsoa kun ruutua täytin. Molemmat lähtevät hyvin tekemään hakua ja merkkaavatkin missä damit on, mutta ei niitä suuhun oteta. Lähdin sitten molempien kanssa kiertämään aluetta, josko damit sitten nousisivat, mutta...Olipahan aikamoinen pudotus maan pinnalle.

Toisena reeninä penneille muisteja, jossa vaakku vietiin yhdessä. Kyllä vaakku Mokkelille kelpaa, mutta ei se käteen asti tule. Sani taas menee varikselle ja jää sitä nuuhimaan ja nuolemaan. Noh! Huoh! Töitä!

Ninollakin meni reeni lähinnä muiden hajujen haisteluun, mutta tulihan ne damit käteen asti. Tosin palkkaa ei ollut, kun pieni cockeri poika oli tyhjentänyt minun takkini taskut...

Keräilijäkansaa...

...niin nämä meidän pienet. Olen aivan varma, että nämä kaksi ovat aikaisemmassa elämässäänn olleet jonkin luonnonantimilla elävän heimon jäseniä. Ehkeivät kuitenkaan ihan heimopäälliköitä ;) Kuinka tähän tulokseen olen tullut. No maahikkaat maistuvat ja niitä löydetään kaivamalla parhaiten mäntymetsästä. Jamiksella onkin kuin pienet kranaatit olisivat iskeneet tietylle alueelle. Maahikaspieru on kamalan hajuinen ja todella tunnistettavissa. Edelleen odotan, joska niitä ryhveleitä alkaisi löytyä. Tosin taitaisivat mennä parempiin suihin...

Meillä on pihassa jonkin verran mansikoita tai pikemminkin voi sano, että olisi jos joku antaisi niiden kasvaa, mutta ei ne viedään raakoinakin penkistä. Eipähän meillä ainakaan räkätit tänä vuonna juhli, mutta emme mekään...Yhden mansikan olen saanut syödä. Alkuviikon lenkillä ihmettelin, että minkä herkkuapajan ne nyt on löytäneet, mutta metsämansikkamättäällä molemmat vetivät kitusiinsa mansikoita, marja kerrallaan.

Mustikatkin alkavat paikka paikoin olla jo sinisiä, joten niitäkin voi tilanteen tullun vedellä massuunsa. Eilen huomasin, että variksenmarjatkin kelpaavat. No mustikoissa ja variksenmarjoissa on molemmissa paljon vitamiiniä, joten sen kun vain syövät.

Vattujakin meidän marjapuskiin näyttäisi varsin kivasti tulevat, sinne pennet eivät vielä ole keksineet mennä. Tosin marjatkaan eivät vielä ole poiminta kunnossa.

Sanihan se suurempi marjojejn ystävä ainakin tässä vaiheessa on. Eikös se ollut naisten hommaa poimia marjoja...

Mokkeli on selvä mies ja metsästäjä, koska se on varsin kiinnostunut riistasta. Es. leirin huippuhetkiin kuului Mokin ensimmäinen kanijälki, jonka se suoritti vaivatta tuoden kanin käteen asti. Toinen oli ykkömarkkeeraus vaakulla ja sekin käteen, kuten myös lokki vedestä. Ei Sanikaan huono ole, mutta Moks on luonnonlahjakkuus ja ehkä ansaitsee sen heimopäällikkyydenkin jossain vaiheessa. Näillähän siis on selvä perinteinen roolijako ;)

Ne hakee, ne jäljestää...

Keskiviikkona olikin sitten päivä, jolloin sain tunnarin menemään persiilleen. Kaksi päivää myöhemmin keksin kuka mokasi...No minäpä hyvinkin. Palkkaus, palkkaus...siinä minulla muistamista.

Kaikki neljä ilmaisivat kepin, kun sen piilotti nurmikkoon. Mokkelilla oli vähän pitempi piuha kuin Sanilla, jolla homma oli kerralla selvä.

Keskiviikko iltana käytiin hakuilemassa. Sissyllä viisi ukkoa. Etukulmat haamulla ja ukot siirtyivät takalinjalla. Lähetyslinjan välissä pari piiloa, mutta ne eivät kiinnostaneet, sillä eihän niissä ollut ketään. Kolmos ja nelos ukot samalla tavalla kuin ensimmäisetkin.  Ensimmäinen oli vahingossa suorapalkka, kolme seuraavaa näytön kanssa. Viides ukko pimeä hippahöpö. Kyllä oli Sissyllä taas lystiä. Sani ja Mou saivat tutustua piiloihin. Molemmat näkivät, kun ukko meni piiloon. Mokkelilla oli taas äänellinen lähtö ;) Molemmat olivat aivan intopinkeenä. Joutuivat hieman etsimään mistä haju tulee. Ensimmäinen piilo oli kompostikehikko, jonka päällä pressu ja toinen oli kevythäkki. Ei ole mitään syytä etteikö näistä kehkeytyisi hyviä hakukoiria...Seuraava Sissyn hakureeni on umpipiilot etukulmissa. Toisena reeninä mökkikylä. Kolmas reeni vaihtelevat korkeuserot ja tien ylitys. Penneille voisi tehdä myös mökkikylän. Näiden kanssa ei ole tarkoituksena kuin pitää hauskaa silloin tällöin. Katsotaan mihin suuntaan harrastukset tulevaisuudessa heittävät.

Eilen vietettiin pihapäivää maalaamalla osa aitaa. Lisäksi tilkitsin toisen puolen aitaa, ettei mahdollisuutta ole paeta alta. Mokkelin mielestä flatin musta väri on hieman tylsä, joten se otti vähän raitoja häntäänsä. Eilen ei tehty mitään.

Tänään oltiin pitkästä aikaa tossujäljellä. Sissyllä oli janareeni, jossa lähdettiin janalle metsän kautta. Ensimmäisellä janalla teki pienen tarkistuksen taakse päin, mutta seuraavat mentiin sitten minne kuuluikin mennä. Viimeisen jana jälkeen oli vielä pari keppiä, jotka Sissy hienosti nosti. Jäljen nostatukset olivat kaikki alle kymmenestä metristä. Jäljen suhteen seuraava reeni on kalanruoto janareeni ja toinen kovanmaan reeni.

Penneillä molemmilla omat pätkänsä. Mokkelilla ei ollut kuin alussa namuja. Alku olikin kaahausta, mutta sitten se tarkensi ja jarruttaen mentiin purkille asti. Sani painatteli myös vauhdilla, sitä joutui jopa jarruttamaan. Molemmat nostivat nenunsa hyvissa ajoin ennen purkkia, jonne mentiin ilmavainulla. Mou sai hajun aikaisemmin kuin Sani. On ne sitten hyviä. Moulle laitetaan seuraavalle jäljelle nameja aina silloin tällöin niin kuin Sanillekin. Penneille molemmille pidemmät jäljet 300-400 metriä ja namujen kylvämistä niille aika ajoin. Lisäksi aloitetaan keppijumppa. 

Molemmat lisäksi saavat harjoitella nome juttuja, koska niistä tykkävät. Mokkelilla on oikeasti taipumuksia ja syntymälahjoja lajiin, eikä Sanikaan huono ole.

Kukapa sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse.... ;)

ja loppukevennyksenä elämän pieniä iloja: Mie sain auton takaisin huollosta, oltuani KAHDEKSAN päivää autottomana. Saadessani aina sukulaisilta auton lainaan, ei minun tarvinnut kuin parkkeerata se autotalliin, niin johan oli auto myyty. Loppuun vielä kiitokset Seijalle minun kuskaamisesta reeneihin.

Koskapa sain taas mahti tokoelämyksen en taidakaan ihan vielä lyödä hanskoja tiskiin. Totuus olikin lähempänä kuin luulinkaan.

Ikä on vain numeroita...

Tänään juhlapäivää viettää FIN JVA BH Muskettikoiran El Ninjo "Nino"

 

Ninolle tulee tänään täyteen 12 vuotta, eikä koirasta ikää kyllä huomaa. Ihan yhtä innokas reenaamaan se on kuin meidän perheen nuoremmatkin. Lenkeillä jaksaa hyvin, tosin lämpimät kelit selvästi rasittavat. Niin rasittavat emäntääkin ;) Tosin lämpimillä keleillä meillä ei lenkkeillä muutenkaan samalla tavalla kuin viileimmillä keleillä. Tänäänkin juhlapäivän kunniaksi vierähti 1½ tuntia Utranharjulla. Nino kulkee mukavasti mukana, eikä se turhia hötkyile. Tosin siinä vaiheessa, kun ollaan pitkältä lenkiltä tulossa kohti kotia saattaa pikku-papan askel tulla ripeämmäksi. Juhlapäivää on juhlistettu erilaisilla herkuilla. Voisin melkein sanoa, että koira on elämänsä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin :) Illalla herkutellaan vielä mansikkakakulla. Onhan koira saanut aina huippusuorituksesta mm. ykköstuloksesta mäkkärin lasten juustohampurilaisen (siis sämpylä, pihvi ja juusto) ja ihmisten juhlapäivänä kaikki saavat vähän kakkua. Nyt juhlitaan samalla Ninon 12-vuotis synttäreitä ja puolet nuoremman Sissyn 6-vuotis synttäreitä.

Suoraan menee edelleen...

Tänään hakumetsässä ukot etukulmissa ja suorapalkka. Kolmas pimeä, joka on hippaukko, joka lähtee melkein koiran edestä pinkomaan. Suoraan menee. ukkojen tulee muistaa mennä kiertäen paikalle. Seuraaavatkin reenit on jo suunniteltu :)

Pennejen kanssa useaan otteeseen sisällä tennispaloon hakua, pitoa ja luovutusta. Minä istun lattialla ja niin ne vain pallon minulle tuovat. Meinasin pitää nyt sulkeisia sisällä tämän viikon ja siirtyä sitten pihalle. Damit ja muut ovat nyt sitten tauolla. Pelipalloja voidaan ulkoiluttaa myös.

Reenisuunnitelmiin tulee koko ajan muutoksia, kun auto on koko viikon telakalla...

Nino teki vähän temppuja ja Sissy paikallaoloa pallon vieriessä.

Eilen Sissyllä hakuruudussa varis, kanidami ja tavis dami. Kaikki tuli löydettyä. Vaakku sylkäistiin varpaille. No ei Sissyn tartte, onhan sillä jo noita lajeja mitä harrastaa. Sani ja Moukin kantoivat varista hihnassa ja tekivät muistijutun. Käteen asti vaakku ei tullut. Meillä olisi enemmänkin variksia, mikäli a) asuttaisiin taajaman ulkopuolella b) omistaisin aseen c) osaisin ampua ja osuakin. Meillä tässä lähistöllä on kekkeleen pahan äänisiä vaakkuja. Jos sattuisi, että koira saisi tyhmän vaakun kiinni, päätyisivät ne pakkaseen. Näin ainakin niitä uhkailen ;)

Eilen hieman tokoiltiin tai kait se enemmän oli hengailua pennejen kanssa. Pääasia kuitenkin oli, että haisteltuaan muut kentällä olijat, ne keskittyivät tekemään juttuja minun kanssa. Pari kerta joutui korottamaan ääntään.

Sissyn kanssa muutamia huippuelämyksiä askeleiden kanssa. Peruutus kannattaa aloittaa oikealla jalalla, ettei telo koiraa. Jeah! Se toimii, peruutus toimii. Paikalla käännöksissä saa myös koiran pysymään paremmin oikeassa paikassa. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni.

Mutta sitten se kolikon toinen puoli, en koe eteneväni tokossa sitten yhtään. Hanskaan alo ja avo luokat, mutta sitten ylemmät yhtä junnausta jo pidemmän aikaa. Voi olla, että laitan hanskat naulaan. Mietittiin mistä moinen voisi johtua ja tultiin tulokseen, ettei ole treenikavereita ylemmistä luokista, jotka potkisivat eteen päin ja osaisivat antaa vinkkejä. Ehkä teen vielä tehokierroksen tokoa ja katson johtaako se mihinkään.

Voi luokasta kaukokoissa tulisi alkaa kasvattaa matkaa. Lisäksi ruutu ja tunnari, molempien alkujuttuja on tehty...Ei puutu paljoa, mutta kuitenkin puuttuu ja paljon. Minun linjani, kun on ettei kokeeseen mennä harjoittelemaan ja saamaan tulosta, vaan sinne mennään sitten, kun koiralla on oikeasti täydet mahdollisuudet saada ykkkönen. Tämä ei päde PK-puolella, koska koularin voi saada kolmos tuloksellakin. Vasta valion arvoon tarvitaan ne kolme ykköstä. Mutta lajeina ainakin toko ja mejä ja vepe ovat sellaisia mihin tuo minulla pätee. Noutajapuolella pitää olla tyytyväinen tulokseen, ainakin minä olisin. Mutta ei sinnekän mennä räpiköimään...

Niin ja eilen Sissyn poika Roni käväisi kotinurkilla näyttelyssä Kokkolassa oli vsp ja sai sertin :) Huippu juttu!

Sissy pääsee seuraavan näyttelykeikan jälkeen huilimaan. Sani saa hoitaa näyttelykoiran virkaa tässä taloudessa vastaisuudessa. Mulla alkaa vähitellen legot löytämään omat paikkansa koirien reenien suhteen mutta se onkin sitten jo toinen tarina...

No meneehän se suoraan....

Niin meinaan Sissy hakumetsässä eilen. Laitettiin ukot etunurkkiin kiertäen, niin johan koiruus painatteli suoraan. Kaikki ukot haamuja, niin että kaksi ukkoa aina näytettiin. Ajattelin, että otetaan suorapalkka kakkoselle...joo mut ei oteta enää. Sissy on sen verran "urautunut" ettei ymmärtänyt ollekaan, etta kakkosella tuli suora palkka, mutta nelosella ei. Oli siirtyvät maalimiehet. Oli kuitenkin ottanut ruullan suuhun ja ruvennut sitten pyytämään palkkaa. Lopulta katsoi minuun, että mitäs nyt? Kutsuin koiran ja sain näin lähetettyä sen näytölle. Viides ukko oli hippaukko, jolle Sissy laitettiin pimeänä. Ukko, joka siis oli akka pinkaisi juoksuun koiran nenän alta. Voi että mamma-koiralla oli lystiä ;)

Summa summarun: Sissylle ukot menevät takakautta piiloihin. Suorapalkkoja joko kaikki tai sitten se viimeinen. Ei sikon sokin.

Pennelit eivät reenanneet eilen lainkaan. Meillä on nimittäin aikas lahna porukkaa. Johtuuko helteestä vai siitä, että pikku kuuppia rasitetaan 1-3 kertaan päivässä.

Sissyn tämän päivän reeni oli kolmen damin ruutu omassa pihassa. Yksi dami jemmattuna halkopinoon ja kaksi puskiin. Nopsasi tuli kaikki löydettyä. Ninokin reenasi ykkösiä ja malttipaikalla olo, kun kävin lelun viemässä. Ihan mikä into pikku-papalla on tehdä töitä. Tehotipat tekivät muistia, jossa tavallinen ja kanidami vietiin autotallin taakse. Lisäksi pidä harjoituksia ja kantamista. Molemmat ovat kyllä varsin päteviä. Ainut mokaaja olin minä, joka otti kaikki damit mukaan, jolloin koiruudet menivät ekana dami kasalle ja vasta sitten hakemaan sitä omaa damia. Muutama hieno luovutuskin oli mukana. Mokkis istuu jo valmiiksi menosuuntaan päin ja malttaa jopa odottaa, että pääsee lähtemään. Sani istuu pillistä ja käsimerkistä, eikä malttikaan ole vahvuus...ainakaan vielä.

Mokkis-Pokkis teki pitkästä aikaa Houdinit ja olipas kivaa ekaksi Sissyn ja Sanin kanssa tehdä lenkki etsien koiraa ja sitten toinen kierros ilman koiria pöyrällä. Kyllä se jäljestää osaa, sillä sieltä se tuli mistä lenkkeiltiin tyttöjen kanssa. Luojalle kiitos Moun pilli uskollisuudesta. En edelleenkään tiedä mistä se livistää, eikä tämän päiväisessä ollut kyse kuin sekunneista. Kyllä minulle esitettiiin hyvin katuvaa pientä poikaa, jooka ekaksi istui ja meni sitten maihin, kun koiraa lähestyin...Tietääkö se oikeasti tehneensä väärin....?

Oltiin niin Strömsöössä, että...

...koirien kanssa pyyhki hyvin, mutta muuten...En tiedä mikä sai minut vilkaisemaan auton alle, mutta sehän tiputti jotain, sellaista mustaa ja tasaisesti. No ei tarvitse olla ydinfyysikko, että tietää sen olevan öljyä, mutta mistä se tippui olikin arvoitus. No sehän tuli vaihdelaatikosta, joten mahdollisuudet siihen, että kone leikkaa kiinni olivat erittäin hyvät. Minähän ajelin autolla Jamikselle ja poiskin sieltä. Pienen soittelukierroksen jälkeen sain autolle ajan ensi tiistaiksi. Auton kävin jo viemässä huoltamon pihalle, sillä arvelin, jos se valuu koko viikonlopun yli, se ei liiku tiistaina mihinkään. Kuten minua valistettiin nyt on kysymys VAIN satasista ja kiinni leikanneessa koneessa on kysymys tuhansista. No katsotaan millainen remontti sieltä on tulossa. Eihän tuon autonkaan arvo ole enää juuri mitään...Jottei rahan meno olisi tässä, totesi serkkuni, että mulla on ihan sakkorenkaat. Ei kuulumma kannata sateella paljon jarrutella, just joo. Että se niistä tulevista lomarahoista, huoh! 

Lapseni oli löytänyt meidän tieltä yli ajetun kyyn. No se ei ole mikään uutinen, sillä joka vuosi joku tästä läheltä näkee kyyn, joka sitten pääsee hengestään. Sitten sirullinen pankkikorttini alkaa vetää viimeisiää, koskapa herjasi eilen kahdessa paikassa. Tosi noloa, kun taakse on jo kertynyt jonoa.

Luontoihmeen tapasimme Jamiskan metsälenkillä keskellä umpimetsää. Mokkeli ajoi kissan puuhun. Kyllä siinä joutui pari kertaa tiirailemaan, että kissako se todella on. Muut koirat eivät tätä hoksanneet, mutta Mokkeli kyllä. Moksiksen juoksumatkat, kun ylettävät hieman laajemmalle kuin muiden. Autolle tultaessa, tiellä seisoi ukkeli, joka ei sanonut mitään, tuijotti vain. Joku lintubongari se oli varustuksesta päätellen. Onneksi sain tehotipat kiinni, ennen kuin olisivat menneet ukon haukkumaan. Inhoan noita tyyppejä, jotka tuijottavat eivätkä sano mitään, vaikka selvästi näkee, että niillä on jotain hampaankolossa.

Samainen reeniohjelma tehotipoilla kuin aikaisemminkin eli tavallinen dami ja kanidami. Sanin palautukset käteen ja Moun metrin päähän. Sani sai kuljettaa damin autolle asti hihnassa. Sissyn kanssa kakkosmarkkeerauksia, joista yhdessä piti etsiä damia ihan kunnolla. Huonous on että etsittävä alue saattaa laajeta liikaakin. Pääasiassa pysyy pienellä alueella, jolle dami on tippunut. Nino teki ykkösiä. Ihanaa miten pieni mies tekee tohkeissaan töitä. Illalla sama kierros pihassa tehotipoilla pelkällä damilla. Paskishätä yllätti Sanin joten ei mennyt ihan niinkuin suunnittelin. Paikalla olo hienosti samoin luoksetulo. Talon ympärillä damin kantamista ja Sanin kanss ota-anna reeniä. Ninon kanssa noutoja. Sissyn kanssa metalli hyppynouto, joka sujui piiiiitkän tauon jälkeen kokeenomaisesti. Ruutua pallon kanssa, niin että pallo on ruudussa. Takaisin tulo vauhtiin kahden pallon peli. Onnistuu, mutta pallo ei vaihdu ja suuhun ei mahdu kahta. Lopuksi ämpärin kanssa kiertämistä ja sika revitystä pallon perään. On ihan sama sanooko kierrä vai merkki, niin saman kuuloisia ne ovat.

Kuvittelin viettäväni reeniviikonlopun metsässä, mutta pitää muuttaa hieman suunnitelmaa missä ja mitä reenataan. On mulla auto käytössä, sellainen teini-Toyota, joka oli just puunattu myyntiä varten, joten kaksi jalkaiset pääsevät liikkeelle, mutta nelijalkaiset eivät. Ilmastointikin siinä toimii, kun rullaa ikkunat auki....Toyotasta puuttuu vain megabasso takapenkilta sekä vunderbaum ja huoranopat roikkumasta peilistä.

Lapseni HALUSI pestä koirat, joten meiltä löytyy neljä puhdasta koiraa. Anni pesi eilen kaksi ja tänä aamuna loput kaksi. Kyllä mulla on tehokas tyttö ;)

Joo minun piti kirjoittaa edellinen leiripläläys reeneistä, mutta se tulikin Open Showsta. Onhan sekin reeniä...Kirjoitan kyllä reeneistäkin.

Leiripläjäys: Open Show 2012

Lauantai iltana sadekelissä vedettiin läpi open show, johon osallistui reilu 50 koiraa. Tuomarina Viveca Lahokoski. Olisikin ollut hienoa, jos sää olisi ollut toisenlainen, mutta vetisissä tunnelmissa se vietettiin. Minulla oli lähinnä jännittäjän paikka, sillä Anni urakoi niin lapsi ja koira kisassa, jossa sijoittui 1. Parikilpailussa Sanin ja Moun kanssa ei tullut tulosta, kun vain yksi sijoitettiin. Junioriluokassa Anni kirmaili niin Sanin 2. ja Moun 3. kanssa. Moun hampaita katsoessa kuulin tuomarin sanovan että tälläinen tapaus, johon tyttäreni oli vastannut, että niin on mullakin ja hymyillyt kauniisti. Tietämättömille tiedoksi Moulla on alapurenta. Lisäksi Anni handlasi Opri-mummon 11,5 v. (Sissyn äiti eli siis Sanin ja Moun mummo) super-veteraaniluokassa (yli 10 v.) voittoon sekä kokonaisuutena rop-veteraaniksi. Bis-kehään Anni sai Mariannelta Lumon, johon pääsivät kaikki luokkavoittajat. Siellä menestys jatkui jatkoon pääsemisen merkeissä ja lopullinen sijoitus bis-3. Kiitokset Mariannelle luottamuslauseesta.  Pinkki-pipo rulettaa ;) ja äippä on eri ylpee.

No täytyyhän tunnustaa, että jouduin minäkin kehään Sissyn kanssa, kun The Muuli ei suostu muiden kanssa liikkumaan. Ei Sissyllä ole kivaa, mutta saattaahan se juosta, kun sille päälle sattuu. Käyttöluokan kolmansia eli viimeisiä oltiin, mutta saatiin sponsorin antama tassupyyhe.

Seuraavanlaisia arvosteluja sitten saatiin:

Sissy: "Erittäin feminiini 6 vuotias narttu, joka antaa hieman matalaraajaisen vaikutelman. Hyvät pään linjat. Kaunis kaula ja selkä linja. Hyvä eturinta. Sopiva luusto. Erinomaiset takakulmaukset. Kaunis ja hyvänlaatuinen turkki. Liikkuu ok sivusta, hieman kinnerahtaasti takaa. Kaunis kokonaisuus, jolle toivoisi hieman lisää raajakorkeutta."

Sani: "Elegantti juniorinarttu 15 kk. Kaunislinjainen pää, vielä hieman luisu kallo-osalta. Elegantti kaula ja selkä. Pitkä, mutta vahva lanneosa. hieman ylpeä hännästään liikkeessä. Sopivasti kehittynyt runko ikäisekseen. Sopiva luusto. Hyvä karva. Riittävät kulmaukset edessä, hyvät takana. Liikkuu sulavalla sivuliikkeellä, kapeasti mutta yhdensuuntaisesti takaa, huollimattomasti edestä. Esiintyy upeasti."

Mou: "15 kk, hyvät pään linjat, hieman löysä huulet. Voimakas alapurenta. Erinomainen kaula, vahva, mutta laskeva selkä. Erinomaiset takakulmaukset. Kaunis hännänkiinnitys. Ikäisekseen riittävän syvä rintakehä, mutta sen tulee vielä täyttyä, jolloin kyynärpäätkin tiivistyvät. Erinomainen karva ja karvan laatu. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, kapeasti takaa ja hieman meloen edestä. Esitetään nätisti."

Hienoa, oli, että tuomari kävi vielä sanomassa, jokaiselle sijoittuneelle koiralla, jotain. Sissy oli hänen makuunsa liian matalaraajainen, joten tiedän etten hänelle Sissyä vie. Tosin Sissy pääsee näyttelyhommista muutamaksi vuodeksi huilimaan. Olkoon Sani perheen näyttelytähti ja Nino pääsee myös, jos kunto siltä näyttää ;) Onpahan nyt Moustakin "virallinen" arvostelu oikealta tuomarilta.

Tässäpä sitten Markku Kastepohjan ottamia kuvia Open Showsta:

Annin ja Sanin tyylinäte Lapsi ja koira kehässä

Palkintojen jako

Mou 15 kk

Mou

Sani 15 kk

Sani

Pönöttöjä ja The Muuli

Opri

Anni ja Opri...huomaa mitä lapsellani on kädessä...

Rop-veteraanit

Lumo bis-3 ja Opri bis-4