Pikku mustatkin olivat mukana Leppävirralla ja saivat oman "tuntinsa" joka oli 15 minuuttia, mutta paljon siinäkin ajassa saatiin aikaiseksi. Ensiksi pääsi reenimään Sani, oka otti hieman Mouta päähän. Näytettiin meidän askelseuraamista, joka on hyvässä mallissa. Sitten otettin käännös oikealle ja täyskäännös, joissa paikka pysyy hyvin oikein, mutta ongelmallinen on vasemmalle käännös jossa käännyin ja väännyin, vaikka mihin asentoon koiran katsoessa mitä ihmettä teen. Sanilla oli niin painava peppu, ettei se meinannut millään nousta nurmelta. Mutta lopuksi se onnistui. Näitä harjoituksia jatkamme kotona.
Luoksetulossa avustaja piti koirasta kiinni ja minä vain kutsuin koiraa. Hauskalta näyttää videolta, jossa koiruuden jalat elävät omaan elämäänsä ja vievät koiraa vauhdilla eteen päin. Luoksetuloa ihan lyhyeltä matkalta ja eteen istuminen. Nyt opetan koiran kiertämään perusasentoon, joka on ehkä järkevintä ottaen huomioon koiran koon.
Näytettiin mahhan meno vauhdista sivulla sekä hömpsötellen. Tästä sain kehuja että olen opettanut hyvällä tekniikalla koirat maihin. Tässä tuli ilmi että naksutin olisi aikas hyvä apu keino. Pitää miettiä mitä sen kanssa teen...Maahan menoa jatketaan hömpsötellen.
Sitten tehtiin kaukoja, jonka ideana oli opettaa istu, maahan ja seiso liikkeet sen avulla. Ist-maahan-istu tämä sujuu hyvin namin avulla. Seiso-maahan-seiso meni myös, josta olin aikas yllättynyt. Hissi liikkeenä, ettei tassut liiku mihinkään. Seiso-istu-seiso liike oli vaikein. Tämän päivän trendin mukaisesti takajalat pysyvät paikallaan ja etupää liikkuu. Pikkuisen takajalalla otettiin askelta mutta saatiin asennon vaihdot tehtyä.
Riikka sanoikin, että Sanista näkee miten se haluaa tehdä töitä minun kanssa. Meidän treenipaikka oli frisbeeradalla, eikä pentua haitannut vaikka frisbee parin metrin päässä kilahti verkkoon. Eikä se kiinnittänyt vieraisiin ihmisiin huomiota. Treenasimme ihan Vesileppiksen vieressä joten häiriötä oli koo reenien ajan tasaisesti.
Mou, Moksis, Mokkula-mies onkin sitten ihan toisen tyyppinen treenattava kuin sisko-Sani. Moksiksella olisi tulevaisuus myös puhtaanapitolaitoksella. Reenaamisen lisäksi löydettiin linnun sulka, tunnarikapula, rakennushuopaa, käytiin tyrkkimässä muutamaa merkkiä ja tutkittiin Riikan kassi, josta löytyi nameja, moikattiin Seija. Tämä koira kerkiää havannoimaan sata asiaa sekunnissa. Mutta kyllä se tekee hommiakin ;) Sanoisinko että vilkas...
Moun askelseuraamisesta ei oikein tullut mitään se on niin kaukana istumassa, joten kotiläksynä ympyrässä kulkeminen ja oikean asennon pitäminen ja sitten muutama hitaampi askel ja istumaan. Vasta kun nämä pelittävät tulevat käännökset mukaan.
Maahan meno sai jälleen kehuja (niin vauhdista kuin hömpsötellen) ja kuulumma näyttävämpi maahan meno on tulossa kuin siskollaan koska "rojahtaa" maahan.
Luoksetulossa tuli hienosti eteen istumaan. Lyhyeltä matkalta se myös onnistuu oikeaan paikkaan istuminen.
Kaukoista hyvin onnistuvat istu-maahan-istu. Istumasta seisomaan vei jonkin toiston ja lähinnä koira esitti kuinka voin virua näääääiiiiin pitkäksi. Lopulta takajalat olivat ihan suorina :DD Maasta-seisomaan ei ollut ihan niin hankala, mutta näitäkin reenataan.
Siis reeeni-intoa tuli ihan roppakaupalla ja mikä parasta en ole ihan pöllösti penneleitä opettanut. Näitä reenitään ja lisäksi otetaan noutoa ja näyttelyseisomista niin onhan siinä jo aikas hyvä reenisuunnitelma.
Eilen sitten vaan oltiin ja käytiin pienellä lenkillä. Illalla minä olin Annin kanssa kuuntelemassa pentukurssin teoriaa, joka oli mielestäni hyvä ja jotain uuttakin tietoa sieltä tuli laumakäyttäytymisen puolelta. Sunnuntaina onkin ensimmäinen reenikerta katsotaan nyt kumpi lähtee mukaan. Molemmille pennuille on varattu oma paikka toinen torstaille ja toinen sunnuntaille. Sieltä lähden lähinnä hakemaan sitä, että pennut saavat nähdä erikokoisia ja erilaisia koiria.
Lopuksi vielä muutama sananen Mousta. Minulta kysellään tietyn väliajoin onko Mou vielä mukana kuvioissa tai raaskinko sitä enää myydä... Mitä enemmän aikaa menee, sitä korkeammalle nousee kynnys myydä se jollekin. Myöskin ostajan kriteerit ovat tällä hetkellä aika korkeat, eivätkä ne ainakaan laske. Omistajalla tulee olla jonkinlainen harrastustausta. Sohvakoiraksi sitä en missään nimessä myy, siinä menee hyvä koira ja hyvä pohjatyö hukkaan. Moussa on potentiaalia, jota en halua hukkaan heittää. Moun kannalta varmaan parasta olisi sellainen koti, jossa sillä olisi koirakaveri, sillä laumassahan se on kasvanut. Loputtomiin asti Mou ei kuitenkaan myynnissä ole...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti