Niinpä niin, kylläpä pennelit kasvavat vauhdilla. Se kun meni toi lauantai hieman niin kuin sumussa minun kohdalta. En nimittäin välttynyt posliinin halaukselta.
Sissy saikin sitten näyttää kuinka hyvä äiti on, sillä minusta ei ollut seuraksi muuten kuin makasin lattialla. Liekö sitten jollakin ollut vatsan puruja kun kovin oli kiukkuista porukkaa puolen päivän korvilla. Sissykin näytti lopen kyllästyneeltä huutoon. Mutta iltapäivällä meno kuitenkin rauhoittui ja Sissykin näytti nauttivan äidin roolista. Yritin siinä sitten nukkua, josta ei tullut mitään ainakaan aluksi. Iltapäivästä saimme kaikki sitten nukutuksi.
Tänä aamuna olikin sitten yllätys mennä pentulaatikon ääreen ja katsella pentuja. Miten pennut olivatkaan voineet kasvaa niin paljon, etten löytänyt pientä poikaa, Houdini Sisua. Sisu onkin sitten ollut sisukas ja ottanut kavereita kiinni painon suhteen.
Pikku-Mantilla on jo tässä vaiheessa ilmaisu valmis. Se on selvästi haukkuva koira :) Pikku-Mantti on tämä toisena syntynyt poika, jonka Maisa kirjoitti olevansa isänsä poika.
Tytöt on selvästi tahtonaisia. Haukku kuulostaa lähinnä tältä: No, kele täällä on tylsää. Miks täällä ei TAPAHDU MITÄÄN!!! KUULEEKO KUKAAN? MULLA ON TYYYYYYLSÄÄÄÄÄ!
Sitten tässä pikku hiljaa olen miettinyt lapsukaisille nimiä. Olen vähän miettinyt, että jokaiseen nimeen liityisi tarina tai jokin juttu miten juuri tämä pentu on nimensä saanut. Kolmella olisi nyt jonkinlainen versio nimestä, mutta voi olla, että ne vielä muuttuvat...Nimien ja tarinoiden paljastu tapahtuu sitten myöhemmin...
Tuskan hien saattelemana kiersimme kaikkien isojen koirien kanssa leikkikentän ympäri. Pojat menivätkin mummolle täksi päiväksi, jotta pääsevät kunnon lenkille.
Et kai sie oo lukenu tyttöpennuille kiroilevaa siiliä? Vaikuttavat ihan niiltä siileiltä huutoineen! :) Yritähän nyt parantua! Rapsuja otuksille!
VastaaPoista