Sanista näkee heti, jos joka päivä ei tehdä jotain. Sen verran on hellettä ollut, että päivät ovat menneet pennuilla lähinnä nukkuessa, eivät ne paljoa ole jaksaneet tehdä. Sani kyseenalaistaa minut aikas äkkiä. Mou taas on kiltti poika, jolle ei moinen tulisi edes mieleenkään.
Maanantaina tehtiin perussettiä ja sitten kehissä oli myös siipi ja kanipallo- ja dami. Vaudissa vain pallo Sanille suuhun niin kyllä se kantaa, eikä tämä tuntunut edes vaikealta. Sitten vaan kovasti kehuja ja rapsutuksia ja vasta sitten pallo pois. Sitten taas uudestaan. En antanut koiralle mahdollisuutta paeta pallon kanssa. Siiven kanssa otettiin istuen ota-anna harjoitusta. Sani istuu nätisti siipi suussa eikä pureksi tai mutustele siipeä.
Moulle myös perussettiä. Moun kanssa voi ottaa jo että heittää pallon ja hienosti poika pallon tuo. Taas kehuja ja rapsutuksia ja pallo pois. Uudestaan niin kuin teletapit. Myös Moulle siiven pitämistä. Tämä kävikin hyvin malttiharjoituksesta. Ainut vaan että Mou vaihtaa siiven asentoa suussa melkein koko ajan. Mutta kokonaisuutena pennet tekivät hienosti ja minä maltoin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Molemmilla nimittäin jäi kytö kania kohtaan. Pari kertaa Mou teki damillakin.
No ettei liian helpolla pennut pääsisi niin illan kahussa vielä pienet pätkät jälkeä omalla pihalla. Molemmilla L-kirjaimen muotoiset. Sani meni kuin juna kiskoillaan. Hieman joutui tekemään töitä, kun tein niin, että nurmikolta tullaan hiekalla. Varmisteli jonkun kerran että tännekö tämä todella menee ja sinne meni. Mou taas "vauhdikkaasti" siis Saniin verrattuna. Kulmakin meni ihan kivasti. Sitten istahti ja katsoi minua. Uusi näyttö jäljen suuntaan ja niin päästiin loppuun saakka. Lopuksi vielä kaikille neljälle yhteinen namiruutu.
Myös pingeröt olivat eilen jäljellä mukana. Molemmille tallasin suorat pätkät ja molempien suorissa oli vesistö kohta. Molemmat ajoivat hienosti jäljet, eikä haitannut vaikka jälki meni "vesistön" poikki. Koutsi kehui pentuja ja niiden keskittymyskykyä ja hermorakennetta. Sillä ei haitannut vaikka muut jäljellä olijat turisivat tienvarressa. Jälleen kerran ihmeteltiin miten ne voi olla noin rauhallisia. No voi ne kun ovat äitinsä lapsia. Mikä parasta molemmilla heiluu häntä töitä tehdessä. Nameja viljellään tämä kesä ja vasta sitten 20 jäljen jälkeen alataan niitä vähentää. Niinhän se on kun tekee hyvän pohjatyön ja saa koiran ajamaan tarkasti jälkeä niin sille ei tuota ongelmia tehdä kulmia.
Tänään oltiin sitten "kaupunkikierroksella" eli kävelyllä läheisen ostarin ympäristössä. Nimittäin Sanille on muutamassa päivässä tullut ikävä tapa haukkua ihmisiä. Haukkui se lenkillä paria ekaa, mutta sitten liikennettä oli sen verran ettei se enää koettanutkaan. Ostarin ympäristössä tuli vastaan niin aikuisia kuin lapsiakin; kävellen, juosten, pyöräillen, rollaatorin kanssa, erilaisia autoja, ostoskärryjen kolinaa. Tämä oli tosi hyvä reeni molemmille. Sani kulkee hienosti vasemmalla puolella, mutta Mou haluaisi kulkea ainakin osan matkasta minun edessä...Saatiin aikaan hienoja ohituksia. Tavoite olikin, että matka jatkuisi koko ajan eikkä tarvitsisi jäädä pysähdyksiin. Loppumatkasta Sani meni niin kuin äitinsäkin nätisti sivulla kontaktissa ja palkkana tästä kaikesta oli pinaattilettuja. Parasta oli että malemmat oliva kiinnostuneita ympäristöstä, mutta minä olin kuitenkin se paras juttu matkan varrella, sillä mullahan oli pinaattilettuja. Kummankaan häntä ei ollut pörhöllä. Taidampa toistaa tämän huomenna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti