lauantaita...

Mou: Kuinka opetat koiralle luoksetuloa, kun ei se edes irtoa mihinkään. Tosin tässä ei ole omena kyllä kauas puusta pudonnut. Istumista ja maahan menoa. Istuu kuin tatti eteen tarjoaa sitä itse. Lenkilläkin kiepsahtaa eteen istumaan. De javú vaan...Luoksetulo on aikas hanskassa ainakin omassa pihassa ja omien parissa sekä lenkillä, jossa ei ole häiriötekijöitä. Viiden metrin jälki omalla pihanurmikolla. Nenä maahan ja menoksi. Kuljen siinä mukana vierellä, mutta ohjata ei tartte. Istuminen sivulla ei oikein onnistu kun pylly lenkottaa ihan kierossa. Askel seuraamista imuttamalla aloitettiin tänään. Mitäpä pieni lättynen ei pinaattiletun eteen tekis....

Sani: Luoksetuloa voi hyvinkin opettaa, kun neiti jää aina haistelemaan hyviä juttuja. Ei paljoa, mutta ero on Mouhun selvä. Hyvin kuitenkin tulee, tässä on tapahtunut huima edistyminen. lenkillä katsottiin tarkasti, kun yksi täti meni ohi. Siis tää oli varmaan ensimmäinen ihminen joka ei notarannut Sania mitenkään. Yhdessä kyykittiin, eikä namitkaan edes maistuneet. Istuminen onnistuu niin edessä kuin sivullakin. Askel seuramista imuttamalla. Jäljellä lähtee lainehtimaan, mutta palaa takaisin, kun näyttää kädellä, että täällä.

Siis nämä pari jälkeä, mitkä ollaan pihalla tehty on menty niin ettei pennuilla ole ollut valjaita eikä liinaa.

Tämä jälkeen viljelin nurtsiin pinaattilettuja ja laitoin isot eli Sissyn ja Ninon etsimishommiin. Nino laittoi nenän heti maahan ja Sissy laukkasi pää viidentenä jalkana ekeksi enimmät höyryt pois. Mitä tekikään pieni Sani. Rauhallisesti nenä maassa etsi letun paloja, voi ihanuus.

Sitten nämä kaksi napittavat minun edessä tyyliin mitäs sitten tehdään, tehdäänhän me jotain, tehdäänhän?

Uimataitoa ei olla vielä testattu mutta pakko näiden on pinnalla kestää sillä sellaiset krooliliikkeet on niin juomakupissa kuin taasassakin...