Myös pikku mustilla oli paluu arkeen ja reeneihin. Maanantaina kävimme kunnon metsälenkillä umpimetsässä. Moun saaliina oli oravan raato (yäk!) ja pikku lintu, jonka tajusin olevan elävä, kun Mou sen luovutti. Sen jälkeen Sani nappasi sen itselleen. Moulla onkin mieletön kyky löytää kaikki raadot metsästä. Olisiko tämä hyvä ennen ajatellen tulevaa nome uraa...?
Pingeröt olivatkin pellolla pitkästä aikaa. Sani meni vieraan tekemän jäljen ja Mou minun tekemän. Minun tulisi muistaa olla Moun kanssa lähdössä rauhallisempi. Mou ei syö läheskään kaikkia nameja. Sanin sen sijaan voi laittaa hommiin suoraan autosta ja penneli vaan ajaa tarkasti ja rauhallisesti jälkeä. Matkaa pitäisi myös näillä lisätä. Molempien jälki meni hienosti, mitäpä siihen sanomaan. Sani ei häiriinny vaikka keskustelisin jonkun kanssa.
Extreme kaveri teki Houdinit ja karkasi auton ikkunasta. Mutta toinen olisi vain tullut tekemään lisää hommia...
Tänään todella tajusin sen että ne ovat vasta neljä kuukautta vanhoja. Onkohan minulla vielä mopo käsissä reenaamisen suhteen...?
Tänään olikin sitten lepopäivä. Tehtiin vain pieni setti edessä istumista ja eteen tuloa, sivulla istumista, askel seuraamista ja sivulla maahan menoa sekä katsekontaktia. Ja yllätys yllätys näyttelyseisomista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti