Elikkäs Vinha eli Väinö muutti Lahteen. On se vain huomattava ero, jos on kaksi pentua verrattuna kolmeen. Kolme kun saattoi lähteä vähän suuntaan jos toiseenkin.
Edelleen kotona on siis Extreme Enckell eli Mou. Mou tuntee hyvin nimensä ja tulee kutsuttaessa luokse. Sillä on sama "apinan raivo" damiin kuin kanidamiinkin. Tekee mitä vain pyydetään. On erittäin ohjaaja sidonnainen pentu. Miellyttämisen haluinen. Siis kaikin puolin helppo. Helposti koulutettava ja motivoitava.
Sani taasen on itsenäisempi. Luoksetulo ei ole läheskään yhtä hallinnassa kuin veljellä. On toki miellyttämisen haluinan ja reeni-intoa piisaa. En tiedä onko tuo itsenäisyys hyvä juttu. Luoksetulon kun saa kohdilleen, niin sitten ei tuo itsenäisyys haittaa niin paljon.
Molempien pentujen motto on: "Mitä tänään tehtäisiin? ;)
Se alkaa vaan olla tuo meidän takametsäkin jo "kaluttu" loppuun. Reviiriä pitäisi päästä laajentamaan. Toki sitä on laajennettu metsälenkin yhteydessä naapurien pihaan. Mitäs ovat pensasaidan laittaneet.
Pennut ovat käyneet tutustumassa yläkertaan. Sania hieman jänskätti, mutta marsalkka Mou paineli tuttuun tyyliinsä, että ai tällänen mesta täällä! Huvittavaa on, että pennut saattavat mennä omaan huoneeseen nukkumaan, kun portti on auki.
Suihkuun tutustuttiin lämpimillä ilmoilla ja nytpä ei voi enää pesuhuoneen ovea jättää auki, sillä sieltä löytyy kaksi innokasta suihkussa läträäjää.
Sanin ehdoton bravuuri on pentuhuoneen portin aukaiseminen. Uskomatonta mutta omin silmin todistettu ;)
Seuraavaksi tuleekin kirjoittaa reenaamisesta ja klinikka käynneistä.
ps. viikko sitten Mou painoi 11,4 kg ja Sani painoi tämän viikon maanantaina 11,2 kg. Molemmat syövät noin viilipurkillisen verran/ ruokailu. Ruoka maistuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti