No pennelit voivat hyvin. Syövät ja kasvavat. Isoimmat ovat jo rikkoneet maagisen kilon rajan. Kevyimmätkin ovat yli 700 grammaa. Jonkinlainen rytmi on meille löytymässä tai ainakin niin luulin. Viime yönä kävin kerran laittamassa pennelit järjestykseen tissille, kun oli niin kamala huuto. Vaippaihottumasta on selvitty. Luulen, että Sissy on nuollut niin paljon, että iho on siitä sitten ärtynyt. Sinkkivoiteella ja talkilla tästä toistaiseksi selvittiin. Osa pojista oli ihan rentoina kun pyllyä huuhdottiin. Toiset pistivät sitten vähän hanttiin...
Kynnet alkavat olla siinä kunnossa, että edessä on leikkaus operaatio. Isoimmalta pojalta olen jo leikannutkin kynnet eli vielä viidet on jäljellä.
Kyllä se Darwinin laki pätee tuolla pentulaatikossakin. Isot ja vahvemmat jyräävät pienet alta pois. Tosin minä koetan pitää pienten puolia silloin kun olen paikalla.
Sissy ei muutoin laatikossa olekaa kuin imettämässä. Lenkkeillään entiseen malliin määrällisesti, muttei kuitenkaan matkallisesti. toivottavasti nuo lumet sulaisivat nopeasti kokonaan pois. On niin inhan märkää, rapaista ja kuraista.
Aamusin Sissy pistää huulet tötterölleen ja alkaa ulvoa. Ensin ihan pienesti vain, sitten vähitellen volyymiä lisäten, jos palvelusväki ei ole riittävän nopea. No samalla käydään ulkona ja syödään ensimmäisen kerran. Sen jälkeen mennään vielä nukkumaan. Sitten on vuorossa lenkkeilyä ja taas syömistä.
Pentuhuoneesta Sissy haluaa pienen haukahduksen voimalla pois. Sama toimii myös toisin päin Sissyn halutessa pentuhuoneeseen. Systeemi on sama myös, kun ulkoa halutaan sisällä. Fiksu koira sanon minä.
Kuinka minä voin ja jaksan sekä mitä mietin kasvatushommasta näin oman vähäisen kokemuksen kautta onkin sitten jo toisen tarinan paikka. Aiheesta lisää viikonloppuna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti